Kirje efesolaisille
ALKUTERVEHDYS
Ef.1:1,2
>>>>>>>
1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.
1:2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
>>>>>>>>>>
Paavali aloittaa Ef. kirjeen:
"Paavali, JUMALAN TAHDOSTA, Kristuksen Jeesuksen apostoli,..."
Kysymys on siis Jumalan valinnasta.
Paavali ei omasta tahdostaan etsinyt Herraa, vaan Jumala etsi hänet.
Apt. 9:1-22 kertoo Paavalin kääntymyksestä ja siitä, kuinka hän saa kutsun pakanoitten apostoliksi.
Myös muut apostolit Jeesus valitsi itse elämänsä tapahtumien silminnäkijöiksi, näkemään hänet hänen ylösnousemuksensa jälkeen ja todistamaan siitä ihmiskunnalle.
Tästä valinnasta Jeesus sanoo:
Jh 15:16 "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi."
ALKUTERVEHDYS
Ef.1:1,2
>>>>>>>
1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.
1:2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
>>>>>>>>>>
Paavali aloittaa Ef. kirjeen:
"Paavali, JUMALAN TAHDOSTA, Kristuksen Jeesuksen apostoli,..."
Kysymys on siis Jumalan valinnasta.
Paavali ei omasta tahdostaan etsinyt Herraa, vaan Jumala etsi hänet.
Apt. 9:1-22 kertoo Paavalin kääntymyksestä ja siitä, kuinka hän saa kutsun pakanoitten apostoliksi.
Myös muut apostolit Jeesus valitsi itse elämänsä tapahtumien silminnäkijöiksi, näkemään hänet hänen ylösnousemuksensa jälkeen ja todistamaan siitä ihmiskunnalle.
Tästä valinnasta Jeesus sanoo:
Jh 15:16 "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi."
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tällä palstalla Paavali saa kyytiä, milloin mielenvikaisena milloin taivaanrannan maalarina tms, ja siinä samalla saa huutia suuri osa UT:n kirjoituksista.
1.Kor. 9:1-27
APOSTOLIN OIKEUDET
".... Ymmärtäväkö kaikki sananpalvelijat nykyään samalla tavalla vastuunsa ja esimerkkinsä vaikutuksen?" Tapio522 kirjoittaa.
Asia on noin mutta sen kääntöpuoli on: Ymmärtääkö seurakunta työntekijänsä? Kuinka seurakunnan vanhemmisto ja saarnaaja tukee työntekijää? Seurakuntalaiset niinkin, mutta miten sen johto?
Paavali oli uskonnon fanaatikko, juutalaisuuden ehdoton kiihkoilija ,joten ei ihme jos sukset menivät muitten kanssa ristiin.
Hän oli abdolutisti, siis asiansa täydellisyyden tavoittelija ja halusi pelikentän heti itselleen ja niinhän kaikki "herran " kutsumat tekevät. Ei se uutta ole.
Hän sanoi mm. "edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin muut aikalaiseni...", ja tuo jo ilmaisee luonteen piirteen, : vaikea työkaveri.
Jeesus ei häntä valinnut, sillä olisihan Jeesuksella ollut siihen mahdollisuus. Jeesus halusi joukkoonsa tavallisia ja elämää ymmärtäviä ihmisiä,jota Paavali ei ollut.Paavalille olisi hyve olla ensin jossain tavallisessa työssä, vaikkapa rakennuksella, niin tekstit olisivat olleet inhimillisempiä, nyt ne meni taivasteluksi, pilvilinnoiksi.
Kävihän hän myös rökittämässä Pietarin, Jeesuksen valitseman oppilaan.
Saulus (Apt. 13:9 lähtien Paavali) yhä kiihkeämmin vainoaa Jeesukseen uskovia (Apt.9:1,2). Saulus koki uuden uskon uhkana omalle uskolleen. Hän saa ylimmäiseltä papilta luvan, että ” keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin”.
Niinpä hän lähtee kohti Damaskoa.
Mutta lähellä kaupunkia hänet pysäytetään; ”yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen”. Kristus ilmestyy hänelle ja Paavalin koko elämä muuttuu ja saa uuden suunnan.
Tämä tapahtuma on täysin ristiriidassa kaikelle sille, mikä oli hänelle ennen tärkeää ja ohjasi hänen elämäänsä.
Apostolien Teoissa tästä tapahtumasta on kolme kuvausta (Apt. 22:5-16, 26:4-18), niin merkittävä käänne se oli
---
>Jeesus sanoi opetuslapsilleen opettaessaan tulemuksestaan ja maailman lopun merkeistä: "..teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden" (Matt. 24:9).
Tämä toteutui Paavalin kohdalla! Hän joutui kärsimään paljon Jeesuksen nimen tähden ja koki lopulta marttyyrikuoleman.
Myös muiden Apostoleiden kohdalla tämä toteutui kirjaimellisesti. Ainoastaan Johannes perimätiedon mukaan kuoli luonnollisen kuoleman.
MITÄ PERIMÄTIETO KERTOO APOSTOLIEN KUOLEMASTA
MATTEUS mestattiin Etiopiassa.
MARKUS kuoli Aleksandriassa, kun häntä oli ensin vedetty pitkin katuja.
LUUKAS hirtettiin öljypuuhun Kreikassa.
JOHANNES heitettiin kiehuvaan öljykattilaan, mutta hän ei kuollut. Hänet ajettiin maanpakoon Patmos-saarelle 96-vuotiaana.
PIETARI ristiinnaulittiin pää alaspäin Roomassa.
JAAKOB nuorempi syöstiin temppelin harjalta alas ja maahan pudottuaan lyötiin kuoliaaksi miekalla.
FILIPPUS hirtettiin pilariin Fryygiassa.
BARTOLOMEUS nyljettiin elävänä.
ANDREAS sidottiin ristiin. Hän saarnasi siinä vainoojillensa hengenlähtöön saakka.
TUOMAS. Hänen ruumiinsa läpi iskettiin seiväs Intiassa.
JUUDAS, joka on kirjoittanut Juudan kirjeen, ammuttiin nuolilla kuoliaaksi.
MATTIAS kivitettiin ja mestattiin.
BARNABAS kuoli juutalaisten kivittämänä Salonikissa.
PAAVALI, joka kirjoitti hengellisessä mielessä kuolevansa joka päivä, mestattiin Neron aikana Roomassa.
Paavali opettaa pitkään Kristuksen seurakuntaruumiin toiminnasta (1.Kor.12: 5-31). Meille on annettu erilaisia armolahjoja.
Armolahjat ovat kaikki peräisin Jumalalta ja tarkoitettu seurakunnan parhaaksi.
Korintossa erilaiset armolahjat olivat tuoneet seurakuntaan erilaisia arvoasemia; toisia pidettiin ”parempina”, toisia ”huonompina”.
Me näemme inhimillisesti ajatellen toisin, kuin Jumala. Kukaan ei saa katsoa toista kristittyä alaspäin:
”..ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikoimpia, ovat välttämättömiä;…”(j. 22).
Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla, hänen rakkaita lapsiaan Meidän tulisi ”yhtenä perheenä” (Ef. 2:19) kantaa huolta toinen toisistamme; iloita iloitsevien kanssa ja surra toistemme onnettomuuksia (1.Kor.12:25,26). Tarvitsemme toinen toisiamme.
body: "Kävihän hän (Paavali) myös rökittämässä Pietarin, Jeesuksen valitseman oppilaan".
>>>>>>>>>>>
Paavalia "rökitettiin", ettei hän ylpeilisi:
.2. Kor. 12:7
"Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi".
JUMALAN PELASTUSSUUNNITELMAN YLISTYS
Ef.1:3-14
>>>>>>>>>>>
1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
1:5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,
1:6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
1:7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
1:8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
1:9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä -
1:10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
1:11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,
1:12 että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
1:14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.
>>>>>>>>
Kristus on avannut kaikille ihmisille tien Jumalan luo.
Kun me olemme löytäneet tämän tien, niin meillä on aihetta kiittää.
Tästä lahjasta Paavalikin ylistää Jumalaa heti Ef. kirjeen alussa (Ef. 1:3-14).
Tämä yhteys Jumalaan ei kuitenkaan ole meidän yksityisasia, vaan kristitty liittyy laajempaan kokonaisuuteen, maailmanlaajuiseen seurakuntaan (kirkkoon), jota Kristus johtaa niin kuin pää ruumista.
Efesolaiskirjeen sanoma haastaakin meidät miettimään kristittyjen yhteyttä käytännössä.
Paavali ei ensinkään pohdi uskosta osattomien kohtaloa Ef. kirjeen alkujaksossa, vaan ihmettelee omaa uskoontuloaan; uskoontulo on lahjaa ja ihme.
KIITOS JA YLISTYS (3-14)
Jakeet 3-14 on ylistyksen ja palvonnan kieltä, joka saattaa liittyä sen ajan Jumalanpalvelusliturgiaan.
Sen kieli on harkittua, hiottua ja hyvin muotoiltua.
Se kieli on aivan erilaista, kuin meidän hätäisesti kokoillut rukouksemme ja ylistyksemme.
Vai mitä?
Kun näitä alkujakeita 3-14 lukee, niin ei voi muuta kuin yhtyä virren 470 (säe kolme) ajatuksiin:
"Yli ihmisymmärryksen nousee Herran ajatus.
Lohdutuksen, tyyntymyksen luo vain taivaan rakkaus.
Mitä ymmärtänyt en, siitäkin tuon kiitoksen.
Ansainnut en lahjojasi, olet suuri armossasi."
Jumalanpalvelusliturgiassa on paljon kiitosta, ylistystä ja palvontaa.
Vai mitä sanotte seuraavasta:
"Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala kaikkivaltias!
Täydet ovat taivaat ja maa sinun herrauttasi.
Hoosianna korkeudessa!
Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.
Hoosianna korkeudessa!"
---
"Hänelle, kuninkaitten kuninkaalle, joka rakastaa meitä ja on päästänyt meidät synneistämme verellään,
olkoon ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen."
---
Tai usein laulettu kolminaisuutta ylistävä virsi 126:
"Me kiitämme sinua, me sinua rukoilemme, me ylistämme ja kunnioitamme sinua.
Me sinua kiitämme sinun suuren kunniasi tähden.
Oi Herra Jumala, taivaallinen kuningas,
Isä kaikkivaltias Jumala!
Oi Herra, kaikkein korkeimman ainoa Poika, Jeesus Kristus.
Oi Herra Jumala, Jumalan karitsa, Isän Poika,
joka pois otat maailman synnit, armahda meitä!
Sinä yksin olet pyhä,
sinä yksin olet korkein,
Jeesus Kristus, Pyhän Hengen kanssa,
KRISTUS, KIRKON PÄÄ (Ef. 1:15-23)
>>>>>>>>>>>
1:15 Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
"KRISTUS, KIRKON PÄÄ (Ef. 1:15-23)" Tapio522 kirjoittaa.
Kaunis ajatus, mutta käytännössä ei toimi. Kuinka teillä luterilaisilla asia toimii? Eipä toimi jokaisessa helluntaiseurakunnassakaan jos missään.
Kristus on seurakunnan pää. Tuo toimii.
1:20 "..........., kun hän herätti hänet (Kristuksen) kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa".
>>>>>>>>>><
"Minä uskon ruumiin ylösnousemisen ja ainkaikkisen elämän" (uskontunnustus).
Kerran keskustelin, kun olin työelämässä, kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä muutaman kehitysvammaisen työtoverini kanssa.
Palasimme ruokailemasta työkeskustamme lähellä olevasta koulusta.
Eräs työkaverini, Juha, kertoi olleensa tätinsä hautajaisissa. Tämän kuolema tuntui painavan häneen mieltään.
Sanoin hänelle, että hänhän voi nähdä tätinsä taivaassa. Tätä toivon.
Sanoin edelleen, että äitinikin on kuollut ja hänetkin toivon tapaavani taivaassa.
Johon eräs toinen, Rauno (hän ei usko ruumiinylösnousemukseen), totesi ykskantaan.
"Mistä sinä voit olla niin varma kuoleman jälkeisestä elämästä. Voit joutua vaikka kaivoon."
Kolmas työtoverini, Markku, alkoi heti puollustamaan minua: "Minä nostan Tapion ylös kaivosta".
(Markku on usein tuonut esiin sen, että hän haluaa päästä taivaaseen Jeesuksen luo.)
Kerroin vielä Raunolle, että elämä on toivotonta ilman uskoa kuoleman jälkeiseen elämään. Elämältä puuttuu silloin mielekkyys ja pohja.
"Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi." (Ef. 1:12).
>>>>>>>>>
Uskotko sinä ruumiin ylösnousemukseen?
koleerikko>:>>
"Kuinka teillä luterilaisilla asia toimii? Eipä toimi jokaisessa helluntaiseurakunnassakaan jos missään".
>>>>>>
Ihminen ei osaa itse edes etsiä Jumalaa. Ihminen, joka ei ole saanut kutsua, ei etsi elävää Jumalaa, vaan tyytyy jumalankuviin. Jokaisessa meissä on ensin jumalankuva, mutta kutsun saaneista Jumala särkee sen kuvan ja antaa tietoon Itsensä, eli Elävän Jumalan, joka tekee ihmeitä määrättömästi.
Kylläpä oli hyvä ja virkistävä aamunavaus tällepäivälle, kiitos sinulle Tapio.
"sara", kiitos rohkaisun sanoista!
Rukoillaan, että voisimme rakentua yhteisestä uskosta tälläkin palstalla.
Kiitos minunkin puolestani!
Meidän opillinen näkemyksemme saattaa olla hieman erilainen, mutta iloitaan yhdessä siitä, mikä on yhteistä ja syödään ahnaasti Jumalan Sanaa.
Kiitos jakamistasi "eväistä"