On muotia pitää itseään suvaitsevaisena. Samalla siitä saa sen ilon, että enemmän tai vähemmän tietoisesti ylenkatsoo niitä, jotka eivät ole "suvaitsevaisia"(nämä ovat siis erilaisia kuin suvaitsevaiset itse; suvaitsevaiset leimaavat yleensä erilaiset ihmiset kuin itse ovat vanhoillisiksi tai suvaitsemattomiksi).
Itseasiassa suvaitsevaisuus on yleensä ihmisillä vain sitä, että (saa) pitää itseään parempina kuin "suvaitsemattomat".
Jos jollakulla on esim periaate "ei pidä valehdella", niin tämä periaate sanoo samalla ei kaikelle valehtelemiselle ja samalla se sanoo välillisesti ei kaikille niille, jotka valehtelevat.
Ei-valehteleva on siis suvaitsematon niitä kohtaan, jotka valehtelevat (valehtelevat saadakseen joitain etuja yleensä)
Ne, jotka haluavat hyötyä valehtelemisesta pitävät sitten sellaista ihmistä jolla on periaatteita(periaate olla valehtelematta) suvaitsemaatomana, koska hän suhtautuu "kielteisesti" valehteluun, ja välillisen kielteisesti valehtelijoihin.
Suvaitsevaiset taas haluavat olla suvaitsevaisia valehteluakin kohtaan, koska siten he omissa silmissään osoittavat "paremmuutensa" valehteluun suvaitsemattomia kohtaan.
Suvaitsevaisuus on siis sellaisten ihmisten ominaisuus, joilla ei ole periaatteita. He tekevät heikkoudestaan hyveen, koska heillä ei ole voimaa sanoa millekkään ei, eivätkä he halua tunnustaa tätä heikkouttaan vaan kultaavat sen.
Suvaitsevaiset ovat siis käytännössä ihmisiä, joilla ei ole periaatteita. Tämän moraalisen selkärangattomuutensa he itseltään kieltävät, ja pitävät sitä hyveenään.
Suvaitsevaiset ovat siis nykyajan fariseuksia.
Periaatteen ihmiset he leimaavat vanhoillisiksi, koska entisillä ajoilla ihmisillä oli periaatteita, joita nämä pyrkivät noudattamaan jopa oman maallisen edun kustannuksella.
Tästä tosiasiasta seuraa suvaitsevaisten alitajunnasta kumpuava määrittely, jossa "vanhanaikainen" eli periaattellinen ihminen leimataan vanhoilliseksi.
Sitten tulee suvaitsevaisten joukossa se pieni vähemmistö, jossa on oikeata suvaitsevaisuutta: heillä on siis siis periaatteita joita he noudattavat ja samalla näkemystä(hysäksyntää) muiden ihmisten periaatteita ja erilaisia uskomuksia kohtaan.
Suurin osa suvaitsevaisista on kuitenkin rupusakkia, ulkokullattuja.
Itseasiassa suvaitsevaisuus on yleensä ihmisillä vain sitä, että (saa) pitää itseään parempina kuin "suvaitsemattomat".
Jos jollakulla on esim periaate "ei pidä valehdella", niin tämä periaate sanoo samalla ei kaikelle valehtelemiselle ja samalla se sanoo välillisesti ei kaikille niille, jotka valehtelevat.
Ei-valehteleva on siis suvaitsematon niitä kohtaan, jotka valehtelevat (valehtelevat saadakseen joitain etuja yleensä)
Ne, jotka haluavat hyötyä valehtelemisesta pitävät sitten sellaista ihmistä jolla on periaatteita(periaate olla valehtelematta) suvaitsemaatomana, koska hän suhtautuu "kielteisesti" valehteluun, ja välillisen kielteisesti valehtelijoihin.
Suvaitsevaiset taas haluavat olla suvaitsevaisia valehteluakin kohtaan, koska siten he omissa silmissään osoittavat "paremmuutensa" valehteluun suvaitsemattomia kohtaan.
Suvaitsevaisuus on siis sellaisten ihmisten ominaisuus, joilla ei ole periaatteita. He tekevät heikkoudestaan hyveen, koska heillä ei ole voimaa sanoa millekkään ei, eivätkä he halua tunnustaa tätä heikkouttaan vaan kultaavat sen.
Suvaitsevaiset ovat siis käytännössä ihmisiä, joilla ei ole periaatteita. Tämän moraalisen selkärangattomuutensa he itseltään kieltävät, ja pitävät sitä hyveenään.
Suvaitsevaiset ovat siis nykyajan fariseuksia.
Periaatteen ihmiset he leimaavat vanhoillisiksi, koska entisillä ajoilla ihmisillä oli periaatteita, joita nämä pyrkivät noudattamaan jopa oman maallisen edun kustannuksella.
Tästä tosiasiasta seuraa suvaitsevaisten alitajunnasta kumpuava määrittely, jossa "vanhanaikainen" eli periaattellinen ihminen leimataan vanhoilliseksi.
Sitten tulee suvaitsevaisten joukossa se pieni vähemmistö, jossa on oikeata suvaitsevaisuutta: heillä on siis siis periaatteita joita he noudattavat ja samalla näkemystä(hysäksyntää) muiden ihmisten periaatteita ja erilaisia uskomuksia kohtaan.
Suurin osa suvaitsevaisista on kuitenkin rupusakkia, ulkokullattuja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oikeutus omalle suvaitsemattomuudellesi. Teet siitä itsellesi hyveen!
Onneksi olkoon, olet varmaan nyt tyytyväinen itseesi. Tosin justifikaatiosi on kovin läpinäkyvä, naurettava ja järjetön. Pääasia kuitenkin on että sinä uskot siihen, niin pääset yhdestä syyllisyydentunteesta.
Minusta jokuvaan on oikeassa, ainakin oikeilla jäljillä.
Suvaitsevat hyväksyvät synninkin, joka tuhoaa elämää!!
Oheisena muutamia ajatuksia linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
Suvaitsevaisuus
Eräs muotisana nykyään on suvaitsevaisuus. Koska uskovaiset ovat evankeliumista löytäneet jotakin arvokasta, josta he haluavat pitää kiinni, heitä pidetään suvaitsemattomina tai ”tiukkapipoisena”. Mutta miksi niin monet suvaitsevaisuutta ja vapautta kannattavat kirjoittajat kuitenkaan eivät suvaitse uskovaisia ? Epäjohdonmukaista!
Suvaitsevaisuuskäsite on usein eksynyt harhateille. Vaikka se tarkoittaa, että meidän tulee kuunnella ja ainakin tiettyyn asteeseen kunnioittaa toisten mielipiteitä, se ei suinkaan tarkoita, että meidän pitää niitä hyväksyä tai että me emme saisi tuoda voimakkaastikin esille mielipiteitämme, niin kuin jotkut yrittävät yksipuolisesti väittää. Tämä ei suinkaan ole muitten yläpuolelle asettumista. Tietenkin väitteiden takana tulisi olla perusteluja. Itse olen ainakin yrittänyt pitää tästä kiinni. Onnistumisesta en mene takuuseen. Tiedän, ettei uskon asioista voi sellaista esittää, minkä kaikki voisivat tai edes haluaisivat hyväksyä, mutta se on heidän asiansa. Minusta on nurinkurista, jos uskovaisten pitäisi vaieta uskostaan, mutta muut saisivat esittää kaikenlaisia ilkeitä ja ivallisia herjauksia.
turhan monimutkaisesti selitetty, kun voisi vain yksinkertaisesti sanoa, että suvaitseva( inen ) on avarakatseinen ja ymmärtäväinen ja suvaitsematon ahdasmielinen.
"Suvaitsevaiset taas haluavat olla suvaitsevaisia valehteluakin kohtaan, koska siten he omissa silmissään osoittavat `paremmuutensa` valehteluun suvaitsemattomia kohtaan."
Tässä ilmeisesti halutaan todistella sitä, että jos joku haluaa olla avarakatseinen, niin hänen tulee suvaita ihan mitä hyvänsä, on sitten kysymys vaikka valehtelemisesta, varkaudesta tms. Ei kai nyt ihmeessä avarakatseisuus sitä tarkoita.
"Suvaitsevaisuus on siis sellaisen ihmisen ominaisuus, jolla ei ole periaatteita... Suvaitsevaiset ovat siis käytännössä ihmisiä, joilla ei ole periaatteita."
Vai niin. Suvaitsevilla on kuitenkin periaatteenaan se, että he ovat avarakatseisia ts. ymmärtäväisiä, ennakkoluulottomia, avaramielisiä ja liberaaleja.
Kirjoittaja on ilmeiseti sitä mieltä, että jos on avarakatseinen, niin hyväksyy mitä hyvänsä, myös rikokset. Tällä logiikalla suvaitsematon on sitten sellainen, joka ei oikeastaan hyväksy mitään.
Joku tolkku sitä sentään pitää olla suvaitsemattomuudessakin, vaikka ei kaikkea, ainakaan rikoksia, tarvitse hyväksyäkään.