Onko kellään samanlaisia fiiliksiä!?
Mulla on sellanen olo,että mikään ei tunnu
miltään. Kaikki on ns. kohdallaan,aika uusi
työpaikka missä viihdyn,oma asunto,miesystävä ja
taloudellinen puoli kunnossa. Mutta en ole
onnellinen. Tunnen itseni koko ajan kauhean
masentuneeksi,enkä jaksa innostua mistään. Muille
esitän kuitenkin ihan toista ihmistä,mikä on
välillä tosi raskasta. Vaikea puhua kellekkään
kun ei itsekkään tiedä missä mennää..
Miten pääsee masennuksesta/huonosta olosta irti?
Mulla on sellanen olo,että mikään ei tunnu
miltään. Kaikki on ns. kohdallaan,aika uusi
työpaikka missä viihdyn,oma asunto,miesystävä ja
taloudellinen puoli kunnossa. Mutta en ole
onnellinen. Tunnen itseni koko ajan kauhean
masentuneeksi,enkä jaksa innostua mistään. Muille
esitän kuitenkin ihan toista ihmistä,mikä on
välillä tosi raskasta. Vaikea puhua kellekkään
kun ei itsekkään tiedä missä mennää..
Miten pääsee masennuksesta/huonosta olosta irti?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on ollut samanlainen fiilis jo pitkään.
Intohimo elämään on kateissa,eikä jaksa innostua
mistään. Olen tottunut olemaan ihmisten
keskuudessa,mutta nyt se menee ihan rutiinilla
eli oikeasti ei kiinnosta. Istuskelin yhtenä
päivänä pubissa ja viereisessä pöydässä näin
muusikon Dave Lindholmin. En tunne häntä,mutta
huomasin hänen intohimoisen otteensa asiaan jota
selitti kaverilleen. Suu kävi,kädet heilui,äänen
paino muuttui rajusti ja elämä sykki. Kaipasin
samaa tunnetta,jonka olin kadottanut. Aikaisemmin
olin aktiivinen,energinen ja tekemisissäni oli
ns. tunnelatausta. Nyt ei ole mitään,eikä huvita
mikään. En jaksa edes lähteä juuri
mihinkään.Perun kaikki tapaamiset ja viihdyn
paremmin yksin. Tiedän tarvitsevani muutosta ja
olen sen jo käynnistänyt. En silti ole vielä
herännyt "talviunesta". Tarvitaan jotain mikä
herättää ja laittaa elämän sykkimään.
Ihmissuhteet voi olla yksi syy,vaikka kaikki
toimiikin,mutta ei luo uutta,eikä anna
mahdollisuutta toteuttaa itseään. Tätä olen usein
miettinyt ja olen tullut varautuneemmaksi
ihmissuhteissa. Jokaisella on omat
juttunsa,joillekkin se on
harrastukset,työ,ystävät tms..jotain joka
inspiroi elämään. Jotain puuttuu tai on liikaa.
Juttuasi lukiessani huomasin,että tarina kulostaa
todella tutulta. Näen ehkä liiankin selvästi
itseni siinä. Ehkä tuntuu karskilta
ajatella,mutta olen jollain tapaa helpottunut kun
huomaa,että muillakin ihmisilläkin voi olla huono
olo.
Pahan olo saa yleensä pois puhumalla asioista,
mutta se on hyvin vaikeaa jos ei edes itse
tiedä/tunnista "ongelmiaan". Joskus tekisi vain
mieli käpertyä jonkun syliin ja itkeä huolensa
pois. Miesystävälle ei yleensä viitsi kaikkea
pahaa oloa purkaa ja silloin ystävät on
tarpeen,mutta niinkuin sanoit,pikkuhiljaa
ystävien pois karkottaminen antaa täysin vallan
yksinäisyydelle..joka vie mennessään.
Todellakin täytyisi löytää jokin uusi
kimmoke/ilon aihe elämään ja sen avulla koittaa
saada elämä taas hymyilemään.
Kiitos sinulle ajatuksistasi. Toivottavasti asiat
alkaa rullaamaan myös sinulla!
itse olen parisuhteessa elävä perheellinen mies
joka myös on kokenut saman olotilan vallitsevan
myös kotosalla aina välillä. Mielestäni suhteemme
toimii hyvin ja uskon kun emäntäni sanoo
rakastavani minua eikä halua olla muiden miesten
kanssa tekemisissä.
talous on suht ok ja suhhteemme toimii muutenki
ihan ok. Silti aina välillä törmään siihen
tunteeseen että kaikki ei vaan ole hyvin
rakkaimmallani. Hän itsekkin on kertonut että ei
tiedä mikä häntä vaivaa. Hänen mielestään kaikki
on ihan ok, mutta hänestä tuntuu kuin hän ei
löydä elämänsä "tarkoitusta".
Hän on usein masentunut´ja se on tosi raskasta
myös minulle koska haluaisin auttaa, tukea ja
koittaa ymmätää häntä. Olemme keskustelleet
asiasta usein, mutta hän sanoo aina asian esille
tullessa, että miten minä voin auttaa kun hän
itsekkään ei ymmärrä mistä tämä olotila johtuu.
Välillä olen miettinyt onko tunne ehkä
ehkäisypillereistä kiinni. Olen vain kuullut
joskus että tietyt pillerit aikaansaavat
tuollaisia masennuspuuskia. Olemmekin
keskustellett myös ehkäisytavan muutoksesta ja
näin katsoisimme onko tästä apua tilanteeseen.
Voin todellakin ymmärtää teidän olotilanne ja
toivon että löydätte elämällenne sen valon joka
auttaa jaksamaan. Koska aina löytyy joku joka
rakastaa teitä ja usko siihen jo auttaa yleensä
jaksamaan.
kesterveisin!!!!
naiset ovat usein masentuneita-kun mieheni
huolestuu asiasta -sanon -anna minun olla siis
että ei ottaisi itseensä sillä se ei johdu
miehestä ja kun huomasin että mies yritti saada
pysymään minut hyvällä tuulella masennuin
entisestään-sanoisin että -anna vaimosi olla -
huomaa hänet kuitenkin mutta älä paapo kuin
pientä lasta-meillä kun tulee riitaa ja mies
suuttuu tosissaan-minä tunnen oloni keveäksi-
aivan kuin tuntisin elämässäni jotain ihmellistä
turvattomuutta ja kun huomaan että miehestä
löytyy agressiota -ihan kuin heräisin-
välinpitämätön ja kiltti mies tekee turvattoman
olon vaikka kaikki olisi hyvin-mutta missään
tapauksessa ei saa olla väkivaltainen silloin
kaikki kääntyy taas ympäri..tärkeintä on että ei
vaadi olemaan koko ajan tyytyväinen vaikka muut
asiat olisikin hyvin-tasapaino on ylä ja alamäkiä-
ei jatkuvaa hyvää oloa.