Irti EU-sta linja johtaa pohjoismaisen yhteistyön vahvistumiseen - eräänlaiseen pohjoisten valtioiden liittoon. Tässä liitossa luonnollinen yhteiskieli ei ole suinkaan suomi. Ruotsinkielen osaamisen tärkeys korostuu.
Yhteisen puiolustuksen suhteen yhteinen komentokieli on ensiarvoisen tärkeä. Tässäkin pohjoisten valtioiden enemmistöpäätös kallistunee ruotsinkielen kannalle. Toinen vaihtoehto on englanti jos kaikki pohjoiset maat ovat Naton jäseniä.
Ääripersujen ruotsiviha on tässä mielessä käsittämätöntä - ajaahan heidän eroon EU:sta linjasta väistämättä ruotsinkielen vahvistumiseen - kannattaisi jopa ajatella suomenkielestä luopumista vähitellen muutamassa sukupolvessa. Samalla tavalla Irlanti luopui omasta kielestään omaksi edukseen. Nyt kaikki irlantilaiset puhuvat englantia äidinkielenään ja ovat siihen tyytyväisiä.
Yhteisen puiolustuksen suhteen yhteinen komentokieli on ensiarvoisen tärkeä. Tässäkin pohjoisten valtioiden enemmistöpäätös kallistunee ruotsinkielen kannalle. Toinen vaihtoehto on englanti jos kaikki pohjoiset maat ovat Naton jäseniä.
Ääripersujen ruotsiviha on tässä mielessä käsittämätöntä - ajaahan heidän eroon EU:sta linjasta väistämättä ruotsinkielen vahvistumiseen - kannattaisi jopa ajatella suomenkielestä luopumista vähitellen muutamassa sukupolvessa. Samalla tavalla Irlanti luopui omasta kielestään omaksi edukseen. Nyt kaikki irlantilaiset puhuvat englantia äidinkielenään ja ovat siihen tyytyväisiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En näkisi sellaista uhkaa että ruotsinkielelle syntyy liian vahva asema. Jokainen pohjoismaa ylläpitäisi edelleen itsenäisiä yhteistyösuhteita muun maailman kanssa pääosin englanniksi. Tämä tarkoittaa että virkakoneistolle englannin osaaminen olisi yhtä tärkeää kuin nykyisinkin. Toisekseen, muidenkin pohjoismaiden kielet ovat kuitenkin sen verran erilaisia ruotsin kanssa, että virallisissa asioissa käytettäisiin usein englantia sekaannusten välttämiseksi. Johtuen juuri siitä että englantia joudutaan käyttämään ulkosuhteissa muunkin maailman kanssa, mm. lähialueyhteistyössä Baltiaan ja Venäjälle sekä pohjoisen Keski-Euroopan suuntaan. Britannia olisi jatkossa merkittävä yhteistyösuunta pohjoismaille, aivan erityisesti näille "ruotsinkielisille maille", mikä vahvistaa englannin asemaa.
Sotilaallisen yhteistyön luonnetta on vaikea ennakoida - todennäköisesti se olisi löyhempää sorttia lähinnä materiaalipuolen asioissa, yhteisen hävittäjätyypin valinnassa ja yhteisostoissa yms. Jos pohjoismaille tulisi tiiviimpi sotilaallinen yhteistyö, järkevin komentokieli olisi englanti vaikka ei NATOssa ollakaan. Juuri sen vuoksi, että englanti on neutraali, kaikkien muutenkin osaama maailmankieli. Sotilaallisessa toiminnassa ei toimi ruotsinkieli jota käytännössä väännettäisiin viidellä eri tavalla. Sotilastoiminnassa tarvitaan myös paljon kansainvälistä materiaalia, jonka käyttöohjeet yms. ovat englanniksi ja näin vältetään ylimääräinen käännöstyö.
Paras näköpiirissä oleva tilanne on, että pohjoismailla olisi tulevaisuudessa kansalliset valuutat, joiden välillä on keskinäinen valuuttakurssimekanismi. Miksi siis kielen pitäisi olla yhteinen, kun valuutatkin ovat erilliset ja muun maailman kanssa käytetään englantia? Suomen kieli ei häviä minnekään. Vahvistuu vaan. Vain vahvalla itsetunnolla varustettu kansakunta voi tehdä aitoa kansainvälistä yhteistyötä. Tietysti ruotsin osaamisesta voi olla paljonkin hyötyä jos joku haluaa sitä opiskella, mutta vapaaehtoinen opiskelu onkin aivan eri asia.
..ovat kautta aikojen käyttäneet yhteisenä kontaktikielenään ruotsia. Ei Suomi voi vaatia, että ruotsalaisiet, norjalaiset ja tanskalaiset ryhtyisivät puhumaan keskenään englantia. Ihan takuulla ne käyttävät keskenään ruotsia kuten tähänkin asti. Pohjoisten valtioiden sisäinen kieli tulee olemaan ruotsi. Suomi jää jää siihen muutosta vaatiessaan ikuiseksi ulkojäseneksi - kuten on ollut tähänkin asti. Suomi ei ole koskaan kuulunut oikeasti skandinaavisiin maihin. Jos Suomi haluaa skndinavian maiden messiin, sitä ei edistää vihamielisyys ruotsinkielen käyttöä kohtaan.
Suomella on valinnan paikka. Ruotsinkielen käytän ja osaamisen vahvistaminen tai jääminen Pohjoisten valtioiden liiton ulkopuolelle. Esimerkiksi virolaisille tämä asia on tuskin ongelma. Oppivathan he venääjäkin kun olivat osa Neuvostoliittoa. Ruotsia he varmaankin opettelevat vielä halukkaammin, kun heille tarjotaan paikkaa Pohjoisten valtioiden liitossa.
No joo, samaakin mieltä kyllä. Tottakai ruotsin asema on vahva ja sellaisena pysyy. En tarkoittanut vähätellä asiaa, vaan varoa sen ylikorostamista tilanteessa, jossa on pelissä paljon suuremmat kansalliseen asemaan liittyvät kysymykset.
Ei se kuitenkaan ole ristiriidassa sen kanssa, että Suomessa voisi olla valinnanvapaus kieliopinnoissa ainakin Itä-Suomessa. Meillehän syntyisi todella hedelmällinen tilanne ruotsinkielisen maailman ja Venäjän välissä ja tästä syystä tarve sille, että väestöstä löytyy kummankin kielen hyviä osaajia. Itäänpäin asioidaan joko venäjäksi tai englanniksi, siitä huolimatta että jälkimmäistä ei siellä häävisti osata. Ei siellä ruotsilla toimita. Yritän vain hahmottaa tätä kokonaistilannetta, jossa Suomi joutuisi toimimaan kahteen ilmansuuntaan.
Tämä on kuitenkin monimutkaisempi juttu, jossa tuota kielikysymystä tulee helposti liikaa korostettua. Syntyy kuva, että tuleva pohjolan 'liitto' olisi kauhean tiivis rakennelma, jossa valitaan yhteinen kieli ja sitten hoidetaan melkeinpä kaikki sillä. Ei kai tämän EU:n jälkeen niin hulluja olla että ryhdyttäisiin taas hoitamaan kaikki ylikansallisesti? Käyttäisin mieluummin sanaa pohjolan yhteisö, eikä liitto. Koko kuviossa on tärkeintä hahmottaa homman kantava idea. Se ei voi olla EU:n tapainen pakkopaita, kaikkialle ulottuva yhdenmukaistaminen.
Sotilaallisella puolella tilanne on se, että Norja ja Tanska kuuluvat Natoon. Myös Färsaaret ja Grönlanti kuuluvat Natoon vaikka eivät kuulu EU:hun. Islanti kuuluu Natoon mutta sillä ei ole omaa armeijaa. Norja tekee yhteistyötä Islannin kanssa kouluttaen sen rannikkovartiostoa. Nämä Natossa olevat pohjoismaat ovat tottuneet komentokielenä englantiin. Ruotsin rajusti kutistettu armeija käyttää komentokielenä ruotsia ja Suomi suomea. Sekä Ruotsissa että Suomessa on kuitenkin totuttu käyttämään myös englantia armeijan puitteissa viimeisen 20 vuoden aikana, jolloin on tehty monenlaista Nato-pohjaista yhteistyötä.
Jos siitä lähdetään että Suomi ja Ruotsi eivät liity Natoon, kuten toivottavasti lähdetään, niin mitään pohjoismaista puolustusliittoa ei synny, koska muut maat ovat Natossa. Tällöin toimitaan itsenäisinä armeijoina omilla komentokielillä. Yhteistyötä näissä asioissa tehdään kevyemmin. Mutta, jos pohjolan yhteisö toimii hyvin muilla toiminta-alueilla, pidemmän päälle voisi olla mahdollista että muut maat irtautuvat Natosta, ja jonakin päivänä syntyisi pohjolan puolustusliitto, jossa kukaan ei kuulu Natoon. USAn suurpoliittisen aseman romahtaminen konkurssin myötä saattaa vauhdittaa myös Naton hajoamista, kun rahoittajia ei löydy tältäkään puolen rapakkoa. Silloin olisi kuitenkin pohjalla tilanne, jossa noin puolet pohjoismaisen puolustusliiton jäsenistä on tottunut komentokielenä englantiin ja muutkin hallitsevat sen hyvin. Olisi siis täysin realistista, että puolustusliiton komentokieleksi tulisi englanti myös Naton jälkeisessä pohjolassa. Jos vielä Virokin entisenä Nato-maana tulisi mukaan, niin todennäköisyys tälle on entistä suurempi.
Tilanne ei siis ole niin simppeli, että syntyisi ruotsin ylivalta joka ulottuu joka toiminta-alueelle. Pohjolan vahvin kieli se tietysti tulisi olemaan monessa mielessä, se on selvä.
tunnustaa ruotsinkielen vahva asema ja lopetettava pullikoiminen sitä vastaan. Se on aivan hukkaan heitettyä energiaa kuten myös maahanmuuton vastustaminen ja ei-suomalaisperäisille ihmisille vittuilu. Suomalaisugrilainen kuutiopää ei ole sen huonompi kuin muutkaan mutta ei missään tapauksessa afrikkalaista tai muslimia parempi yli-ihminen.