Noniin kaikki nuorina äideiksi haluavat!!

Olen 2 kk ikäisen vauvan äiti, kylläkin jo 25v, mutta vastaan silti.

Aloitin seurustelun 16 vuotiaana nykyisen mieheni kanssa, joten tovi ollaan oltu jo yhdessä. Suhteemme on vakaa ja nyt tosiaan saimme 2 kk sitten ensimmäisen lapsemme.

Kärsin ensimmäisen vauva kuumeeni jo 20 vuotiaana. Mietin silloin juuri noin, että kuinka ihanaa olisi saada vauva "kun ovat niin söpöjä". Olin jo silloin vakituisesti työssä ja ammattikoulu käytynä, sama koski miestäni, joten ongelmaa lapsen hankintaan ei käytännössä ollut.
MUTTA:
Pohdin sitä, että lapsi on vastuulla 24/7.
Olin vasta 20v ja juhliminen välillä oli rankkaakin.
Mitä jos suhde ei kannakaan ja jään yksin.
en tuntenut henkisesti olevani valmis.
vaikka vauvat on söpöjä niitä ei tehdä sen takia.

Nyt näin viiden vuoden jälkeen oli oikea aika saada lapsi meillä. 9 vuotta suhdetta, joka on edelleen kukoistaa ja ikääkin jo minusta tarpeeksi.
Enkä kadu päivääkään, että odotin. Sain elää nuoruuttani itselleni tarpeeksi.

Vauvakuume menee ohi! Jos ei mene niin nuorille tytöille tiedoksi, että odottamiseen ei kuole!
Olkaa varmoja valinnoistanne, älkääkä tehkö lapsia hetken mielijohteesta.
Kyseessä on kuitenkin ihminen joka ansaitsee hyvän ja tasapainoisen elämän alun.

Ööö.... Haluun vauvan just siks ku ne on niin ihanii ja niit on kiva hoitaa

Tää on 22-vuotias, esikoisen sain 18-vuotiaana, toisen 20-vuotiaana ja kolmannen 21-vuotiaana. Nuorinkin nyt siis 1,5v, vanhin kohta 5v, mutta vaikeasti vammainen ja tämän vuoksi vaativampi kuin kuopus..
Olen naimisissa poikien isän kanssa, mies arvostetussa työssä vakituisena ja itse kotiäitinä. Ammattitutkinnon ja lukion suoritin monimuoto-opintoina kotiäitiyden ohessa, joten kun pienin on tarpeeksi iso hoitoon, niin menen joko ammattikorkeaan tai töihin - tilanteesta riippuen. Kun lapset on saanut nuorena, on päässyt suoraan elämään sitä elämää mistä haaveili. On ammatti, lapset, oma koti, aviomies ja silti tulevaisuus niin auki, että voi tehdä lisääkin lapsia halutessaan tai opiskella ihan uusia ammatteja. Ihan mitä tahansa, mitä muutkin ikäiseni! En halunnut viettää nuoruutta koulun penkillä, töissä, opiskellen tai juhlien - enkä mistään ole silti jäänyt paitsi. Tai ainakaan ei tule mitään mieleen? :) Olen aina ollut perheläheinen, tulen kodista, jossa meitä oli neljä sisarusta ja miehen perheessä oli seitsemän lasta. Kun siis ajatukset miehen kanssa perheestä ja tulevaisuudesta olivat täysin yhtenevät, niin päätös oli helppo. Syyt perheen perustamiseen siis ihan samat kuin vanhemmillakin ihmisillä, enkä keksi miksi olisikaan pitänyt odottaa. Varsinkin esikoisen vammaisuus on tuonut nuoressa iässä esille sen plussapuolen, että meillä on mahdollisuus olla osa lapsen elämää, hoitaa ja rakastaa häntä, mahdollisesti koko lapsen elinikä. Olisi hyvin rankkaa hoitaa vanhana apua tarvitsevana vammaista lasta. Muuten ikä ei sitten mielestäni vaikutakaan: nuorena tehdään lasten kanssa ihan samat asiat kuin muistan vanhan äitini tehneen meidän kanssa. Onnellinen oli lapsuus silloin ja samanlainen se on nyt omillani :P Suuri hyöty tosin se, että niitä lapsia voi hankkia enemmänkin, ei tule ihan heti ikä vastaan millekään haaveille.

Olen 20 vuotta ja 1 vuotiaan lapsen äiti. Seurustelun nykyisen aviomieheni kanssa aloitin kun olin 15 vuotta, eli ollaan jo yhdessäkin ehditty olemaan. Muutettiin yhteen samantie kun täytin 16 vuotta ja siitä asti ollaan yhdessä asuttu milloin missäkin. :) Lasta olin tahtonut jo 16 vuotiaasta lähtien, kun pidän lapsista vaan niin älyttömästi. (se on vain asia, jota ei paremmin pysty selittämään.) Päätettiin kumminkin rauhassa kouluja käydä ja elämää saada ns. vakituisemmaksi. Mieheni on tehnyt töitä kumminkin jo jostain 14 vuotiaasta lähtien. Lapsikuumetta kärsiskelin, ja menin sitten päiväkotiin töihin siinä ajatusmaailmassa josko se lapsikuume olisi siellä vähän laantunut. Yhdessä sitten mieheni kanssa päätettiin tehdä lapsi, kun mies oli käynyt armeijan, niin siitä oli helppo aloittaa perhe elämä. Ja tällä hetkellä, mieheni on töissä ja minä kotona lapsen kanssa. Hyvin pärjätään miehen tuloilla, ja ollaan kypsiä ihmisiä muihin meidän ikäisiin verrattuna. Molemmilla on ollut selvää mitä omalta elämältään tahtoo. Itse viihdyn parhaiten kotona lapseni kanssa, kaikista ipanan kiukutteluista huolimatta. :) En vaihtaisi päivääkään pois. Ja opiskelen tällä hetkellä ajan kuluksi lukion kursseja. Aina voi oppia uutta. ;) Tulevaisuudessa haluan keskittyä psykologiaan, mutta tulen kyllä silti löytämään itseni aina töistä lasten parista.
Siinä taustat ja nyt vielä pienet vastaukset. En näe siinä mitään parempaa, että lapsen saa nuorena, tai vanhana. Se on ihan ihmisestä kiinni, koska on valmis lasta kasvattamaan. Koskaan ei voi olla varma onko sitä vakaassa parisuhteessa vai ei, kaikki voi aina muuttua. Sama pätee raha tilanteeseen. Ei se välttämättä auta, että kouluttautuu ties kuinka hyvin, alan hommia ei välttämättä aina ole tai sattuu jotain muuta. Ei voi tietää, ellei ennustaja ole. Lapsiperheen arki, siivoamista, ruuanlaittamista, lapsen hoitoa (kylvettämistä, ruokkimista, huomion antamista, yms.), parisuhteen ylläpitämistä, yms. Kaikkea sitä lapsiperheen arkeen kuuluu. Ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta kyllä se oma lapsi on sen arvoinen! :)

Moikka...
ite olen saamaa mieltä niinkuin varmasti moni muukin että nuorella ihmisellä ei ole mikään kiire tehdä lapsia ennekuin on oikeasti elänyt nuoruutensa. vauvat on ihania ja söpöjä mutta niiden mukana tulee myös iso vastuu ja aikuisuus. minun mielipiteeni on että jos on mahdollisuus nauttia ja elää menon täyteinen nuoruus niin eläkää älkääkä murehtiko lasten saantia liian aikaisin :) koska kyllä niitä lapsia ehtii saada sen jälkeenkin kun on kyllästynyt juhlimiseen. :) ja sitten kuin on aivan varma että nyt alkaa olla kaikki jo niin nähty. :) yhdyn ylempään loppuun :) itse en myös vaihtaisi omiani mihinkään:) mutta olen sitä mieltä että jos yhtään epäilyttää pitää lasta niin tehkää niinkuin sydän sanoo itsenne kannalta koska kyllä niitä lapsi saa varmasti myöhemminkin :) ei lapset elämää vie mutta kyllä on törmätty niihinkin jotka pitävät ja ensi ovat innoissaan mutta siinä vaiheessa kun alkaa uhmat ja muut arki jutut nii sitä ei ole sitten kestetty :/ ja on joko annettu lapset pois tai muuten tehty jotain mitä ei olisi pitänyt. eli miettikää nuoret tarkkaan mitä haluatte :)

Kun 30 on lasissa niin nämäkin tyttöset ovat jo vähintään toisella kierroksella menossa ja voivottelevat sitä, miten tuli liian nuorena vakiinnuttua. Lapsilla on ongelmia ja oloa voivotellaan Suomi24n osiossa nimeltä Uusperheet.

Miksi ihmiset yleensäkään haluaa lapsia? Tuskinpa ne syyt eroaa iästä riippumatta.