Koulussa näytetyt leffat

Paistetut, vihreät tomaatit. Tämä tapahtui joskus 90-luvun alussa. Oli vissiin terveysopin tunti tai vastaava ja aiheena etiikka ja muista välittäminen. Olin nähnyt leffan jo aikaisemmin ja pidin sitä hyvänä. Oppitunnin jälkeen ei enää tehnyt mieli katsoa. Oppimateriaalina käyttäminen vei siitä hehkun.

Samoin kävi the Saw - tappajahai ja Who´s that Girl -elokuville. Ne katsottiin lukiossa äikäntunnilla ja analysoitiin pilalle. Miten leffasta voi nauttia sen jälkeen, kun se on analysoitu viimeistä freimia myöten? En ole kumpaakaan leffaa nähnyt sen koommin.

Brianin elämä (Python -leffa) katsottiin antiikin historiaa käsittelevällä tunnilla. Se sisältää, kumma kyllä, tiettyjä historiallisia paikkaansa pitäviä seikkoja, jotka ovat muissa ns. vakavasti tehdyissä historialeffoissa jätetty huomiotta. Yksi suosikkileffojani edelleen.

Saksan tunnilla, kokeen jälkeen, katsoimme Christiane F:n. Kyllähän sitä katseli, vaikka dialogista ei pahemmin selvää saanut, siinä, kun ei ollut tekstejä ja leffa on saksalainen, ja noihin aikoihin olin repinyt saksan kursseista kymppejä.

Saksan tunnilla myös tuli katsottua Go trabi go. Muistikuvia siitä ei ole muuta, kuin, että paikoitellen se onnistui naurattamaan.

Muista elokuvista ei ole nyt muistikuvia, paitsi että kävimme katsomassa teatterissa Gilbert Grapen aikas tuoreeltaan, kun oli koulussa joku ihme päivä, jolloin oli vaihtoehtona lähteä elokuviin, tai laskettelemaan, tai jotain muuta. Sehän on ihan hyvä elokuva, vaikka siihen aikaan annoinkin enemmän arvoa toimintaelokuville, enkä olisikaan sitä mennyt katsomaan, jollei olisi tarvinnut. Pisteet Leonardo DiCapriolle, joka tekee kyseisessä pätkässä mielestäni parhaimman roolisuorituksensa. En ollut aikaisemmin tuollaisesta häiskästä kuullutkaan ja luulinkin silloin, että olivat ottaneet oikeasti kehitysvammaisen näyttelemään kyseiseen pätkään.