Eikö yrityksen tarvitse ilmoittaa tietojaan ostajalle.

"Yleiset säännökset tiedoista, joita netin kautta tavaroitaan tai palvelujaan tarjoavien yritysten on itsestään ja toiminnastaan annettava, ovat laissa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (kutsumanimeltään "sähkökauppalaki", joka on vähän paremmin ymmärrettäväkin)."

Tässähän on menty metsään heti kättelyssä. Ks. lain soveltamisala.

17+6 kirjoitti:

"Yleiset säännökset tiedoista, joita netin kautta tavaroitaan tai palvelujaan tarjoavien yritysten on itsestään ja toiminnastaan annettava, ovat laissa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (kutsumanimeltään "sähkökauppalaki", joka on vähän paremmin ymmärrettäväkin)."

Tässähän on menty metsään heti kättelyssä. Ks. lain soveltamisala.

Lue lisää

17 1 on nyt itse ihan metsässä. "Sähkökauppalaki" ei kylläkään avaudu ihan helposti niille, jotka eivät sen taustaa ja säätämishistioriaa erityisen hyvin tunne, ja aivan ilmeisesti 17 6 kuuluu tähän tietämättömien ja ymmärtämättömien joukkoon. Jos nimimerkki kertoisi, mitä hänen mielestään lain soveltamisala kattaa tai ei kata, niin voisin oikoa väärinkäsitykset tarkemmin.



tunne, mutta

almarik kirjoitti:

17 1 on nyt itse ihan metsässä. "Sähkökauppalaki" ei kylläkään avaudu ihan helposti niille, jotka eivät sen taustaa ja säätämishistioriaa erityisen hyvin tunne, ja aivan ilmeisesti 17 6 kuuluu tähän tietämättömien ja ymmärtämättömien joukkoon. Jos nimimerkki kertoisi, mitä hänen mielestään lain soveltamisala kattaa tai ei kata, niin voisin oikoa väärinkäsitykset tarkemmin.



tunne, mutta

Lue lisää

Tarkoitin tietysti molemmissa viittauksissa nimimerkkiä 17 6. Ja nimimerkin kommentteja helpottaakseni paljastan, että kansallinen "sähkökauppalaki" pohjautuu EU:n direktiiviin 2000/31/EY. Sieltä voi tietysti kaivaa esille perustietoakin kansallisen säädöksen perustuksesta ja asianmukaisuudesta. Pahoin pelkään, etteivät nimimerkki 7 6 eväät taida erityisempään analyysiin tältä osin riittää.

almarik kirjoitti:

Tarkoitin tietysti molemmissa viittauksissa nimimerkkiä 17 6. Ja nimimerkin kommentteja helpottaakseni paljastan, että kansallinen "sähkökauppalaki" pohjautuu EU:n direktiiviin 2000/31/EY. Sieltä voi tietysti kaivaa esille perustietoakin kansallisen säädöksen perustuksesta ja asianmukaisuudesta. Pahoin pelkään, etteivät nimimerkki 7 6 eväät taida erityisempään analyysiin tältä osin riittää.

Lue lisää

Mitä oikein pöperrät?

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta

1 §
Soveltamisala

Tässä laissa säädetään tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamiseen liittyvistä seikoista, erityisesti palvelujen tarjoamisen vapaudesta, palvelun tarjoajien velvollisuudesta antaa tietoja, sopimusta koskevien muotovaatimusten täyttämisestä sähköisesti sekä välittäjänä toimivien palvelun tarjoajien vastuuvapaudesta.
2 §
Tietoyhteiskunnan palvelu

Tietoyhteiskunnan palvelulla tarkoitetaan tässä laissa palvelua, joka toimitetaan:

1) etäpalveluna eli ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä;

2) sähköisesti eli lähettämällä ja vastaanottamalla palvelu tietoja sähköisesti käsittelevien laitteiden tai tietojen säilytyksen avulla ja siten, että palvelun lähettämiseen, siirtoon ja vastaanottamiseen käytetään yksinomaan johtimia, radioyhteyttä, optisia laitteita tai muita sähkömagneettisia laitteita;

3) palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä tapahtuvana tiedonsiirtona; ja

4) tavallisesti vastiketta vastaan.

Lue 'alamrik' siitä ja yritä arvuutella lukijoille, mikä meni pieleen. Jos ei sittenkään raksuta, olisi parempi aloittaa peruskoulu uudestaan.

17+1 kirjoitti:

Mitä oikein pöperrät?

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta

1 §
Soveltamisala

Tässä laissa säädetään tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamiseen liittyvistä seikoista, erityisesti palvelujen tarjoamisen vapaudesta, palvelun tarjoajien velvollisuudesta antaa tietoja, sopimusta koskevien muotovaatimusten täyttämisestä sähköisesti sekä välittäjänä toimivien palvelun tarjoajien vastuuvapaudesta.
2 §
Tietoyhteiskunnan palvelu

Tietoyhteiskunnan palvelulla tarkoitetaan tässä laissa palvelua, joka toimitetaan:

1) etäpalveluna eli ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä;

2) sähköisesti eli lähettämällä ja vastaanottamalla palvelu tietoja sähköisesti käsittelevien laitteiden tai tietojen säilytyksen avulla ja siten, että palvelun lähettämiseen, siirtoon ja vastaanottamiseen käytetään yksinomaan johtimia, radioyhteyttä, optisia laitteita tai muita sähkömagneettisia laitteita;

3) palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä tapahtuvana tiedonsiirtona; ja

4) tavallisesti vastiketta vastaan.

Lue 'alamrik' siitä ja yritä arvuutella lukijoille, mikä meni pieleen. Jos ei sittenkään raksuta, olisi parempi aloittaa peruskoulu uudestaan.

Lue lisää

Nuo pykälät ovat minulle hyvinkin tuttuja, samoin kuin niiden perustelut hallituksen esityksessä (HE 194/2001 vp). HE:n sivuilla 26-28 on perinpohjaisesti selvitetty lain soveltamisalaa, eikä se teksti tähän kokonaisuudessaan mahdu. Kiinnostuneet voivat sieltä lukea. Tässä linkki:

http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2001/20010194.pdf

Voi tietysti tuntua ensi lukemalta hassulta, että fyysisten(kin) tavaroiden kauppaaminen internetissä on em. laissa tarkoitettu "tietoyhteiskunnan palvelu", mutta niin se vain on. Ja siksi lain tiedonantovelvoitteet koskevat myös tällaista toimintaa.

Voin tähän selvyyden selvyyden vuoksi lainata vielä lyhyen pätkän HE:n yleisperusteluista (s 16), jossa käsitellään nimenomaan tiedonantovelvoitteita (ja uuden lain suhdetta muualla säädettyihin tiedonantovelvoitteisiin:
"Tämän mukaisesti esimerkiksi elinkeinonharjoittajan, joka tarjoaa kulutushyödykkeitä verkkokaupassa, on annettava kuluttajille
paitsi ehdotetussa laissa edellytetyt tiedot myös ne tiedot, joista säädetään etäsopimusdirektiivin täytäntöön panevassa kuluttajansuojalain
6 luvussa."

almarik kirjoitti:

Nuo pykälät ovat minulle hyvinkin tuttuja, samoin kuin niiden perustelut hallituksen esityksessä (HE 194/2001 vp). HE:n sivuilla 26-28 on perinpohjaisesti selvitetty lain soveltamisalaa, eikä se teksti tähän kokonaisuudessaan mahdu. Kiinnostuneet voivat sieltä lukea. Tässä linkki:

http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2001/20010194.pdf

Voi tietysti tuntua ensi lukemalta hassulta, että fyysisten(kin) tavaroiden kauppaaminen internetissä on em. laissa tarkoitettu "tietoyhteiskunnan palvelu", mutta niin se vain on. Ja siksi lain tiedonantovelvoitteet koskevat myös tällaista toimintaa.

Voin tähän selvyyden selvyyden vuoksi lainata vielä lyhyen pätkän HE:n yleisperusteluista (s 16), jossa käsitellään nimenomaan tiedonantovelvoitteita (ja uuden lain suhdetta muualla säädettyihin tiedonantovelvoitteisiin:
"Tämän mukaisesti esimerkiksi elinkeinonharjoittajan, joka tarjoaa kulutushyödykkeitä verkkokaupassa, on annettava kuluttajille
paitsi ehdotetussa laissa edellytetyt tiedot myös ne tiedot, joista säädetään etäsopimusdirektiivin täytäntöön panevassa kuluttajansuojalain
6 luvussa."

Lue lisää

Alla HEn perusteluista pieni pätkä, ja kyllä sen pitäisi siitä viimeistään valjeta, että kyseessä on aineettomia, sähköisesti tuotettuja palveluja koskeva laki, ei mikään verkkokauppojen tuotemyyntiä yleisesti määrittelevä laki.

Jotta kyseessä olisi lain soveltamisalaan kuuluva tietoyhteiskunnan palvelu, sen on täytettävä kaikki neljä määritelmän kriteeriä. Tästä muun muassa seuraa, että lain soveltamisala rajoittuu sellaisiin toimiin, jotka toteutetaan sähköisesti tietoverkoissa. Laki ei sitä vastoin koske niitä toimia, jotka tehdään verkkoympäristön ulkopuolella. Tästä johtuen tietyn sopimuskokonaisuuden jotkut osat, kuten tarjouskehotus ja tarjous, voivat olla lain piiriin kuuluvia tietoyhteiskunnan palveluja, mutta toiset osat, kuten tavaran kuljetus ja luovutus, puolestaan eivät ole ja jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Olennaista tietoyhteiskunnan palvelulle on siis palvelun aineeton, sähköinen muoto. Jos palvelulla on aineellinen muoto, se ei ole tietoyhteiskunnan palvelu. Näin ollen esimerkiksi tietokoneohjelma, joka toimitetaan ostajalle suoraan sähköisesti, on tietoyhteiskunnan palvelu, mutta tietolevylle tallennetun ohjelman toimittaminen ei ole. Setelien käteisnosto pankkiautomaatista ei ole tietoyhteiskunnan palvelu, mutta verkkopankkiasiakkaan tilisiirron toteuttaminen on. Asiakirjan toimittaminen sähköpostin liitetiedostona on tietoyhteiskunnan palvelu, mutta sen lähettäminen telekopiona ei ole.

17+1 kirjoitti:

Alla HEn perusteluista pieni pätkä, ja kyllä sen pitäisi siitä viimeistään valjeta, että kyseessä on aineettomia, sähköisesti tuotettuja palveluja koskeva laki, ei mikään verkkokauppojen tuotemyyntiä yleisesti määrittelevä laki.

Jotta kyseessä olisi lain soveltamisalaan kuuluva tietoyhteiskunnan palvelu, sen on täytettävä kaikki neljä määritelmän kriteeriä. Tästä muun muassa seuraa, että lain soveltamisala rajoittuu sellaisiin toimiin, jotka toteutetaan sähköisesti tietoverkoissa. Laki ei sitä vastoin koske niitä toimia, jotka tehdään verkkoympäristön ulkopuolella. Tästä johtuen tietyn sopimuskokonaisuuden jotkut osat, kuten tarjouskehotus ja tarjous, voivat olla lain piiriin kuuluvia tietoyhteiskunnan palveluja, mutta toiset osat, kuten tavaran kuljetus ja luovutus, puolestaan eivät ole ja jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Olennaista tietoyhteiskunnan palvelulle on siis palvelun aineeton, sähköinen muoto. Jos palvelulla on aineellinen muoto, se ei ole tietoyhteiskunnan palvelu. Näin ollen esimerkiksi tietokoneohjelma, joka toimitetaan ostajalle suoraan sähköisesti, on tietoyhteiskunnan palvelu, mutta tietolevylle tallennetun ohjelman toimittaminen ei ole. Setelien käteisnosto pankkiautomaatista ei ole tietoyhteiskunnan palvelu, mutta verkkopankkiasiakkaan tilisiirron toteuttaminen on. Asiakirjan toimittaminen sähköpostin liitetiedostona on tietoyhteiskunnan palvelu, mutta sen lähettäminen telekopiona ei ole.

Lue lisää

On tämä numeronikille vaikeaa. Laki todellakin koskee vain sitä sähköistä vaihetta (esim. verkkosivustoa ja sen toimintoja), mutta ei kaupantekoon mahdollisesti liittyvää fyysistä toimintaa. Mutta tämä rajaus EI tarkoita sitä, että verkkokauppa KOKONAISUUDESSAAN jäisi soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka netissä myytäisiin pelkästään fyysisiä tuotteita. Soveltamisalan ulkopuolelle jää vain se fyysinen osuus. Siis jos yrityksellä on nettisivut, yrityksen on täytettävä lain mukaiset tiedonantovelvoitteet. Ja tämä on ihan selvästi kerrottu perusteluissakin näin:

"Tästä johtuen tietyn sopimuskokonaisuuden jotkut osat, kuten tarjouskehotus
ja tarjous, voivat olla lain piiriin kuuluvia tietoyhteiskunnan palveluja, mutta
toiset osat, kuten tavaran kuljetus ja luovutus, puolestaan eivät ole ja jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle."

Nettikaupassa juuri tarjouskehotus/tarjous/muu markkinointi ovat tyypillisesti sähköisessä muodossa nettisivuilla ja usein myös sopimuksen tekeminen hoituu sivuston kautta sähköisesti. Tämä osuus kuuluu siis lain soveltamisalaan ja mm. tiedonantovelvoitteiden piiriin. Tätä ei muuta miksikään se, että kaupan kohde itsessään ei välttämättä ole "sähköinen" vaan fyysinen ja toimitetaan konkreettisesti. Ja tähän toimitus/kuljetus/luovutus-vaiheeseen sovelletaan sitten muita lakeja, kuten kauppalakia tai kuluttajansuojalakia.

almarik kirjoitti:

On tämä numeronikille vaikeaa. Laki todellakin koskee vain sitä sähköistä vaihetta (esim. verkkosivustoa ja sen toimintoja), mutta ei kaupantekoon mahdollisesti liittyvää fyysistä toimintaa. Mutta tämä rajaus EI tarkoita sitä, että verkkokauppa KOKONAISUUDESSAAN jäisi soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka netissä myytäisiin pelkästään fyysisiä tuotteita. Soveltamisalan ulkopuolelle jää vain se fyysinen osuus. Siis jos yrityksellä on nettisivut, yrityksen on täytettävä lain mukaiset tiedonantovelvoitteet. Ja tämä on ihan selvästi kerrottu perusteluissakin näin:

"Tästä johtuen tietyn sopimuskokonaisuuden jotkut osat, kuten tarjouskehotus
ja tarjous, voivat olla lain piiriin kuuluvia tietoyhteiskunnan palveluja, mutta
toiset osat, kuten tavaran kuljetus ja luovutus, puolestaan eivät ole ja jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle."

Nettikaupassa juuri tarjouskehotus/tarjous/muu markkinointi ovat tyypillisesti sähköisessä muodossa nettisivuilla ja usein myös sopimuksen tekeminen hoituu sivuston kautta sähköisesti. Tämä osuus kuuluu siis lain soveltamisalaan ja mm. tiedonantovelvoitteiden piiriin. Tätä ei muuta miksikään se, että kaupan kohde itsessään ei välttämättä ole "sähköinen" vaan fyysinen ja toimitetaan konkreettisesti. Ja tähän toimitus/kuljetus/luovutus-vaiheeseen sovelletaan sitten muita lakeja, kuten kauppalakia tai kuluttajansuojalakia.

Lue lisää

Tuli vielä mieleen, että olet mahdollisesti ymmärtänyt säädöstekstin sanan "palvelu" väärin ja liian suppeasti. (."..kyseessä on aineettomia, sähköisesti tuotettuja palveluja koskeva laki.."). Korostan nyt vielä, että nettikaupassa tämä "palvelu" on nimenomaan se nettisivusto, eikä kyse ole lainkaan siitä, minkälaisia tuotteita tai palveluja sen sivuston avulla tarjotaan.