Miten päästä eroon tuosta tuskasta?
Pidemmillä hiuksilla mietit hiusrajaa. Lyhymmistä et pidä. Kaljuuntuville vittuillaan. Naiset eivät kiinnostu etkä pidä edes itse itsestäsi. FIna ei palautu hiusrajaa ja joillekin tulee sivareita. Minoksidiili ei kukaan jaksa läträtä ja hiustensiirtoon et voi nuorena mennä. Pitääkö siis kestää tätä tuskaa vielä vuosikymmen? Olen nuori ja elämä edessä eikä kenenkään nuoren tulisi murehtia tällaisia asioita. Minä olen aina ollut ystävällinen ja kohdellut kaikki hyvin, olivat ne ihmiset sitten lihavia, ujoja tai köyhiä - mutta tämänkö minä saisin palkkioksi?
Sitten vielä ihmiset lässyttävät, että olet ihana tuollaisena ja kaljut ovat ihania. Jos vihaa itseään, ei sitä voi muuttaa noin vaan rakkaudeksi. Vaikka kuinka olisit treenattu, korkeasti koulutettu ja hyväkäytöksinen - olen aina tuomittu tähän. Minulta on ns. henkiset voimat nollassa enkä tiedä onko tästä enää kuin yksi ulospääsy - ja sen te kyllä tiedätte.
Millaisia ajatuksia teillä on?
Pidemmillä hiuksilla mietit hiusrajaa. Lyhymmistä et pidä. Kaljuuntuville vittuillaan. Naiset eivät kiinnostu etkä pidä edes itse itsestäsi. FIna ei palautu hiusrajaa ja joillekin tulee sivareita. Minoksidiili ei kukaan jaksa läträtä ja hiustensiirtoon et voi nuorena mennä. Pitääkö siis kestää tätä tuskaa vielä vuosikymmen? Olen nuori ja elämä edessä eikä kenenkään nuoren tulisi murehtia tällaisia asioita. Minä olen aina ollut ystävällinen ja kohdellut kaikki hyvin, olivat ne ihmiset sitten lihavia, ujoja tai köyhiä - mutta tämänkö minä saisin palkkioksi?
Sitten vielä ihmiset lässyttävät, että olet ihana tuollaisena ja kaljut ovat ihania. Jos vihaa itseään, ei sitä voi muuttaa noin vaan rakkaudeksi. Vaikka kuinka olisit treenattu, korkeasti koulutettu ja hyväkäytöksinen - olen aina tuomittu tähän. Minulta on ns. henkiset voimat nollassa enkä tiedä onko tästä enää kuin yksi ulospääsy - ja sen te kyllä tiedätte.
Millaisia ajatuksia teillä on?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mene terapiaan.
Mitä se auttaisi? Mitä ne siellä sanoisi? Terapioista ei paskan vertaa hyötyä. En tarvi terapiaa, haluan pitää hiukset. Haistapa siis pitkä paska.
Kyllä hiustensiirtoon voi mennä nuorenakin, mutta siitä ei välttämättä hyödy hirveästi jos ei halua syödä finaa sen jälkeen.
Henkiseen tuskaan suosittelen Thaimaan matkaa.
Nuorena se hiusten menettäminen tuntuu pahimmalle, aikaa myöten helpottaa. Nykyään sentään on lääkeitä jotka tehoaa, itsestä kiinni haluaako läträtä.
Saattaa olla että hieman helpottaa mutta kyllä se nakertaa kun parhaat vuodet menee pipo päässä liikkuen ja omaa ulkonäköänsä häveten.
Terapia auttaa hyväksymään menetyksen ja saamaan elämänilon takaisin. Mitäs kyselet täällä muiden mielipiteitä jos pitää alkaa heti haistattelemaan? Jos ihminen menettää jalat tai vaikkapa läheisen ihmisen, niin jollain tapaa sitä pitää yrittää selviytyä ja jatkaa eteenpäin. Ja jos hiusten menettäminen saa sinut miettimään itsemurhaa, niin korkea aika on alkaa miettimään jotain ammattiauttajaa!
Mitä pitää hyväksyä? Ai sen, ettei ikinä enää voi olla onnellinen? Ei ikinä voi enää katsoa itseään peilistä ja todeta, että olen tyytyväinen? Hyväksyä sen, ettei kinä saa sellaista naista, jonka haluaa? Hyväksy sen, että joutuu tyytymään johonkin? Hyväksyä sen, että joka aamu kun herää, ei mikään enää kiinnosta? Hyväksyä sen, että vihaa itseään?
Terapiat on käsien heiluttelua parhaimmillaan. Elämänsä kusipäinä olleet ihmisen hakeutuvat tuohon ammattiin ja esittävät jotain maailmanparantajaa. Ovesta, kun ulos pääsevät niin johan muuttuu ääni kellossa.. Minua ei ainkaan kiinnosta avautua kellekään "auttajalle" yhtään mistään.
Jos hiukset alkavat olla mallia Mr. Burns jo siinä 20v niin voin kertoa että Psykiatrin juttutuokiot eivät siinä vaiheessa mieltä kohenna.
jos luovuttaa. 20 vuotiaalla voi palutua hiukset lääkkeillä päälaelle vielä isommallekin alueelle kun pitempään kaljuuntuneellekin palautuu. Otsa on vaikeampi, mutta odottaminen ei ainakaan auta asiaa.
Voi vitun sankarit, jotka täällä selittää käden tai muun menettämisestä. Voin kertoa, että se olisi kuin lottovoitto tähän verrattuna. Se on kerrasta poikki silloin. Silloin et muutenkaan elä normaalia elämää enää. Nyt sinun pitää liikkua tuolla muiden hiuksellisten kanssa ja 20-vuotiaana menettää itseluottamus, ulkonäkö ja oma identiteetti. Kuka nainen haluaa kaljuuntuvan? Ehkä yli 30-vuotiaiden naisten kanssa se on eria asia. Silloinkin se yleensä tapahtuu parisuhteessa. Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muutakaan.
Jos joku tulee tota samaa skeidaa jauhamaan nokatusten, voin kertoa, että se henkilö saa palautuksen maan pinnalle sieltä pilvilinnastaan.
Se on niiin vitun helppo lässyttää, että jatka elämää, voi hiukset hiukset.. Sulle on varmaan se ja sama onko ihminen esimerkiksi lihava? Kun on nuori ja elämä edessä sekä yrittää ruveta omaa elämää elämään juuri, kun ei enää kotiolot vaikuta siihen, millaista nuoruutta olet joutunut elämään, niin tällainen pommi iskee päin naamaa niin siinä on voivottelut yks ja sama.
Pitäiskö ihan vittuilun vuoksi mennä hiustensiirtoon ja vetää finaa, vaikkei ikinä enää seisoisi? Niin vitun paskat kortit tähän elämään on saanut, etten ikinä enää mistään voi nauttia.
Nimimerkkini puhukoon puolestaan.
Mä ymmärrän täysin tän tuskan. Kaljuuntuminen on aivan perseestä. Nuorena se tuntuu huutavalta vääryydeltä. Omalla kohdalla panikointi hiusten lähdöstä alkoi n. 20 vuotiaan. Nuoren miehen tuska ja ahdistus oli aivan karmea. 25-30 välillä olin todella ahdistunut ja kävin kaikki noi samat kelat läpi kuin tässä ketjussa. Tämän ketjun ensimmäinen viesti olisi hyvinkin voinut olla itseni kirjoittama tuolloin kaksikymppisenä. Vetelin noin 5 vuotta käytännössä koko ajan pipo päässä ja välttelin kaikki mahdolliset sosiaaliset tilanteet missä olisi paljain päin joutunut olemaan. Harrastukset ja elinpiirit muuttuivat ja sosiaalinen elämä väheni. Rannalle ei voinut mennä, ei joukkueurheilua, ei fiinimpiä ravintoloita, ei illallisia ystävien kotona. Ei edustustehtäviä työn puolesta. Jopa hyvän kaverini häät feidasin samasta syystä. Hakeuduin myös tietoisesti sellaisiin töihin, jossa sain Cousteau-piponi kanssa rauhassa olla. Tieto siitä, että joutuisin jossain tietyssä tilanteessa olemaan ilman pipoa aiheutti paniikin tunnetta jo useita päivä ennakkoon. Peilistä en katsonut itseäni kunnolla moneen vuoteen.
Toi oman ulkonäön muuttuminen on henkisesti aivan karmea paikka ja tämä vittumainen prosessi vaikuttaa väistämättä psyykkeeseen. Itseäni homma hävetti niin paljon, että siitä ei pystynyt kenenkään kanssa puhumaan. Tämän asian kanssa jää helposti hyvin yksin. Noiden viiden vuoden aikana kaljuuntuminen oli mielessä joka ikinen hetki. Se oli ensimmäinen asia mielessä aamulla ja viimeinen ennen nukahtamista. Unetkin käsittelivät yllättäen usein samaa aihetta. Tästä jatkuvasta prosessoinnista en osannut löytää tietä ulos. Ajauduin aika pahaan umpikujaan. Kaljuuntuminen tuli mieleen kaikista mahdollisista asioista mitä näin ympärilläni: Tvstä, lehdistä, ohikulkijoista, mainoksista jne.jne. Tyydyin ajatukseen, että tätä elämäni tulee olemaan henkistä kärvistelyä hautaan asti. Hylkäsin monta unelmaa. Onneksi homma ei mennyt ihan niin.
Kaljuuntuminen on meille monille väistämätöntä. Se on paska homma. Toinen täysin väistämätön asia on ikääntyminen. Vuosia karttuu vaikka millaista nappulaa vetäisit ja vaikka kuinka kuortasi kirurgin toimesta fiksailtaisiin. Onneksi tässä vanhenmisessa on ainakin yksi hyvä puoli. Mulla on nyt mittarissa 34 v. Ikääntymisen myötä olen myös henkisesti hyväksynyt kaljuuntumiseni. Tämä hyväksyminen tapahtui luonnostaan ja vähitellen. Mitään mieletöntä ahaa-elämystä en kokenut. Yhtenä päivänä vain huomasin, että pystyn ajattelemaan muitakin asioita kuin hiusteni tippumista ja ulkonäön muuttumista. Sen jälkeen asia on päivä päivältä vähemmän ollut mielessä. Hetkittäin homma tietysti edelleen harmittaa, mutta ainakaan ahdistus ei enää hallitse mieltäni.
Mielummin olisin pysynyt saman näköisenä kuin nuorena. Kaikkea ei tässä elämässä kuitenkaan voi saada. Joka tapauksessa tämän viestiketjun ensimmäinen viesti sai minut muistamaan taas omat tuntemukseni vuosien takaa. Nyt silloiset fiilikset tuntuvat hyvinkin vierailta. Hyvä niin .
Älkää siis hyvät kohtalon toverit tehkö samaa virhettä kuin itse tein . Älkää päästäkö omaa mustaa mieltänne niskan päälle. Taistelkaa sitä ahdistusta vastaan kaikin mahdollisin keinoin. Luottakaa itseenne sen verran, että te tulette vielä jonain päivänä itsenne hyväksymään just niin kaljuina kuin ikinä tuuttekaan olemaan. Tämän jälkeen elämä alkaa tuntumaan taas huomattavasti mukavammalta. Tää saattaa kuulostaa ihan täydeltä lässytykseltä, mutta mä toivon ihan vilpittömästi että voitte tähän ajatukseen jonakin päivänä yhtyä.
Voimia taisteluun hiustenne ja mielenne kanssa !
Hyvä kirjoitus.
Sellaisen huomion nyt antaisin, että ihan sama kuka tuon tekstin lukee, niin muistakaa, että asialle VOI TEHDÄ JOTAIN. Ei tarvi hyväksyä kaljuuntumista.
Neuvoja on toki oikeassa. Asiaa voi yrittää vaikuttaa. Tämä koko keskutelupalsta on täynnä viestiketjuja eri hoitomuodoista ja hiustensiirroista ja niistä löytyy kyllä läjäpäin infoa netistä. Tästä henkisestä ahdingosta ja oman mielen syöttämästä paniikista ja pelosta on sen sijaan vaikeampaa infoa löytää. Siksi aattelin tämän oman juttuni tässä ketjussa jakaa. Toivottavasti joku saa tuosta jotain irti.
Lääkkeitä on toki myös kokeiltu: Propecia, Rogaine ja Gefina.
Propeciaan ei opiskelijan rahat riittäneet ja lopetin sen noin vuoden kokeilun jälkeen. Pidin väliä hoidoissa usean vuoden enenkuin kuulin Gefinasta. Sitä olen syönyt nyt pari vuotta Rogainen rinnalla ja se on kyllä auttanut niin fyysisesti kuin henkisestikin. Uusia hiuksia en hyvin pitkälle vetäytyneen hiusrajan tilalle ole saanut, mutta hiuksia ei eää tunnu lähtevän päästä juuri lainkaan. Kaljuuntuminen on ainakin hidastunut huomattavastija tämä on psyykkeelle ollut lunnolisesti todella suuri helpotus. Lääkkeestä liikkuu paljon tarinoita. Omalla kohdallani sivuoireita ei juurikaan ollut. En väitä, etteikö niitä voisi tulla, mutta jos hiustenlähtö hirvittää, niin suosittelen kyllä lämpimästi Finaa kokeilemaan.
Musta tuntuu, että tällä palstalla on aika vähän Finaa suosittelevia kirjoittajia. Mulla on sellainen teoria, että suurin osa porukkaa, jotka kokee sen hyvänä tai löytää jonkun muun toimivan hoidon lakkaa murehtimasta koko aihetta. Harva "parantunut " jaksaa tätä palstaa käydä lukemassa. Positiiviset tulokset jäävät siis varmasti aika herkästi kuulematta.
"Musta tuntuu, että tällä palstalla on aika vähän Finaa suosittelevia kirjoittajia. Mulla on sellainen teoria, että suurin osa porukkaa, jotka kokee sen hyvänä tai löytää jonkun muun toimivan hoidon lakkaa murehtimasta koko aihetta. Harva "parantunut " jaksaa tätä palstaa käydä lukemassa. Positiiviset tulokset jäävät siis varmasti aika herkästi kuulematta."
Noinhan se menee. Ei niillä ole tarvetta käydä täällä. Juuri sen vuoksi finasta saadaan väärä kuva. Kannattaa tarkastella niitä tutkimuksia eikä uskoa yksittäisen henkilön höpinöitä.
Melkein kaikkihan täällä käyttää ja suosittelee, vain yksi tai muutama provoilija yrittää pelotella.
Samassa veneessä ollaan, on se vittumaista kun 19 vuotiaana rupeaa jo ohimot vetäytymään...
Ja tämäkin on raastavaa, kun ei tiedä onko aina ollut näin korkeat ohimot vai onko nyt sitten ruvennu kaljuuntumaan.... tätä epätietoisuuden tunnetta... voi jeesus.
Ymmärrän täysin sen että hiustenlähtö varmasti vituttaa niin paljon ettei mitään rajaa, mutta miksi sä tai muut tällä palstalla ette sitten tee asialle mitään? Veikkaan että et ole varmaan aloittanut fina-kuuria, etkä edes käynyt lääkäriltä sitä kysymässä?
Sanon sen, että aloittakaa se finan syöminen saman tien, niin ei tarvii sen jälkeen murehtia koko ajan sitä hiustenlähtöä. On meinaan tosi tehokas lääke ja se kyllä pysäyttää hiustenlähdön, varsinkin jos sitä alkaa syömään noin nuorena.
Peruukkeja löytyy, joten onko asia niin suuri? Peruukki tai oma letti, ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Pari tyyppiä tunnen joilla on aitohiusperuukki ja ihan täydellisesti näyttää omalle tukalle.
Juuri näin. Jos se kaljuus niin kamalasti ahdistaa niin miksi et vain hanki peruukkia?
Mun mielestä kalju sopii monelle miehelle. Jopa seksikäs. ;-)
Jos kalju tai siilitukka ei sovi miehelle omasta mielestä, niin silloin se ei vaan lohduta yhtään, vaikka se olisi joidenkin mielestä hyvännäköinen. Tärkeintä kun tässäkin asiassa on juuri se, että miten kukakin suhtautuu itse omaan ulkonäköönsä. Mä en ainakaan suostuisi hyväksymään itseäni kaljuna, joten sen takia se hiustensiirtoon meneminen ja finan syöminen olivat mulle ja ovat edelleen välttämättömiä pakkokeinoja.
Luuseri! Mitä sunkaltaiset ihmiset mahtaa ajatella kasvoihin ilmaantuvista rypyistä...
voi vittu näitä sankareita täällä jotka luulee että fina auttaa
vittu ku tulis kadul vastaan nakkelisin teit kaljuuntuvia hinttejä turpaan oikee huolella !
Tuollainen idiootti hiuksilla mitään tee.
Istuta munakarvoja siihen kaljuun päänahkaas !
Finasteridi on prs:stä. TISSIT KASVAVAT! Tämä ei ole mikään vitsi. Muutama kuukausi voi mennä OK, mutta sitten alkaa tuntua outoja fiiliksiä rinnoissa ja mikähän on lopputulos = Manboobs!
ja tuo manboobsilmiö on mulle pelkästään positiivinen ilmiö!