http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013011716569063_uu.shtml
Tämä liero tyyppi ei ensinkään ole enää tärkeä, vaikka pysyttelisi kuinka parrasvaloissa. Nyt on aika kuulla uhreja, ei murhamiestä.
Tämä liero tyyppi ei ensinkään ole enää tärkeä, vaikka pysyttelisi kuinka parrasvaloissa. Nyt on aika kuulla uhreja, ei murhamiestä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä minusta tuntuu nyt pahalta kun tapoin ihmisiä. Olen aivan kuollut sisältä. Uhrit ovat myös vähän ulkoisemmin kuolleita mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.
Jos päästään vialla oleva tappaja ei pärjää vankilassa, se alkaa aina sekoilla motiivejensa kanssa. Ketä kiinnnostaa.
tällä loppuu hyvinkääläismiehen perseily:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolemanrangaistus
Suomalainen tapa on nykyään kaiken "ymmärtäminen". Ei ole enää syyllisiä vaan kaikki on jollain tapaa uhreja. Tätäkö me todella halutaan lapsillemme opettaa? Voit tehdä vaikka murhia mutta jos sulla on ollut vaikea lapsuus tms. On jotenkin vain annettsva sille "uhrille" anteeksi ja ymmärrettävä.
Kunpa voisi palata takaisin menneeseen jossa syylliset oli syyllisiä. Ukkini oli poliisi ja hän on kertonut että roistoilla oli ennen jopa selkärankaa: kun kiinni jäi, ei alettu venkoilla ja kehitellä vaikka mitä tarinoita ja puolustuksia vaan todettiin että törkeä teko tuli tehtyä ja otetaan rangaistus vastaan.
Ainut toimiva laki on enää se korpilaki Suomessa. Oikeus valtiota ei enää ole kuin historian kirjoissa. Tekijää paapotaan pumpulissa, mutta uhrit ovat kaiken kansan riepoteltavissa.
Jumala armahtaa, oikeus ei, mutta onneksi Isä Matteo lohduttaa.
Murhaamista se on tuntemattomienkin suunnitelmallinen hengiltä otto. Jättäisin teinä silti pilkkaamatta. Jätkä on sekaisin, mutta ei niin sekaisin, etteikö tajuaisi jotain tekonsa seurauksista ja ymmärtäisi sitä katua. Se ei tietenkään auta ketään eikä mitään, mutta on tyhjää parempi ele uhrien ja omaisten suuntaan. Ei tuollainen kuitenkaan tuomiota alenna, jos sitä pelkäätte.
uutisista että joku on vankilassa hakannut tuon joukkomurhaajan halvaantuneeksi ja kroonisia kovia tuskia kärsiväksi ihmisraunioksi loppuiäkseen.
50 vuoden jälkeen voisin harkita, josko siihen voisi tuhlata hieman sympatiaa.
Surullista. Mutta jos olette vaivautuneet lukemaan lehdistä siitä, että on tietoa myös lääkkeiden käytöstä ja lääkkeen vaikutuksesta ihmiseen, niin tiedätte, että sekin on salattua tietoa. Lyhyt maininta on esm. AL, jossa mainitään nämä edelliset ampujat. Kaikilla mielialalääkitys päällä!
Näihin kannattaa vaan totutella. Eivät nimittäin lopu eivätkä edes vähene.