Olen ollut aviossa kohta 20v ja pari lastakin on
saatu aikaiseksi, itse olen 39v. Viimeiset 3-4
vuotta mä olen ollut tyytymätön suhteeseeni
vaimon kanssa, tuntuu että ei meillä ole enää
mitään yhteistä...ollaan kasvettu
fraasinomaisesti erilleen. Vaimoni kyllä rakastaa
minua edelleen, minä olen se jolla homma tökkii.
Olen kuitenkin ajatellut että ei kannata
hätiköidä...ehkä tämä on vain ohimenevää..
lähinnä nuoremman tyttäreni takia (10v)...mutta
musta tuntuu etten enää jaksa. Merkittävä seikka
tässä jutussa on se että chatissa olen tavannut
28v naisen, jonka kanssa olemme nyt kohta vuoden
pitäneet tiiviisti yhteyttä, päivittäin. Aluksi
chatissa mutta sitten puhelimen välityksellä. Hän
tuntuu olevan ihminen johon haluan tutustua
paremmin....jopa avioliittoni kustannuksella.
Meillä on samanlainen maailmankuva, yhteisiä
mielenkiinnon kohteita jne.
Taidan olla hullu...ajattelen usein....mutta
haluan tuota naista niin henkisesti kuin
fyysisestikín. Olisimme jo varmasti tavanneetkin,
mutta kohtalonoikusta hän sairastui pian chatissa
tapaamisemme jälkeen, ja on ollut vakavasti
sairaana ja sovitut tapaamiset ovat viimehetkillä
kariutuneet syyhyn jos toiseen.
Tottakai tunnen huonoa omaatuntoa lasteni
suhteen, mutta en niinkään vaimoni vuoksi. Lapset
ovat aistineet jo kauan huonot välimme ja ovat
asiasta selvästi stressaantuneet. Olisiko jo
lastenkin takia parempi erota nopeasti? Heidän
kärsimyksensä tuottaa tuskaa.....
Olenko pelkästään itsekäs vai mitä? Ottakaa
kantaa puhumalla asioista oikeilla nimillä.
Ero on todella lähellä.....
saatu aikaiseksi, itse olen 39v. Viimeiset 3-4
vuotta mä olen ollut tyytymätön suhteeseeni
vaimon kanssa, tuntuu että ei meillä ole enää
mitään yhteistä...ollaan kasvettu
fraasinomaisesti erilleen. Vaimoni kyllä rakastaa
minua edelleen, minä olen se jolla homma tökkii.
Olen kuitenkin ajatellut että ei kannata
hätiköidä...ehkä tämä on vain ohimenevää..
lähinnä nuoremman tyttäreni takia (10v)...mutta
musta tuntuu etten enää jaksa. Merkittävä seikka
tässä jutussa on se että chatissa olen tavannut
28v naisen, jonka kanssa olemme nyt kohta vuoden
pitäneet tiiviisti yhteyttä, päivittäin. Aluksi
chatissa mutta sitten puhelimen välityksellä. Hän
tuntuu olevan ihminen johon haluan tutustua
paremmin....jopa avioliittoni kustannuksella.
Meillä on samanlainen maailmankuva, yhteisiä
mielenkiinnon kohteita jne.
Taidan olla hullu...ajattelen usein....mutta
haluan tuota naista niin henkisesti kuin
fyysisestikín. Olisimme jo varmasti tavanneetkin,
mutta kohtalonoikusta hän sairastui pian chatissa
tapaamisemme jälkeen, ja on ollut vakavasti
sairaana ja sovitut tapaamiset ovat viimehetkillä
kariutuneet syyhyn jos toiseen.
Tottakai tunnen huonoa omaatuntoa lasteni
suhteen, mutta en niinkään vaimoni vuoksi. Lapset
ovat aistineet jo kauan huonot välimme ja ovat
asiasta selvästi stressaantuneet. Olisiko jo
lastenkin takia parempi erota nopeasti? Heidän
kärsimyksensä tuottaa tuskaa.....
Olenko pelkästään itsekäs vai mitä? Ottakaa
kantaa puhumalla asioista oikeilla nimillä.
Ero on todella lähellä.....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsesi sinun on pystyttävä ratkaisemaan se
yritätkö paikata omaa liittoasi vaiko alatko
rakentamaan täysin irrallista elämääsi. Itsesi
sinun tulee panna asiat vaakakuppeihin ja katsoa
kumpi kuppi painaa enemmän..
Mutta älä laita tuota chattiystävää sinne vielä.
Pidä hänet irrallaan päätöksenteosta, sillä et
ole häntä livenä vielä kohdannut - voin kertoa
kokemuksesta, että siinä voi olla isokin yllätys
puoleen jos toiseen. ( Hiukan epäilyttää tuokin,
että sovitut tapaamiset ovat aina jostain syystä
peruuntuneet.. katsos meitä ihmisiä on niin
moneksi..). Ja sitten olisi varmaan ihan oman
itsesi kannalta myös viisasta tehdä ero ensin
selväksi ja vasta sitten aloittaa uuden
rakentaminen, jos siis eroon päädyt - vasta
silloin näet ilman "sokaisua" tilanteesi.
Jokaisessa liitossa tulee alamäkiä ja ylämäkiä ja
joskus on ihan hyvä pohtia tosiaan sitä mitä on
olemassa ja mitä voisi olla. Kunnon pohdinta voi
tuoda aika yllättäviä tuloksia. - Mietipä vaikka
sitä mihin aikoinasi vaimossasi rakastuit..
Itse olen eronnut, tein sen pitkän pohdinnan
jälkeen syöksymättä mihinkään uuteen siinä
tilanteessa ja olen tyytyväinen - eroni perustui
omaan ajatteluun eikä ollut toisen
ihmisen "varassa". Paras ystäväni on eronnut
ilman pohdintaa ja aloittanut uuden suhteen siinä
samalla; tällä hetkellä pohdimme ja parantelemme
yhdessä hänen haavojaan erosta ja siitä ettei tuo
uusi ollutkaan se miltä se etäältä näytti.
Lykkatil !
Olin joskus samanlaisessa tilanteessa.Ero
lapsista oli tuskallisin.En rakastanut vaimoani
eikä hän minua. Hän katui myöhemmin,minä en.
Lasten kannalta olisi hyvä pystyä puhumaan
vaimosi kanssa. Lapset ovat herkkiä ero
tilanteissa ja vaimosikin saattaa seota
hetkellisesti. Uutta tuttavaasi et vielä
tunne,eikä sen perusteella kannata ratkaisuja
tehdä. Kannattaa miettiä ja tehdä sitten
päätöksiä.
Älä nyt hyvä mies ainakaan minkään chattituttavan
takia perhettäsi jätä. Epäilyttää jo tuokin
seikka että ette ole jo tavanneet, ei sairaus voi
olla syy. Älä ole sokea ja hätäpäissäsi tee virhe-
ratkaisuja. Selvitä asiasi ensin vaimosi kanssa
ennenkuin alat uutta suhdetta. Jospa SINULLA on
nyt neljänkympinkriisi!
mikään liitto ei ole täydellinen, mikään rakkaus
ei pysy ainaisesti samanlaisena. Itse halusin
erota miehestäni koska hän oli mielestäni tylsä
ja minulle sopimaton. onneksi heräsin ja huomasin
ettei voi oikeastaan kasvaa erilleen vaan
kumpikin rakentaa muuria omalta puoleltaan koska
on muka oikeassa, oikeasti rakkaus ja lämmin
tunne eivät olleetkaan kadonneet, ne oli vaan
jääneet arkielämän ja lasten kasvatuksen ja työn
takia jalkoihin, kävimme perheneuvolassa ja
kirjoitimme toisillemme viestejä, sekä teksti-
että sähköposti ja se toimii, ainakin meidän
kohdalla. tuntuu niin hyvältä kun löytyi taas se
yhteinen huumori ja lämpö mikä alussa meidät
yhdisti ja nyt kaikki sujuu, niin makuuhuoneen
puolella kuin muutenkin, tietysti riidellään ja
ollaan eri mieltä asioista välillä mutta ei ole
sitä tunnetta että toinen hakee minusta vain
huonoja puolia, tai peräti inhoaa ja halveksii,
se oli vain itsepuolustusreaktiona kun etääntyy
toisesta...kokeile vielä, sillä nuorempaan
vaihtamalla et saa nuoruuttasi takaisin mutta
joudut isukiksi....
Olen sitä mieltä että avioeroja tulee sen takia
nykyään niin paljon kun ihmiset antaa niin
helposti periksi. Luovutetaan. Vastoinkäymiset ja
tunteiden vaihtelut kuuluu asiaan pitkässä
suhteessa. Tunteet muuttuu väkisinkin erilaisiksi
vuosien mittaan. Mutta siihen voi panostaa,
miettiä ja antaa enemmän itsestään.
Tiedän millaista on ihastua toiseen, se on
mielettömän huumaava tunne, tuntuu että eläisi
sydän pakahtuen. Mutta silti, olisin sitä mieltä
ettei pitkää yhdessä oloa kannata heittää pois.
Hänkin on ollut joskus se huumaava tunne ja niitä
tunteita on jatkossakin maailma täynnä jos on
vaan valmis ottamaan niitä vastaan.
Sinusta varmaan tuntuu kuin revittäisiin kahteen
suuntaan ja mieli on aika sekaisin.
Vietä joku päivä iltaa yksin ja keskustele itsesi
kanssa. Eri vaihtoehtoja ja mieti tunteitasi.
Kääntele asioiden eripuolia.
Ja samaa mieltä olen kuin muutkin että älä
missään nimessä tee ratkaisua uuden ihastuksesi
mukaan vaan sen mukaan mitä itse ajattelet. Ja
totta on ei missään nimessä ainakaan ennenkuin
olet nähnyt hänet. Oikea tapaaminen vasta näyttää
sen onko kemianne kohdallaan, se on tosi.
Kaikkea hyvää sinulle.
Osuit hyvin asian ytimeen Riikka hyvä.
Sydän pakahtuu...mieli tosi sekaisin....annanko
periksi liian helposti?
Kaikki nää pyörii mielessä ... yötä
päivää...ajatukset tuntuu pyörivän ympyrää.
Olis hyvä puhua jollekkin asiasta...ei vaan ole
oikein sellaista henkilöä jolle vois uskoutua.
Yhdelle asiasta kerroin...ei minua
tuominnut...pitäisi puhua jollekkin muullekkin.
Hän on harrastanut enemmänkin syrjähyppyjä...ei
ehkä oikein tajunnut miten vakavasta asiasta
mulle tässä on kysymys....syrjähypyt ei ole
kuuluneet mun harrastuksiin. Ongelma lienee se
että mä koen olevani aidosti RAKASTUNUT. Luotan
ystävääni täysin..olemme uskoutuneet toisillemme
asioista, joista en ikinä olisi voinut kuvitella
puhuvani vieraalle ihmiselle.
Se on totta että tapaaminen on
välttämätöntä...mahdollisimman
pian...toivottavasti jo tällä viikolla..sillä
kotona alkaa aika jo loppua...vaaditaan
lopullisia päätöksiä...ja kohtuullisen pian. En
usko ystävältäni puuttuvan halua tavata minua,
mutta ihmeellisiä ovat olleet asiat jotka aina
ovat tapaamisiemme tiellä. Välimatka on
melkoinen, itse olen Vantaalta ja ystäväni Keski-
Suomesta. Mutta katsotaan nyt...mulle sopisivat
tapaamiset tällä ja ensi viikolla....kesäleskenä
kun olen....kaikki on nyt toisesta osapuolesta
kiinni. Uskon ja luotan ystävääni täysin...vaikka
minua täällä herkkäuskoisuudestakin jo
varoiteltiin...tai sitten mä olen
täystollo...onhan maailma täynnä ihmeellisiä
asioita.
Kiitos kannanotostasi Riikka...tunnut ymmärtävän
hyvin näitä asioita...liki osuit monessa asiassa.
Olen itsekkin ollut aika sekavassa mielentilassa
tänä kesänä. Siksikin ehkä ymmärrän mitä
fiiliksiä sulla on.
Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että älä tee
isoja ratkaisuja vielä. Tavatkaa muutama kerta
oikeasti, viettäkää aikaa ja tutustukaa. Ja
tuntuu tylyltä sanoa mutta yhteensopivuus
sängyssä on äärettömän tärkeää. Kaikki on niin
pienestä kiinni. Tee isot ratkaisut vaikka näiden
asioiden jälkeen...jos asiat tuohon asti menee.
Peruuttamattomaksi kun et saa enää jos nyt kerrot
ratkaisusi vaimolle. Ja JOS joku asia menee
mönkään sinun ja ystäväsi välillä niin voit
jatkaa kotielämää. Huh, miten kamalalta sain
asian kuulostamaan, anteeksi.
Minä voisin kanssasi kyllä jutella....
Voi hyvin
Haluaisin vielä kertoa tuosta chatti
tapaamisesta. Et voi niiden perusteella sanoa
vielä mitään! Ehkä sinulla on jokin tyhjä aukko,
jonka olet tällä uudella tuttavuudella täyttänyt,
mutta et todellakaan tunne häntä vielä. Et vo
tietää mitään pelkän kirjoituksen pohjalta.
Ilmeet, eleet ja asennot, katseet jne.. kun
juttelee "livenä" kertovat enemmän kuin pelkät
sanat, joita nyt luet näytöltä tai kuulet
puhelimessa.
hyvä ihminen, olen melkein saman ikäinen kuin
sinä. Minusta sinun elämäsi on melko helppoa ja
itsekeskeistä (ajan ilmiö). Lapsilta ei koskaan
kysytä, he tulevat myös murrosikään, jolloin isä
ja äiti ovat tärkeitä. Mieti tätä, elämää on
myös sen jälkeen. seikkaile sitten. toiseksi
kuinka joku virtuaali-ihminen saa sinut noin
sekaisin, sinun pitäisi keskittyä itseesi
terveemmältä pohjalta. Perhe-elämästäkin saa
jännää kuin oikein käyttää mielikuvitusta. Erosta
seuraa yleensä krapula, pari epäonnistunutta
ihmissuhdetta ennen kuin ehkä oikea löytyy, kipua
ja itkua. Lapsien surua ei kokaan voi parantaa,
voi tulla vaikeuksia murrosiässä. taloudelliset
paineet ja rahattomuus lisääntyy. Kyllä voi sanoa
että onpa kevyttä ja helppoa elämää.
Voi hyvä mies, mieti tarkkaan ja ota ainakin
avioero ennenkuin otat uuden, jolle sitten lupaat
erota ja hän voi joutua odottamaan turhaan.
Minäkin odotin yli kaksi vuotta, nyt hän jätti
minut ja jäi kotiin.
Nyt kun olen sitten ihan pieninä palasina ja
itken yksin, niin kuka minut korjaa?
Hänellä on vaimo ja lapset, mitä minulla on?
Eli olisi väärin jos chattituttavallesi lupaat
jotain, etkä sitten pystykkään sitä.
On niillä toisilla naisillakin tunteet......