Olen 24-vuotias nainen ja en ole koskaan elämässäni ennen tätä yhtä kertaa saanut paniikkikohtausta. Masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa on kyllä ollut, mutta esim. ihmisten näkeminen, bussissa matkustaminen, autolla ajaminen ja matkustaminen kelillä kuin kelillä, ihmisten ilmoilla liikkuminen jne. on aina ollut helppoa. En ole koskaan ollut panikoivaa tyyppiä, vaikka joskus olen ihmisiä kovasti jännittänytkin.
Tämä yksi kohtaus tuli siis yhtenä iltana ja sen jälkeen on ollut vaan paniikinomaista ja ahdistavaa oloa, jota kuitenkaan en voi hallita ajattelemalla positiivisia asioita ja olemalla jännittämättä.
Ihan kertalaakista melkeen kaikki toisin. Ennen nautin autolla ajamisesta, nyt se on helvettiä. Pelkään erityisesti näin talvella, ennen talvikeli haasteineen oikeen innosti. 6 vuotta autolla ajamista ilman ongelmia... Tuntuu uskomattomalle miten se on nykyään niin vaikeaa.
Pahempaa on kuitenkin kyydissä oleminen. Tuntuu että toiset ajaa liian lujaa, en kestä vauhtia ja vääntelehdin penkissä pitäen kiinni jostakin ja hiki virtaa. Tulee suunnaton pakokauhu, kun en hallitse tilannetta.
No, sitten bussimatkat.. Ennen nautin myös niistäkin todella paljon, tykkäsin mennä pitkiäkin matkoja bussilla. MISSÄÄN vaiheessa elämässäni minulla ei ole ollut bussikammoa, sos.tilanteiden pelosta huolimatta. Nyt sitten yhtäkkiä bussin kyydissäkin vauhti tuntuu liian kovalta, kädet hikoaa ja sydän hakkaa.. En siis pelkää ihmisiä vaan jotenkin sitä vauhtia ja tilanteen hallitsemattomuutta.
Kahvi ja kofeiini yleensäkin on pitänyt jättää ihan kokonaan pois. Töissä joskus teeskentelen juovani teetä, oikeasti käytän teepussia vaan kerran kupissa ja juon vain pari hörppäystä, muuten alkaa heti tärinät ja huono olo. Ennen kulutin kahvia ainakin sen kaksi kuppia päivässä ja kahvi oli pakollinen nautinto, ihan odotin kahvihetkiä ja taukoja. Nykyään en ihan kertalaakista siedä hörppäystäkään ja kahvitauot herättää lähinnä kammoa.
Olen huomannut että nämä tunteet pahenee myös jos menen yksin syömään jonnekin. Viimeksi käytyäni subwaylla piti poistua monta kertaa vessaan tärisemään. Tämä oli myös ennen asia josta nautin, käydä syömässä yksin jossain eikä se todellakaan ennen ole herättänyt paniikkia.
Oireita on omituisen tuntuiset kädet jotka hikoaa, sydämen tykytys, paineen tunne rinnassa, kurkun tukkoisuus, lievä huimaus, pakokauhun tunne, iltaisin juuri nukahtamaisillaan tukehtumisen tunne...
Minulta on tykytysten ym. oireiden vuoksi otettu monta EKG:ta, sydämen ultraääni, keuhkokuvat kahdesti, lukuisia verikokeita (myös valtimosta kun suljettiin pois tukosten mahdollisuutta).. Missään ei tunnu olevan mitään vikaa. Kalsium on lievästi koholla lisäkilpirauhasen liikatoiminnan vuoksi, mutta se on ollut jo vuosia ja näitä oireita ei ole ennen ollut.
Minulla on kyllä stressaava asia elämässäni tällä hetkellä, josta olen menossa puhumaan ammattilaisen kanssa.. En kuitenkaan tiedosta ollenkaan stressaavani tätä asiaa, enkä ajattele sitä koko ajan joten tuntuu ihmeelliselle miten nämä oireet on niin yhtäkkisiä, jos olisi paniikkihäiriötä niin eikö jotain tämmöistä oireilua olisi pitänyt tulla jo aiemmin elämässä kun olen ollut pahastikin ahdistunut?
Voikohan tämä vielä olla ohimenevää? Toivon kovasti.. Olen epäillyt aiheuttajiksi myös hormoneita, koska pari kertaa kun tätä vaivaa on ollut olen saanut myös ns. ärtymyyskohtauksen, melkeen raivari meinannut tulla.
Tämä yksi kohtaus tuli siis yhtenä iltana ja sen jälkeen on ollut vaan paniikinomaista ja ahdistavaa oloa, jota kuitenkaan en voi hallita ajattelemalla positiivisia asioita ja olemalla jännittämättä.
Ihan kertalaakista melkeen kaikki toisin. Ennen nautin autolla ajamisesta, nyt se on helvettiä. Pelkään erityisesti näin talvella, ennen talvikeli haasteineen oikeen innosti. 6 vuotta autolla ajamista ilman ongelmia... Tuntuu uskomattomalle miten se on nykyään niin vaikeaa.
Pahempaa on kuitenkin kyydissä oleminen. Tuntuu että toiset ajaa liian lujaa, en kestä vauhtia ja vääntelehdin penkissä pitäen kiinni jostakin ja hiki virtaa. Tulee suunnaton pakokauhu, kun en hallitse tilannetta.
No, sitten bussimatkat.. Ennen nautin myös niistäkin todella paljon, tykkäsin mennä pitkiäkin matkoja bussilla. MISSÄÄN vaiheessa elämässäni minulla ei ole ollut bussikammoa, sos.tilanteiden pelosta huolimatta. Nyt sitten yhtäkkiä bussin kyydissäkin vauhti tuntuu liian kovalta, kädet hikoaa ja sydän hakkaa.. En siis pelkää ihmisiä vaan jotenkin sitä vauhtia ja tilanteen hallitsemattomuutta.
Kahvi ja kofeiini yleensäkin on pitänyt jättää ihan kokonaan pois. Töissä joskus teeskentelen juovani teetä, oikeasti käytän teepussia vaan kerran kupissa ja juon vain pari hörppäystä, muuten alkaa heti tärinät ja huono olo. Ennen kulutin kahvia ainakin sen kaksi kuppia päivässä ja kahvi oli pakollinen nautinto, ihan odotin kahvihetkiä ja taukoja. Nykyään en ihan kertalaakista siedä hörppäystäkään ja kahvitauot herättää lähinnä kammoa.
Olen huomannut että nämä tunteet pahenee myös jos menen yksin syömään jonnekin. Viimeksi käytyäni subwaylla piti poistua monta kertaa vessaan tärisemään. Tämä oli myös ennen asia josta nautin, käydä syömässä yksin jossain eikä se todellakaan ennen ole herättänyt paniikkia.
Oireita on omituisen tuntuiset kädet jotka hikoaa, sydämen tykytys, paineen tunne rinnassa, kurkun tukkoisuus, lievä huimaus, pakokauhun tunne, iltaisin juuri nukahtamaisillaan tukehtumisen tunne...
Minulta on tykytysten ym. oireiden vuoksi otettu monta EKG:ta, sydämen ultraääni, keuhkokuvat kahdesti, lukuisia verikokeita (myös valtimosta kun suljettiin pois tukosten mahdollisuutta).. Missään ei tunnu olevan mitään vikaa. Kalsium on lievästi koholla lisäkilpirauhasen liikatoiminnan vuoksi, mutta se on ollut jo vuosia ja näitä oireita ei ole ennen ollut.
Minulla on kyllä stressaava asia elämässäni tällä hetkellä, josta olen menossa puhumaan ammattilaisen kanssa.. En kuitenkaan tiedosta ollenkaan stressaavani tätä asiaa, enkä ajattele sitä koko ajan joten tuntuu ihmeelliselle miten nämä oireet on niin yhtäkkisiä, jos olisi paniikkihäiriötä niin eikö jotain tämmöistä oireilua olisi pitänyt tulla jo aiemmin elämässä kun olen ollut pahastikin ahdistunut?
Voikohan tämä vielä olla ohimenevää? Toivon kovasti.. Olen epäillyt aiheuttajiksi myös hormoneita, koska pari kertaa kun tätä vaivaa on ollut olen saanut myös ns. ärtymyyskohtauksen, melkeen raivari meinannut tulla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulle auttoi luontaistuotteet. Syön mölleriä pari kapselia ja karnosiini pai kapselia ja joskus vielä magnesiumia päälle. Ei ole ollut neljään vuoteen paniikkikohtauksia. Kokeile.
Kiitos vinkistä, voisin kokeilla karnosiinia ja/tai mölleriä :) Magnesiumia olen syönyt siitä lähtien kun sydämen tykytykset alkoi syksymmällä, ei ole tehonnut.
Kaikki eivät tiedä että alkoholi voi aiheuttaa tuollaista useamman päivän ajan käytön jälkeen, vaikka ei varsinaista krapulaa olisikaan.
Kaikesta alkoholista on ollut nyt pitkä väli, mutta oireet tuntuu vaan pahenevan. Olisikin helppo selittää nämä olot, jos olisin juonut jotain vaikka joka viikonloppu. Mutta tuntuu että mitä pitempi aika tulee edellisestä kerrasta, sitä pahemmaksi oireet menee..