Olen tehnyt pienimuotoista tutkimusta älykkyydestä. Julkaisen tutkimukseni tulokset ainoastaan tässä ja siksi, että aihe tuntuu olevan kovin ajankohtainen.
Tutkimukseni paradigma on empiristinen, koska luotan ainoastaan aidossa ympäristössä todennettuun aineistoon. Pääosin olen pystynyt soveltamaan myös toimintatutkimuksellista otetta työssäni, joskaan se ei aina ole ollut mahdollista.
1. Osio
Kenttähavaintoja Nigeriasta
Valkoihoiset turistit jonottavat päästäkseen vierailemaan krokotiilin häkissä, jonne päästäkseen heidän pitää tietenkin vielä maksaa. Paikalliset värilliset (ja tietenkin minä) seuraamme tapahtumaa sivusta. Astuttuaan häkkiin valkoinen ihminen koittaa varovasti lähestyä krokotiilia, joka on liikkumatta paikallaan. Mikäli peto sattuu liikahtamaan, turisti pinkaisee heti ovea kohti. Paikallisten kasvoilla kuvastuu huvittuneisuuden lisäksi ihmetys. Kuinka pohjoisen ihmisille ei koulussa opeteta, että krokotiili on vaarallinen peto? Minä tiedän, että kyllä näin juuri opetetaankin. Silti suuri määrä turisteja haluaa käydä krokon häkissä. Kysyn itseltäni, miksi? Miksi riskeerata terveytensä, ehkä henkensäkin pelkän uteliaisuuden vuoksi? Ilmiötä voisi mielestäni parhaiten kuvata termillä uhkarohkeus, siis röyhkeä rohkeus, josta ei ole mitään hyötyä kenellekään (paitsi tässä tapauksessa tietenkin krokotiilin värilliselle omistajalle).
Havaintoja Marokosta
EU maksaa Marokolle suuret summat "tukea", siksi, ettei se tuottaisi marijuanaa ja salakuljettaisi sitä Eurooppaan. Nämä rahat maksetaan Marokon kuninkaalle, joka sitten laittaa ne omaan taskuunsa, tai sijoittaa ne eteenpäin maailman markkinoille. Miksi siis maksaa Marikon kuninkaalle sosiaalitukea, jos hän aivan hyvin pystyy elättämääm itsensä? Joko tukea maksetaan
a)Vastikkeellisesti
tai
b)Ilman vastiketta
Tässä tapauksessa rahat "häipyvät taivaan tuuliin", eli tukea maksetaan täysin vastikkeettomasti.
2. Osio
Dialogi
Valkoiset vaarantavat henkensä päästäkseen samaan häkkiin krotiilin kanssa, ja kokonaiset valkoisten johtamat valtiot maksavat värilliselle kuninkaalle sosiaalitukea. Tätä voitaisiin nimittää tyhmyydeksi. Tekevätkö värilliset vastaavaa? Eivät tee, he riskeeraavat henkensä silloin, kun se on tarpeen (Välimeren ylityksessä) ja maksavat ainoastaan, jos heille avautuu todellinen mahdollisuus saada maksun kautta jotain todella parempaa, esim. "uusi elämä"
Euroopassa.
3. Osio
Johtopäätöksiä
Edellisen perusteella ilmeinen johtopäätös on, että meidän valkoihoisten ajattelussa on jotakin vialla. Voiko vikaa korjaata, vai onko se geenien mukana perityvä virhe, sen jätän asiantuntijoitten murheeksi.
Tutkimukseni paradigma on empiristinen, koska luotan ainoastaan aidossa ympäristössä todennettuun aineistoon. Pääosin olen pystynyt soveltamaan myös toimintatutkimuksellista otetta työssäni, joskaan se ei aina ole ollut mahdollista.
1. Osio
Kenttähavaintoja Nigeriasta
Valkoihoiset turistit jonottavat päästäkseen vierailemaan krokotiilin häkissä, jonne päästäkseen heidän pitää tietenkin vielä maksaa. Paikalliset värilliset (ja tietenkin minä) seuraamme tapahtumaa sivusta. Astuttuaan häkkiin valkoinen ihminen koittaa varovasti lähestyä krokotiilia, joka on liikkumatta paikallaan. Mikäli peto sattuu liikahtamaan, turisti pinkaisee heti ovea kohti. Paikallisten kasvoilla kuvastuu huvittuneisuuden lisäksi ihmetys. Kuinka pohjoisen ihmisille ei koulussa opeteta, että krokotiili on vaarallinen peto? Minä tiedän, että kyllä näin juuri opetetaankin. Silti suuri määrä turisteja haluaa käydä krokon häkissä. Kysyn itseltäni, miksi? Miksi riskeerata terveytensä, ehkä henkensäkin pelkän uteliaisuuden vuoksi? Ilmiötä voisi mielestäni parhaiten kuvata termillä uhkarohkeus, siis röyhkeä rohkeus, josta ei ole mitään hyötyä kenellekään (paitsi tässä tapauksessa tietenkin krokotiilin värilliselle omistajalle).
Havaintoja Marokosta
EU maksaa Marokolle suuret summat "tukea", siksi, ettei se tuottaisi marijuanaa ja salakuljettaisi sitä Eurooppaan. Nämä rahat maksetaan Marokon kuninkaalle, joka sitten laittaa ne omaan taskuunsa, tai sijoittaa ne eteenpäin maailman markkinoille. Miksi siis maksaa Marikon kuninkaalle sosiaalitukea, jos hän aivan hyvin pystyy elättämääm itsensä? Joko tukea maksetaan
a)Vastikkeellisesti
tai
b)Ilman vastiketta
Tässä tapauksessa rahat "häipyvät taivaan tuuliin", eli tukea maksetaan täysin vastikkeettomasti.
2. Osio
Dialogi
Valkoiset vaarantavat henkensä päästäkseen samaan häkkiin krotiilin kanssa, ja kokonaiset valkoisten johtamat valtiot maksavat värilliselle kuninkaalle sosiaalitukea. Tätä voitaisiin nimittää tyhmyydeksi. Tekevätkö värilliset vastaavaa? Eivät tee, he riskeeraavat henkensä silloin, kun se on tarpeen (Välimeren ylityksessä) ja maksavat ainoastaan, jos heille avautuu todellinen mahdollisuus saada maksun kautta jotain todella parempaa, esim. "uusi elämä"
Euroopassa.
3. Osio
Johtopäätöksiä
Edellisen perusteella ilmeinen johtopäätös on, että meidän valkoihoisten ajattelussa on jotakin vialla. Voiko vikaa korjaata, vai onko se geenien mukana perityvä virhe, sen jätän asiantuntijoitten murheeksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
heh, hee, pelastit päiväni oikeaan osuvalla huomioinnilla. Näinhän se todella on ja sinä puit sen sanoiksi aika hyvin lyhenneltyyn kaapuun.
Mustamies kerääkin mielellään tukia ja
Afrikassa odotellaan nälkäapua. Mutta jos
olemme älykkäämpiä, niin emme anna mitään
avustuksia. Eli pärjälköön omillaan...
Ai näinkö tarkoitit?
PS. Olen muuten käynyt Afrikassa.