Ihmiset kyllä osaa rakentaa ja tehdä välineitä jotka ja joissa osat (vertaus, jäsenet) toimivat keskenään oikein eli ristiriidattomasti ja sekasorrottomasti. MUTTA, eivät itse osaa elää keskenään vastaavalla tavalla. Eivät osaa rakentaa yhteiskuntaa, joka toimisi oikein, sekasorrottomasti ja ristiriidattomasti, osat (jäsenet) toisilleen väkivaltaa ja vääryyttä tekemättä. Yhteistä omaisuuttaan ja kokonaisuuttaan (kansakuntana ja yhteiskuntana) yhdessä ja lähes täysin yksimielisinä tuhoten. Siitäkään huolimatta, vaikka se olisi paljon helpompaa, kuin noiden oikein toimivien laitteiden, koneiden tai rakennusten valmistaminen.
Näiden foorumienkin aiheiden ja keskustelujen sisältö kertoo ja antaa selvän kuvan ihmisten ristiriitaisuudesta, henkisen puolen sokeudesta / välinpitämättömyydestä. Silloin totuudelle ja oikeudenmukaisuudelle tajuttomuudesta. Eli, on niin sanotusti oikeuden ja totuudenmukaisuuden käsityksen pallo hukassa. Siksi tajuavat ja ymmärtävä asioita eritavalla, vain oman ahneen tai himonsa ja lyhytnäköisen mielensä, sen hetkisen oman edun näkökulmasta. Silloin kokonaiskannalta katsottuna toisiaan vastaisesti ja itselleenkin siinä ohessa, pidemmän päälle vahingoksi.
Vääryyteen ihastuneet ja sitä hyväkseen käyttävät ja sillä tavalla sokeasti elävät, ymmärrykseltään sokaistuneet evät tietenkään haluakaan, rahan, vallan tai oman kunnian himossaan ajatella muuta kuin lyhyellä tähtäimellä ja itsekkäästi. Saaden siitä usein vain hetkellistä maallista nautintoa, joka voi loppua yhtä-äkkiä ja yllättäenkin. Pimeydessä elävät kun eivät näe kuin ihan hämärästi ja senkin vain lyhyen matkan päähän. Eivätkä siksi tiedä eikä ymmärrä mitä edessä on. Eivätkä usko pidemmälle näkevien varoituksia, eikä ohjeita väistää edessä olevat vaarat. Rahan himon ja kaiken muunkin syntien sokaistessa ja kuurouttaessa ymmärryksen niin totaalisesti. Etteivät varoituksista huolimatta ota opikseen, eivät varoituksista vaaria.
Totuuden ja oikeuden Herran, kaikkivaltiaan Kristuksen Jeesuksen nimessä valistaen ja varoitukseksikin, sekä asian puheenaiheeksi tuoden / Esko H.
Ja vielä:
Näin on jopa Kristillisyyttä tunnustavissa, seurakunniksi itseään nimittävissä asianlaita, valitettavasti vielä tänäkin päivänä on. Jostain kumman, mutta kuitenkin vanhurskaille tiedossa olevasta syystä. Joiden varoittavista ja muistuttavista sanomista huolimatta, ei olla otettu opiksi.
Vaan jatketaan samaa luopumuksen, yhä syvempään pimeyteen johtavaa eriseuraisuuden ja erimielisyyden, lihallisuuden ja sielullisuuden, hiukan uskonnollista tietä. (uskotaan, puhutaan ja sanotaan, ja vähän nimeksi ja uskottavuudeksi jotain tehdäänkin. Mutta, ei tehdä niin kuin sana kehottaa. E H.
Näiden foorumienkin aiheiden ja keskustelujen sisältö kertoo ja antaa selvän kuvan ihmisten ristiriitaisuudesta, henkisen puolen sokeudesta / välinpitämättömyydestä. Silloin totuudelle ja oikeudenmukaisuudelle tajuttomuudesta. Eli, on niin sanotusti oikeuden ja totuudenmukaisuuden käsityksen pallo hukassa. Siksi tajuavat ja ymmärtävä asioita eritavalla, vain oman ahneen tai himonsa ja lyhytnäköisen mielensä, sen hetkisen oman edun näkökulmasta. Silloin kokonaiskannalta katsottuna toisiaan vastaisesti ja itselleenkin siinä ohessa, pidemmän päälle vahingoksi.
Vääryyteen ihastuneet ja sitä hyväkseen käyttävät ja sillä tavalla sokeasti elävät, ymmärrykseltään sokaistuneet evät tietenkään haluakaan, rahan, vallan tai oman kunnian himossaan ajatella muuta kuin lyhyellä tähtäimellä ja itsekkäästi. Saaden siitä usein vain hetkellistä maallista nautintoa, joka voi loppua yhtä-äkkiä ja yllättäenkin. Pimeydessä elävät kun eivät näe kuin ihan hämärästi ja senkin vain lyhyen matkan päähän. Eivätkä siksi tiedä eikä ymmärrä mitä edessä on. Eivätkä usko pidemmälle näkevien varoituksia, eikä ohjeita väistää edessä olevat vaarat. Rahan himon ja kaiken muunkin syntien sokaistessa ja kuurouttaessa ymmärryksen niin totaalisesti. Etteivät varoituksista huolimatta ota opikseen, eivät varoituksista vaaria.
Totuuden ja oikeuden Herran, kaikkivaltiaan Kristuksen Jeesuksen nimessä valistaen ja varoitukseksikin, sekä asian puheenaiheeksi tuoden / Esko H.
Ja vielä:
Näin on jopa Kristillisyyttä tunnustavissa, seurakunniksi itseään nimittävissä asianlaita, valitettavasti vielä tänäkin päivänä on. Jostain kumman, mutta kuitenkin vanhurskaille tiedossa olevasta syystä. Joiden varoittavista ja muistuttavista sanomista huolimatta, ei olla otettu opiksi.
Vaan jatketaan samaa luopumuksen, yhä syvempään pimeyteen johtavaa eriseuraisuuden ja erimielisyyden, lihallisuuden ja sielullisuuden, hiukan uskonnollista tietä. (uskotaan, puhutaan ja sanotaan, ja vähän nimeksi ja uskottavuudeksi jotain tehdäänkin. Mutta, ei tehdä niin kuin sana kehottaa. E H.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Apostolien teot
Haaksirikko ja pelastuminen
27 Tuli neljästoista yö, ja yhä me ajelehdimme Adrianmerellä. Keskiyön aikaan merimiehistä alkoi tuntua, että lähestyttiin maata.
28 He luotasivat ja totesivat syvyydeksi kaksikymmentä syltä*, ja kun he vähän ajan perästä luotasivat uudelleen, syvyyttä oli enää viidentoista sylen verran.
29 Merimiehet pelkäsivät meidän ajautuvan karikkoihin, ja siksi he laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja jäivät odottamaan päivän valkenemista.
30 He yrittivät sitten lähteä salaa laivasta ja laskivat veneen vesille muka mennäkseen laskemaan keulasta ankkureita.
31 Mutta Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotamiehille: "Jos nuo miehet eivät pysy laivassa, teidän on mahdotonta pelastua."
32 Silloin sotilaat katkaisivat veneen köydet ja päästivät sen menemään.
33 Vielä ennen päivän koittoa Paavali kehotti kaikkia syömään. Hän sanoi: "Jo neljättätoista päivää te olette eläneet jännityksen vallassa ettekä ole syöneet ruoan murenta.
34 Siksi kehotan teitä nyt syömään jotakin. Se on välttämätöntä, jos mieli pelastua. Yksikään teistä ei menetä hiuskarvaakaan päästään."
35 Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kaikkien nähden kiitti Jumalaa, mursi leivän ja alkoi syödä.
36 Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat ruokailemaan.
37 Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataaseitsemänkymmentäkuusi henkeä. 38 Kun oli kylliksi syöty, merimiehet kevensivät laivaa heittämällä viljalastin mereen.
39 Aamun valjetessa merimiehet eivät tunteneet edessä olevaa maata, mutta he huomasivat matalarantaisen poukaman ja päättivät yrittää ohjata laivan sinne.
40 He katkaisivat ankkuriköydet ja antoivat ankkurien jäädä mereen, ja kun peräsinairot oli päästetty köysistään, he nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti.
41 Laiva kuitenkin ajautui päin särkkää ja törmäsi siihen. Keula juuttui tiukasti paikoilleen, ja aallokossa perä alkoi hajota liitoksistaan.
42 Sotamiehet aikoivat silloin tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla pakoon.
43 Sadanpäällikkö kuitenkin esti heidän aikeensa, sillä hän halusi pelastaa Paavalin. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä mereen ja pyrkiä rantaan
44 ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin.