Kaipaan lukio-aikoja, silloin tiesin kaiken

Tämä nyt ei ole mitään hienoa runollista kaipua rakkaansa luo, mutta kaipausta kuitenkin.

Niin, ikävöin lukio-aikojani.
Oli niin mahtavaa olla nuori ja kokematon, joka kuvitteli tietävänsä kaiken kaikesta.

Ruokalakeskustelut koskivat filosofeja ja psykologiaa tai jatkosodan käännekohtia.
Joka päivä oppi jotain uutta ja oli jotenkin niin energinen...

En tiä... onkohan ketään muita, jotka joskus kaipaavat noita aikoja. Nykyään on töissä "liukuhihnalla" ja kaikki keskustelut on pelkkää juoruamista. Ja mistään ei tiedetä mitään.
5319
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

kun voisikin aloittaa uuden elämän niistä ajoista, tekisin monta asiaa toisella tavalla.

Äänestä

Voithan seurata seuraavan aallon nuoria, joiden mielestä parin filosofian kurssin tekee heistä filosofeja ja nettilinkkien heittely suuria ajattelijoita...

Äänestä

Tunnistan itseni tuosta mitä kirjoitat, siis tuota nuoruuden intoa ja paloa, tietämistä :D. Juuri tuollaista se oli.

En kyllä kaipaa niitä aikoja, mutta muistelen kyllä kaikella lempeydellä itseäni kohtaan. Olin ihan hirveä idealisti silloin, ja sanoin jopa ääneen, että minusta ei KOSKAAN tule sellaista, millaiselta omien vanhempieni sukupolvi silloin minusta vaikutti. Joopa joo...

Nyt sitä vasta tajuaa, kuinka vähän silloin mistään mitään tiesikään. Jotain on sentään matkan varrella oppinut, mutta mitä enemmän tietää, sen paremmin tajuaa, kuinka vähän tietääkään.

Äänestä

Voin samaistua tähän täysin. Itse kaipaan noista ajoista erityisesti uusien kokemuksien aitoa odottamista ja tätä nykyisen, vanhaksi tulemisen, kyynistymisen puuttumista. Elämässä tuntui olevan mahdollisuuksia, suunta oli jatkuvasti eteenpäin eikä kuten työelämässä samaa tylsää puurtamista.

Äänestä

Silloin kun oli lukiossa, koki olevansa älykäs "nuori aikuinen", nyt kun kattoo lukiolaisia niin tulee mieleen vaan 16v pennut, jotka ei tajua mistään mitään :D

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kaikesta kaikki kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitään hienoa runollista kaipua rakkaansa luo, mutta kaipausta kuitenkin.

Niin, ikävöin lukio-aikojani.
Oli niin mahtavaa olla nuori ja kokematon, joka kuvitteli tietävänsä kaiken kaikesta.

Ruokalakeskustelut koskivat filosofeja ja psykologiaa tai jatkosodan käännekohtia.
Joka päivä oppi jotain uutta ja oli jotenkin niin energinen...

En tiä... onkohan ketään muita, jotka joskus kaipaavat noita aikoja. Nykyään on töissä "liukuhihnalla" ja kaikki keskustelut on pelkkää juoruamista. Ja mistään ei tiedetä mitään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu