Kotikulmilla ajelin 30 km:n rajoitusalueella, Vieressä, oikealla kulki parin metrin viherkaistalla (lumikinoksella) erotettu kävely-/pyörätie. Huomasin kävelytiellä naisen seisoskelemassa ja puhumassa kännykkään ja ajoväylän vasemmalla puolella oli koiran tekemässä tarpeitaan pysäköityjen autojen välissä. Ja näitä yhdisti talutushihna, joka meni ajoväylän poikki.
Jarrut pohjaan ja odotusta milloin auto pysähtyisi liukkaalla lumipinnalla. Keula nappasi talutushihnan mukaansa ja koira alkoi liukua kohti autoa. Kun koira oli aivan autonkyljessä kiinni, niin nainen keksi päästää hihnan toisesta päästä irti. Pidike kopsahti auton kylkeen ja auto vihdoin pysähtyi.
Tässä vaiheessa koira oli liukunut 3-4 m:n matkan alkuperäiseltä paikaltaan. Onneksi vauhti oli ollut hiljainen eikä kenellekkään ei käynyt mitenkään ja pienen keskustelun jälkeen jatkoin matkaani.
Eipä järki paljoa painanut ulkoiluttajaa, kun antoi koiransa touhuta ajotiellä, Saatikka, että en olisi huomannut koiraa autojen välistä, vaan .... Että tälläinen tapaus!
Jarrut pohjaan ja odotusta milloin auto pysähtyisi liukkaalla lumipinnalla. Keula nappasi talutushihnan mukaansa ja koira alkoi liukua kohti autoa. Kun koira oli aivan autonkyljessä kiinni, niin nainen keksi päästää hihnan toisesta päästä irti. Pidike kopsahti auton kylkeen ja auto vihdoin pysähtyi.
Tässä vaiheessa koira oli liukunut 3-4 m:n matkan alkuperäiseltä paikaltaan. Onneksi vauhti oli ollut hiljainen eikä kenellekkään ei käynyt mitenkään ja pienen keskustelun jälkeen jatkoin matkaani.
Eipä järki paljoa painanut ulkoiluttajaa, kun antoi koiransa touhuta ajotiellä, Saatikka, että en olisi huomannut koiraa autojen välistä, vaan .... Että tälläinen tapaus!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koiran ummetus oli varmaan tiessään ja suoli toimi hätäkakan muodossa?
Itsellä oli vähän samansuuntainen tapahtuma, mutta ei ihan noin likipititilanne.
Mies puhuin puhelimeen jalkakäytävällä ja koira oli flexin päässä. Roira hyökkäsi autoni kimpuun, mutta naru loppui noin metrin päähän. Onneksi ote ei irronnut, eikä ketään tullut toisesta suunnasta, sen alle koira olisi hyvin yltäny. En entinyt jarruttaa yhtään ja oli tosi liukasta. Ukko heräsi vasta siinä vaiheessa kun hihna meinasi lähteä kädestä... tai ei se sittenkään ihan tajunnu, jatkoi puheluaan ja kelaili pikkuhiljaa koiraansa takaisin.
Lähes sama on tullut testattua pimeällä, fillarin kanssa.
Eukko jöpötti aivan kevyen liikenteen väylän laidassa, tuijottaen kaukaisuuteen & tieltä poispäin. Ja tien vastakkaisella laidalla, ojan pohjalla möyri joku pieni fifi/kissanruoka.
Pieni fifi = taluttimen hihna oli miltei langanohut = ei mitään toivoa nähdä sitä ajoissa, vaikka fillarissani olikin valot ja sillä väylälläkin heikonpuoleinen valaistus. Olisin siis vetäissyt täysillä päin ja fifi olisi saanut kunnon ilmalennon minä itse vähintäänkin asvaltti-ihottumaa ellei peräti niskoja nurin, ellen ihan tuurilla olisi huomannut koiraa ojan pohjalla ja ihan saman tien älynnyt, että tien poikki on vedetty ansalanka -> jarrut kiinni viime hetkellä.
Toinen kiva on tietty nää pienet rakit, jotka yrittää käydä lahkeisiin kiinni ... aika kaukaa pitää kiertää, kun taluttaja vaan lätisee puhelimeen ja remmi antaa rakille 5 m toimintasäteen. Kun ei kiinnostaisi maksaa korvauksia 28" renkaan alle liiskaantuneesta kissaruoasta.
Olen aina tiennyt ettei ne koiraihmiset voi kauhean fiksuja olla, koska luulevat lemmikistään että se on viisauden perikuva. Uskomattomia tarinoita. Onkohan aina käynyt yhtä hyvin kuin näissä tarinoissa? Tuskin.
"Onkohan aina käynyt yhtä hyvin kuin näissä tarinoissa? Tuskin. "
Onnellinen loppu:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011101414569790_uu.shtml
Niin onko tuo sitten pelkästään polkupyöräilijän vika? Ei taida olla ei. Pentu delasi, koska omistaja on pökö ja huolimaton. Koraihmiset monesti luulevat nauttivansa jonkinlaista ylenpalttista ymmärtämistä lemminkinsä vuoksi.