Arjen todellisuutta uppoavasta yrityksestä

Tarkista, onko sinun yrityksesi lähtökohdat samat, vai kenties vielä huonommat. Katso, miten siltikin voi käydä.

Aloitin yritystoiminnan n. 5 vuotta sitten. Alkupääomaa oli 20 000e. Juoksevia menoja oli 0e, tarvike investoinnit n. tuhannen euroa.

Minulla oli valmis asiakas ja starttiraha, johon sain myöskin jatkoa.

1. vuosi - Suuri asiakkaani menee konkurssiin. Menetän säännöliset tuloni.

2. vuosi - Uusia asiakkuuksia tulee kovasta työstäni huolimatta hitaammin kuin olin uskonut. Alan epäilemään onko minulla edes mahdollisuuksia isoihin asiakkaisiin, sillä alani on monopolisoitunut ja vain tähteet jäävät pienyrittäjälle. Minulle on tullut kiinteitä kuluja toimitiloista n. 1000e/kk.

3. Liiketoimintani joutuu umpikujaan. Juoksevat menot ovat suurehkot ja vaikka selviä niistä, on käynyt ilmi, että isoihin asiakkuuksiin tällä alalla ei ole pienyrittäjällä mitään asiaa. Alan tehdä alihankintana markkinoita suvereenisti hallitseville monopoliyhtiöille töitä. Myyn työvoimani pilkkahintaan saadakseni sopimuksen. Maksan ja nostan palkkoja pimeästi, on kyse henkiin jäämisestä ja kaikki muu tuntuu toissijaiselle.

4. Vuosi. Täydellinen umpikuja, tulevaisuuden näkymien puuttuminen ja toivottomuus sekä häpeän tunteet ottavat vallan. Masennus iskee täydellä voimalla ja koko henkitoreissaan oleva liiketoimintaa lamaantuu lopullisesti. En saa kirjanpitoa tehdyksi ja lopulta kirjanpitotoimiston laskuihin ei ole rahaa. Alkupääoma on täysin menetetty. Verottaja alkaa tehdä sarjatuotannolla alv-arviolaskuja, jotka ovat 5x suuremmat kuin tuloni ja todelliset alv-kulut. Nämä menevät ulosottoon.

5. Alv- arviolaskuista on kertynyt huikea summa ulosottoon. Kirjanpitoon ei ole rahaa. Puhelin menee kiinni tuon tuostakin. Asiakkuuksien hoitaminen ei onnistu ja uusien hankkiminen tuntuu sekä poikkeuksellisen hankalalle, että myös täysin turhalle, sillä mikään asiakasmäärä ei riittäisi laskuihin.

5. vuosi, kaikki tämä on takana, tässä ja nyt rasitteenani ja synkkänä tulevaisuutena edessä. Istun autossa lounastauolla. Olen laskenut, että bensa riittää juuri ja juuri kaupan pihaan ja sitten kotiin. En ole syönyt koko päivänä mitään, kotona jääkaappi on tyhjä. Minulla on 3 pankkikorttia, kaikki tyhjillä, paitsi Nordean tilit, jotka menevät tuon tuostakin miinukselle Nordean huimaavien kulujen vuoksi. Tupakat ovat loppu ja osa tietää mille tuntuu isoimman vitutuksen hetkellä olla polttamatta ja tuntea nikotiinin puutteen iskevän koko kroppaan. Rahaa ei ole mihinkään, ei mihinkään. Tuntuu, että mitään ei voi tehdä.

Voisin mennä maahan selälleni makaamaan ja nauraa taivasta kohden hullun naurua, mutta päätän lykätä sen tuonnemmaksi. Koluan auton lattiat, mattojen alta, penkin alta, löytääkseni hieman rahaa. Vaihdekepin koloon usein tippuu kolikoita, tutkin myös sieltä. -ei mitään. Taskun pohjalta löytyy 30c rahaa, siinä on todellakin kaikki minkä luojalta sain, yhtään liioittelematta tilanteen vakavuutta. Menen kauppaan ja ostan tuolla rahalla 2 perunaa. Kun näiden kahden perunan kanssa autossa lopulta istuin, ymmärsin yrittäjyyden olleen elämäni suurin virhe. Karistin kuitenkin pesemättömistä perunoista mullat pois ja aloin syömään mullasta piittaamatta. Muiden nauraessa keskenään lounasravintolassa, minä, yrittäjä, nuori mies, älykäskin, mutta kertakaikkisessa moniongelmaisuudessa jumissa, istun autossa täristen ja syön multaista ja kuorimatonta perunaa sietämättömään nälkääni.

Jos olet valmis hyväksymään tällaisen mahdollisuuden ja todella tiedät mille tilanne tuntuu, olet kaiketi valmis ottamaan yrittäjyyden riskin Suomessa.