Mullekki rukoileminen pitäs olla joka päivänen, joka hetkinen, luonnollinen ko hengittäminen. Ja kyllähän se onki ku on pyytämistä tai kiittämistä. Mie luotan siihen, että Taivaallinenisäni, joka minut on luonu, tietää minut ja välillä ko en jaksa tai jouva rukkoilla Hän tietää tarpeeni ja ajatukseni. Ei tartte ko sanoa että, notta sää tiiät. Kiitos siitä Isä.
Rukoileminen, tärkeä osa elämää, kuin hengittäminen.
klo62
355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, eihän Jumala meidän rukoustamme tarvitse, kun hän tietää jo ajatuksemmekin; me itse sitä rukousta tarvitsemme. Jos me itse emme rukoile, se merkitsee silloin, että me emme puhu Jumalalle.
Jeesus on Jumala, ja hänkin rukoili Taivaan Isää. Jeesus on antanut meille esimerkin, miten pysyä Jumalan rakkaudessa. Jos Jeesus, joka on Jumala rukoili, pitäisi meidänkin, jotka olemme tomua ja tuhkaa, syntisiä läpeensä, puhua Jumalalle rukouksessa. Ei rukoukset tarvitse olla mitään hienoja korulauseita eikä kauniisti laadittuja sepitelmiä, vaan sydämen vuodattamista Jumalalle. Kyllä sitä asiaa löytyy, kun avaa sydämensä. Allekirjoittaneella on itsellä tässä parantamisen varaa.
Uskon, että Jumala järjestää meille sellaisia kokemuksia elämässä, että joudumme polvillemme Jumalan eteen, koska muuten olemme niin täynnä itseämme, ettei muka riitä aikaa rukoukseen. Jokainen saa kyllä vuorollaan täällä kulkea sitä Via dolorosaa.
http://www.youtube.com/watch?v=AlaRb4Q7KpQ
Niin... eikäs rukoilun määritelmä ole se, että kuvittelee tekevänsä jotakin vaikka todellisuudessa ei tee yhtään mitään? Tämähän on se kaikkein helpoin ja vaivattomin tapa kuvitella auttavansa kanssaihmisiä ja antaa samalla hyvän perustan väheksyä niitä ihmisiä jotka oikeasti ovat valmiita "likaamaan kätensä" auttaessaan muita.
Olet oikeassa. Voimme levätä Isän käsillä.