Tällä palstalla on toistuvasti moitittu eräitä kirjoittajia pilkkaamisesta tai muusta huonosta käytöksestä.
Ja usein minusta näyttää niissä tapauksissa siltä, että lukija on vain loukkaantunut esiin tuodusta mielipiteestä tai näkökannasta, vaikka esitystapa olisi kohtalaisen neutraali ja hyvätapainen.
Asian ja henkilön kimppuun käyminen ovat kuitenkin aivan eri juttuja.
Kestääkö uskovan ihmisen itsetunto keskustelun, jos toinen ei ole samaa mieltä?
Minun mielestäni rehellisen uskovaisen pitäisi pystyä pystypäin, joskin asiaankuuluvalla nöyryydellä kertoa uskonsa perusteista, vaikka toinen keskustelija ei tuota uskoa jakaisikaan. Se on myös tehokkain tapa levittää omaa näkemystään.
Plääh, potaska ja rienaus ovat sanoja, jotka saavat kirjoittajan näyttämään epätoivoiselta – ainakin silloin, kun niihin ei oikeasti olisi aihetta.
Ja usein minusta näyttää niissä tapauksissa siltä, että lukija on vain loukkaantunut esiin tuodusta mielipiteestä tai näkökannasta, vaikka esitystapa olisi kohtalaisen neutraali ja hyvätapainen.
Asian ja henkilön kimppuun käyminen ovat kuitenkin aivan eri juttuja.
Kestääkö uskovan ihmisen itsetunto keskustelun, jos toinen ei ole samaa mieltä?
Minun mielestäni rehellisen uskovaisen pitäisi pystyä pystypäin, joskin asiaankuuluvalla nöyryydellä kertoa uskonsa perusteista, vaikka toinen keskustelija ei tuota uskoa jakaisikaan. Se on myös tehokkain tapa levittää omaa näkemystään.
Plääh, potaska ja rienaus ovat sanoja, jotka saavat kirjoittajan näyttämään epätoivoiselta – ainakin silloin, kun niihin ei oikeasti olisi aihetta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen samaa mieltä v.aarin kanssa tässä asiassa. Ei ole mitään mieltä esimerkiksi väittää uskovansa johonkin asiaan jos ei voi kertoa edes sitä, että että miksi siihen uskoo.
Ja että keskustelut noipasti usein siirtyvät mollaamis-osastolle kun argumentit loppuvat on nähty harva se päivä..
alex
Jotkut änkyräadventistit nauttivat toisten mollaamisesta ja alaspainamisesta.
Heillä ei ole mitään muuta mistä nauttia.
Suotakoon heille siis se nautinto!
Jaa jaa jaa - se malka , se malka ..
Nyt ovat adventistit kuitenkin omalla palstallaan ja varmaankin häiriintyvät kun heidän uskostaan puhutaan väärin ja kun heitä syytetään valheellisesti. Sellainen ei ole mukavaa kenellekään.
Sekin panee miettimään, että kuinka on mahdollista että esimerkiksi joku ateisti käyttää kallista aikaa ja (ainakin omasta mielestään) ainoan elämänsä muiden mollaamiseen internetissä Adventismi palstalla - ja tietysti silloin on aiheellista kysyä : "Eikö näillä mollaajilla ole omaa elämää lainkaan?" vai miksi heidän kaiken aikaa täytyy penkoa muiden elämässä.. vaikkakin heikolla tuloksella... mutta kuietnkin... onko se jonkinlainen pakkomielle?
Asiahan on niin, että tämä palsta on olemassa vain ja ainoastan sitä varten, että antiadvarit pääsevät herjaamaan meitä advareita. Mitään keskustelua varten tämä palstaa ei ole. Siksi sanon PYH! koko palstalle.
Hyvää sapattia kaikille tämän palstan lukijoille!
Olen ihmetellyt samaa asiaa v.aarin kanssa, koska uskovaisen erityisesti tulisi olla herkällä omalla tunnolla sen suhteen, miten lähimmäisiään kohtelee - olivatpa he sitten ateisteja, uskovaisia tai uskomattomia. Sehän on viime kädessä se peruste, jolla meidät erotellaan lampaista ja vuohista (Matt.25:31-46).
Sen lyhyen ajan, mitä nyt olen näitä kirjoituksia lueskellut tällä keskustelupalstalla, niin olen hämmästellyt, millaista "verilöylyä" (Ks. Matt.5:21,22) täällä on käyty uskonnon nimissä. Veli (oletan, että hän on veli) helluntailainenkin on mätkitty Raamatun avulla aivan maanrakoon, vaikka näenkin, että hänellä on (omasta mielestäni) "harhaopeistaan" huolimatta sitä oikeaa sydämen viisautta, sivistystä ja rakkautta, mitä monelta "oikeaoppiselta" adventistilta näyttää puuttuvan. Oppi kun ei ketään pelasta, ei edes adventistia. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, jos perustus puuttuu, niin hienot rakennusaineetkaan eivät ketään pelasta, koska pelastus on täysin perustuksen varassa - ei rakennuksen (1Kor.3:11-15).
Me olemme jokainen oman kulttuurimme tuotteita, eikä niistä uskomuksista, joihin olemme kasvaneet ja tottuneet, ole niin helppoa luopua tai nähdä niitä edes vääriksi. Ja uskon, ettei Jumala edes avaa kenellekään kaikkea totuutta kerralla, koska emme ehkä juuri sillä hetkellä kykene ottamaan sitä vastaan tai emme jossain olosuhteissa voisi olla todistajana Jeesuksesta, jos olisimme liian "oikeaoppisia". Jumalalla on kaikenlaisia astioita kaikenlaiseen käyttöön ja jokaista niitä tarvitaan.
Vielä tulee kyllä se päivä, jolloin Jumala kokoaa oman laumansa yhdeksi, kun aika on oikea, mutta jos "oikeaoppinen" adventisti odottaa, että kun se päivä tulee, niin hänet tullaan korottamaan jalustalle, niin pelkäänpä pahoin, että näin ei tule käymään, koska sillä jalustalla ei tule olemaan ketään muuta kuin meidän Vapahtajamme. Häntä meidän tulee korottaa eikä itseämme tai seurakuntaa, ja näin näen veli helluntailaisen juuri tekevän.
T: ex-adventisti