miksi jotkut naiset unelmoivat rippi-isistään?
Minä en jaksaisi kanssa sisarien hehkutusta ja temppuilua enään katsoa.
Luulisi että tietyn ikäisenä hormoonitoiminta on loppunut ja seksi eikä romanssit pyörisi mielissä.
Ja mikä kumma se on että ainoat miehet heidän ympärillään ovat pappeja.Eikö olisi muita vapaita miehiä seurakunnassa tai sen ulkopuolella.
En ole koskana pitänyt naisista jotka elävät pilvilinnoissaan ja romantisoivat kaikkea.Sitten ollaan niin lässyn lässyn tai nyyh... vaihdevuodetko?
Jatkuvasti näkee ja kuulee noita juttuja niin että omista korvista tursuu ulos.
Minä en jaksaisi kanssa sisarien hehkutusta ja temppuilua enään katsoa.
Luulisi että tietyn ikäisenä hormoonitoiminta on loppunut ja seksi eikä romanssit pyörisi mielissä.
Ja mikä kumma se on että ainoat miehet heidän ympärillään ovat pappeja.Eikö olisi muita vapaita miehiä seurakunnassa tai sen ulkopuolella.
En ole koskana pitänyt naisista jotka elävät pilvilinnoissaan ja romantisoivat kaikkea.Sitten ollaan niin lässyn lässyn tai nyyh... vaihdevuodetko?
Jatkuvasti näkee ja kuulee noita juttuja niin että omista korvista tursuu ulos.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Siksi kun synti kiehtoo. Ajattele kielletyn hedelmän makua. oikein mehu valuu rinnuksille kun ajattelen.
Sulla varmaan pervo.Just tollasia sikamiehiä varten on tuollaiset humpuuki naiset olemassa.Toinen vetää höplästä ja toinen määkii perässä joo naisena.
Ja molemmat on tyytyväisiä.
Mitä itsekurin puutetta.
Velttoja ihmisiä.
Mummoikäiset tuskin kiinnostavat papistoa.
Nämä isoäidit jotka on kerran saaneet nauttia jonkun epätoivoisen nuoren miehen avuista kuvittelevat olevansa jotain Annie mestari ampujia miesrintamalla.
Varmaan hyvännäköiset pappismiehet joilla on omanikäiset vaimot katselevat jotain venyneen läskin ja roikkuvan ryppyisen naaman yhdistelmää himoissaan.
Hei, vaihtaisitko isoäitiin? Rolf milf ...!
No huh huh...
Siis nuoret ovat joka paikassa etuoikeutettuja, Niinkö? Ensinnäkin koko rippi-isä instituutio pitäisi romuttaa. Toiseksi seksillä ei pitäisi olla mitään tekoa rippi-isän ja tunnustajan välillä, olkoot molemmat miten nuoria ja kauniita hyvänsä.
Toiseksi täällä esiintyy ikäsyrjintää ja vihakirjoituksia. Tulevaisuudessa taitaa käydä niin että vanhat ihmiset ovat enemmistönä seurakunnissamme ja vanhenette tekin nuoret itseänne ikuisesti nuorina pitävät. Vatsanne aekaa roikkua, poskenne käyvät ryppyisiksi ja kalvaiksi ja vain yksi rakastaa teitä tai ei hänkään.
Papit harvemmin katselevat himoissaan edes nuoria ihmisiä synnintunnustuksella ja muutoin.
Koko katuksen sakramentti on täysin turha, jäänne vanhan liiton ajalta. Nyt kun kuitenkin elämme uuden liiton aikaa on meillä kaikilla lupa ja oikeus kääntyä suoraan Taivaallisen Isämme puoleen, olemmehan me Hänen lapsiaan.
On vain yksi välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä, Jeesus Kristus.
Tämmöinen Jeesuksen uhrin myötä poistunut tapa antaa meille täysin väärän kuvan meitä rakastavasta Taivaallisesta Isästä ja poikii myös ihmeellisiä perversioita ja hyväksikäyttö tapauksia.
Kysymys on transferenssi-ilmiöstä. Autettava alkaa tuntea erityisiä tunteita auttajaansa kohtaan ja kuvittelee rakastuneensa auttajaansa, rippi-isäänsä lääkäriinsä tai psykologiinsa. Kun ilmiön tiedostaa, ymmärtää mistä siinä on kysymys ja osaa toimia oikein, oli sitten itse auttaja tai potilas/rippilapsi. Noloa, jos joku hehkuttaa tällaisia tunteitaan muille. Rippilapsellekin kuuluu vaitiolovelvollisuus siitä, mitä on sielunhoidollisissa keskusteluissa rippi-isänsä kanssa puhunut ja hienotunteisuus rippi-isäänsä kohtaan.
kyllä rippi-isä pitäisi nähdä ensisijaisesti pappina eikä miehenä.
Ja vaikka näkisi miehenäkin niin yleisesti naimisissa olevanan miehenä ja jos ihmisenä niin inhimillisenä ihmisenä.
Eivät ne kirkossa kävijät näe kuin sen papin roolin.eivät he tunne pappeja ihmisinä millaisia he ovat.Ehkä se tekee tuollaisten naisten mieskuvasta täydellisen.
Sen olen huomannut että yksinäisyys tekee tuollaista haaveilua ja toinen on ehken mielenterveysongelmat.Jostain haetaan turvaa ja apua.
Sitä mietin vain että ovatko he niin syvällä maailmoissaan tai unelmissaan että eivät tajua realiteetteja.Vai onko tarve tai tunne-elämä niin voimakas että se pyyhkii realiteetin defenssinä pois.
On meilläkin yksi nainen joskus tekisi mieli kysyä oletko ihastunut pappiin vaiko läheisriippuvainen tai jotain muuta.Mutta kaipa hänelläkin on oman uskonsa harjoittamisen oikeus miten hän sen sitten käsittääkin.
Toinen ihminen on jo hänen toilailuistaan omalle papilleen kertonut mutta jättänyt kertomatta ketä pappia tuon naisen ajatukset käsittelevät.samoin jättänyt kertomatta kenestä hän puhuu vaikka papit arvatenkin asian johdosta sen varmaankin arvavat.
Itse olisin sanonut kenestä papista on kyse siksi että kyseinen nainen jos on mielenterveysongelmia voi pahimmassa tapauksessa tekaista jotain jos ei saa tunteilleen vastinetta papilta.
Minusta vakavasti mielenterveysongelmaiset ovat raskaita ja arvaamattomia ihmisiä.Itse en jaksa heidän kanssaan vaikka pitäisi.Normaalit huolet ihisillä jaksaa kuunnella mutta jos on ihminen jota ei pysty kukaan auttamaan koska heidän mielensä on rakentunut ainaiselle tarpeelle ja mielialojen vaihteluille.
Uskonto on satu, mutta seksi on totta!
Nyt puutuit tärkeään aiheeseen, joten eikö sitä pitäisi toki kysyä ihan patriarkaltakin?
Joku russo- tai sovjetofiili taas sanoo, ettei toki tällaista ole ollenkaan pyhällä Venäjän maalla elikkä siis kommunistisessa Neuvostomaassa, jonka perusti Lenin-setä. Mutta älkää nyt viitsikö naurattaa, sillä siellähän naiset unelmoivat Putinista, joka johtaa uutta Venäjää ja myös Venäjän ortodoksista kirkkoa.
Toki olen kuullut, että jonkinasteista palvontaa olisi myös Kuubassa edelleenkin Fidel Castroa kohtaan, sillä hänen miehekkyytensä saa vanhojenkin naisten hormonit hyrräämään tosi kiivaasti.
Varsinkin niin sanotut mirhantuojanaiset viihtyvät miesluostareissa pyhien isien ja kilvoittelevien munkkien seurassa, koska heidän sisäerityksensä on virittynyt juuri sellaisten miesten tasolle, joita he eivät ehkä koskaan tule saamaan.
Ja jos taas vertaamme meihin miehiin, niin enpä ole koskaan kuullut, että kukaan mies olisi matkustanut nunnien takia kaukaiseen nunnaluostariin.
Mutta kaiken kaikkiaan, eikö tämä elämä olekin todella ihmeellistä?
Lukekaa Peter Rutter: Seksuaalinen hyväksikäyttä luottamussuhteessa.
Löytyy kirjastosta.
Ei tartte olla pelkästään seksuaalista edes.
Kun olette lukeneet tämän kirjan, niin ymmärrätte mistä on kysymys!
Tälläisiä kirjoja ei ole monta, missä on niin hyvin selvitetty asiat!
Pappien, lääkärien, opettajien ym luottamussuhteessa olevien miesten lukea tämä kirja pakollisena aiheena!
Kyseessä on sama ilmiö kuin insesti.
Vasta sen jälkeen kun olette lukeneet kirjan, voitte tulla keskustelemaan!
Ennen tämän kirjan lukemista ette ymmärrä mistä on kyse.
Täytyykö ymmärtää jotain mikä ei ole sopivaa eikä suotavaa?
Eikä tälläisten fiksaatioiden vallassa olevien kannattaisi selvittää vaikka mielenterveysammattilaisen kanssa miten normaalisti käyttäydytään?
Haaveet on haaveita mutta elämässä pitää osata käyttäytyä normiston mukaisesti kuvittelipa päässään mitä tahansa.
Eikö kenestäkän olisi epämiellyttävää työelämässä olla jonkun ihailun kohteena ja stalkattavana.Minua se ainakin häiritsisi ja on häirinnyt tapahtuipa se sitten mistä syystä tahansa.
Itseäni stalkkasi yksi maahanmuuttajamies avioliittotarkoituksella yms. viisumia varten.Se oli todella ahdistavaa kun hän lähestyi työpaikallani asiakkaana sekä työajan ulkopuolella julkisissa liikennevälineissä.
Venäläisen pomoni mielestä olisi ollut aivan ok ja hän oletti että olisin tyypin kanssa mennyt kahville työaikani ulkopuolella.Minulle se ei taas sopinut.
Rajansa se on asiakaspalvelullakin.Vapaa on vapaata aikaa sinne ei työt kulje mukana.
Minulle kävi aikoinaan niin, että tapahtui tranferenssi-ilmiö ja se kohdentui rippi-isään. Sekosin tunteissani ja käsitin väärin viestintää. Se oli todella karmea tunnetila johon ajauduin ja toisaalta ah niin suloinen. Täällä kirjoitetut mielipiteet ovat osittain ilkeämielisiä, unohdetaan inhimillisyys ja se että ihminen on heikko eikä pysty tunteitaan täydellisesti hallitsemaan. Nyt kun ryhdyin miettimään miksi tällainen tunneryöppy tapahtui, syitä oli monta. Paljon menetyksiä, yksinäisyyttä, yliherkyyttä ja kriisiä avioliitossa. Heikoimmilaan on myös herkimmillään. Hengissä selvisin ja rippi-isäkin on vielä hengissä, mitään ei koskaan tapahtunut sillä hän oli viisas. Tuomitseminen on helppoa, mutta miten toimisit vastaavassa tilanteessa.
Kiinnostaa sellainen asia että miten käsität rippi-isän eikö se ole sellainen "pyhä" asia inhimillisyydestä huolimatta?
Entäs avioliitto, useimmat isäthän ovat naimisissa?
Meneekö omat himot ja kaipaukset ja tarpeet toisen kunnioittamisen edelle sekä uskosi edelle?
Näinkö vähän te lähimmäisiä ja pappejanne rakastatte Kristuksen tähden että tekisitte omien mielitekojenne vuoksi syntiä ja altistaisitte heidätkin sille?
Täällä unohtuu, että ollaan vaan ihmisiä ei pyhiä. Tehdään virheitä ja kadutaan niitä, erehdytään. En kertonut tunteistani kyseiselle henkilölle, en tyrkyttäytynyt. lähennellyt tai kayttäytynyt sopimattomasti. Joskus tein virheitä, mutta niitä tekevät kaikki myös sinä toisten tuomitsija. Kävin läpi ahdistusta, hämmennystä ja häpeää tuntemistani tunteista ja rukoilin jatkuvasti, että ne minulta häviäisivät. Ehkä se, että joku oli hiukan kiinnostunut ajatuksistani, tuntemuksistani ja keskusteli sekä tuki vaikeuksissa, herätti tunteet. Onneksi aika paransi ja kaikki on ohi.
Yhtään en ihmettele jos papeilla on välillä hankalaa, on komeita naisia joilla on jos jonkinlaisia huolia ja murheita. Moni elää rakkaudettomassa avioliitossa tai on yksin. Meitä vaihdevuosi mummoja suojelee ulkonäkö ei tarvitse pelätä pappien puolelta sopimattomuuksia.
Ei tietenkään mutta jotkut ihmiset eivät osaa peitellä tunteitaan vaan tuovat ne julki niin ympäristölleen kuin henkilölle itselleen.
Jotenkin heidän käyttäytymiskaava on jotensakkin läpinäkyvää ja pohjautuu epärealistisiin asioihin.He oikeasti elävät todeksi omia kuvitelmiaan.Se ilmenee käytöksessä ja puheissa.Minusta se ei ole normaalia.
E usko että kukana pappi tekisi yhtään mitään jo pappeutensa puolesta olisipa vastassa millainen ihminen tahansa.
Ei ole kyse nyt tuomitsemisesta vaan siitä miten asioita ajatellaan.Miksi ihminen ei kykene ajattelemaan normaalisti.Minne se vie kun kieltää totuuden?Ei muuhun kuin pettymyksiin ja itsekriisiin.
Varmasti jokaisella on tunne-elää milloin sallittu milloin kielettynä pidetty.Rakkautta ei voi kieltää eikä muita tunteita mutta pitääkö ne herrantähden elää tosina käsittämättä mikä on todellista mikä taas ei.
Puhun ihmisestä joka kokee tälläiset asiat totena.Ehkähänen realiteettitajunsa on hämärtynyt.
Olen itsekkin nainen ja vanhempi mutta en fantasioi miehistä, miksiköhän.Otan asiat realistiselta pohjalta.Minusta pappien elämää täytyy kunnioittaa.Jos he ovat auttamassa meitä olisi kuin purisi auttajansa kättä jos tuollalailla ajattelisi.Minusta vain hävytöntä käytöskulttuuria.
Jossain on raja minusta realiteeteissä pitää pysyä ihan tavallisen elämän kannalta.
Vaikka varmasti onkin ihan inhimillinen, heikkoudesta johtuva tunne, tuo rippi-isään "rakastuminen", niin minusta siinä on silti jotain käsittämätöntä ja väärääkin. Kyseessähän on RIPPI-ISÄ, eikö sellaiseen rakastuessaan tavallaan tee väärin? Tai ainakin jos tuo sitä tunnetta esiin? Kyseessä on hengellinen isyys ja hengellinen lapseus. Ei kai kukaan isäänsä halua sillä seksuaalisella tavalla?
Minusta näin tuntevan naisen kannattaa miettiä muutamaa asiaa:
1. Kristittyinä meidän olisi hyvä säästää toisemme kiusauksilta, aina kun vain voimme. Se on hyvä teko. Ei kai kristitty nainen tahdo saattaa pappia kiusaukseen ja altistaa riskille toimia väärin?
2. Pappi voi olla naimisissa oleva mies, ja silloin tunteita liehutteleva nainen tekee väärin paitsi pappia myös papin vaimoa kohtaan, ja avioliittoa sakramenttina.
3. Rakastumisen tunne ei mitä todennäköisimmin pohjaudu todelliselle tietämykselle ja aidolle tunteelle, se on vain sama ilmiö johon kaikki "auktoriteettia" omaavat ihmiset (opettajat, papit, terapeutit, lääkärit) törmäävät. Ihminen siinä vain hellittelee mielessään haavekuvaa, ja tunne ei ole todellinen.