Kristinusko tuli idästä

Eikä koko ruotsia ollut edes olemassa ennenkuin 1100-1200 luvulla olivat sitten saaneet valtakunnan jollaintavalla johonkin muotoonsa. Ruotsinkielikin oli vasta vetänyt ensi henkäyksensä. Suomea oli jo alueella puhuttu yli tuhat vuotta aiemmin.
Suomi ei vielä ollut osa ruotsia kuten suomi on ruotsalainen ohjelmassa väitettiin länsisuomesta oli osa jolloin ei voida puhua kuinka suomi oli jo osa ruotsia 1100 luvullla. Jostain syystä tässä ohjelmassa halutaan vetää rajusti ruotsiinpäin mikä laskee sen kiinnostavuutta. Jos olisi haluttu, olisi voitu tehdä huomattavasti parempaa propagandaa ruotsin asian puolesta kuin mitä nyt on saatu aikaan.

Herää kysymys, että onko suomenruotsalainen väki niin omahyväistä ja sisäsiittoista, että ei kykene ymmärtämään, että suomalainen huomaa heti eron vakavasti otettavan tiedon ja propagandan välillä. Vai onko kyseessä kieli-ongelma ts ruotsinkielinen eliitti ei kykene käsikirjoittamaan sarjaa suomenkielellä neutraalisti ilman jatkuvaa ylemmyyden tunnon esilletuomista. Kuinka typerinä rkp eliitti suomalaisia pitää? Näin kehnon propagandan tekeminen ei anna kovin lupaavaa kuvaa rkp eliitin älyllisistä kyvyistä.

Harmitta tämmöinen töpeksimineen ja ylimielinen opettamisen asenne. Tämä olisi voinut olla erittäin loistava dokumenttisarja jos olisi pidetty rkp propaganda kokonaan pois ohjelmasta ja jätetty jatkuva kotiinpäin vetäminen ja ruotsalaisuuden jatkuva toitottaminen pois. Tämä syö ohjelman uskottavuutta rotan lailla. Se olisi ollut todellinen mahdollisuus rkp:nkin näyttää kykyjään, mutta ei. Suomalais nuijjia pitää opettaa ja kurittaa.

Mikä mahtaakaan olla rkp ankkalammikko porukan ÄÖ kun näin läpinäkyvään aivopesuyritykseen on lähtenyt. Rkpläisenä olisin hyvin huolestunut ankkalammikon degeneroitumis asteesta.

"Risti, pappi, pakana, raamattu. Kaikki ovat lainasanoja idästä. Se todistaa, että kristinusko ja länsimaalainen sivistys tuli alunperin Suomeen Novgorodin kautta Bysantista."

Nuo asiat eivät kerro sivistyksestä mitään. Kristinusko ei ole sivistysuskonto eikä kristillisyys sivistä kansaa, sillä esimerkiksi kristinuskon myötä Suomen nykyiselle alueelle tuli patriarkaalinen yhteiskuntarakenne ja kunniaväkivaltakulttuuri. Tosin nämä tulivat Lännen Kirkon toimesta, Idän Kirkko oli huomattavasti sopeutuvampi itämerensuomalaiseen sivistykseen.

"Suomea oli jo alueella puhuttu yli tuhat vuotta aiemmin."

Nykyisen suomen kielen kantakieliä murteineen lienee puhuttu kymmeniä tuhansia vuosi maapallolla, siis jo ennen huomattavasti ennen jääkautta. Itämerensuomalaiset kielet ovat hyvin vanhaa perua.

Kännissäkö olet. Lähi-Idästä tuli juuh. Siitä sitten levisi Roomaan. Kyllä katolilaisilla oli täällä ennen fennulille niin rakkaita ryssiä lähetystyötä.

"Emme siitäkään ole kiitollisia barbaariviikingeille, jotka siihen aikaan vaan ryöstelivät Eurooppaa."

Tämä "VIIKINKI-sana" on myöhäisaikojen keksintö jota käytetään ihannoivasti tietyissä piireissä.

Birkarlar och vikingar
Innehåll
Hur vikingalegenden uppstod
Vikingar som kulturbärare
Fornnordisk lyrik och Kalevala
Yrke - viking
Handel i österled

Hur vikingalegenden uppstod
Jan Guillou redovisar hur vikingalegenden uppstod som romantiska påhitt på 1800-talet. När Sverige i sitt antagligen sista krig med Ryssland, förlorade hela Finland år 1809, gällde det, med diktarens ord att "inom Sveriges gränser vinna Finland åter". Det betyder hitta på uppmorskande historier om vårt ståtliga folk och historia, ett gammalt trick i kristider. Vid tiden för Sveriges förlust av Finland fanns ingen "vikingatid" i vår historieskrivning. Den period som avses var bara yngre järnåldern. Och ordet "viking" var knappast känt och hade bara använts i poesi en gång av Erik Gustaf Geijer, som i en niddikt om Lord Nelson hade beskrivit denne som "viking". Ordet betydde nämligen skurk, sjörövare, niding, rövare.

Men de revanschistiska intellektuella slöt sig år 1811 samman i en förening för dyrkan av det storståtliga förflutna som kallades Götiska förbundet. Och i föreningens första tidskriftsnummer skrev Geijer nu en dikt som skulle bli mycket berömd. Den heter "Vikingen" och framställer en fornnordisk hjältetyp ungefär som vi föreställer oss den i dag. Esaias Tegnér blev också götisist och skrev omsider "Fritjofs saga" som än i dag plågar svenska skolbarn. Konstnärer kallades in under fanorna och började måla bilder av dessa "vikingar", ty nu förändrade man ordets innebörd till att betyda hjälte, stor kämpe och så vidare.

I konstnärernas fantasi uppstod dessa "vikingars" utseende och snart var legendskapandet en hel industri.

Vid senare delen av 1800-talet kom man på att slutet av yngre järnåldern var en så viktig period att den måste ha ett eget namn – vikingatiden.

Vikingar som kulturbärare
Man har ibland i rosande syfte talat om birkarlarna och deras föregångare som andliga släktingar till de nordiska vikingarna. Vikingarnas beröring med nordkalottens folk inskränkte sig till att norska ’ländermän’ vid Halogalandskusten utkrävde "skatt" av samerna och därvid även gjorde plundringståg till dessas land. Det talas även om att en och annan gjorde färder till Bjarmaland och där plundrade och brandskattade handelsmän och befolkningen. Vikingarnas makt utsträckte sig aldrig till Bottenhavet.

Vikingens bedrifter, sådana som de framställs i urkunderna, bestod i härfärder, härjningar, plundringar och systematiskt brännande av den fredliga befolkningens gårdar, vilket allt sedan glorifierades av i samma rövartåg deltagande skalder. Man kan beteckna de som den tidens stråtrövare, vilkas yrke var endast nedrivande och kulturfientligt i ordets sanna betydelse. Somrarna låg de i ledung, härjande och skövlande och om vintrarna njöt de av sitt rövargods och "lekte kämpalekar", medan den omgivande befolkningen fick sörja för deras underhåll. Fornnordisk lyrik är med stolthet berättade lovsånger om vikingarnas grymheter, som hade inga gränser. Enligt Adam av Bremen var en av vikingafärdernas ändamål att röva människor och sedan sälja dem som slavar.

Från kulturell synpunkt finns det ingenting som kan motivera senare tiders glorifierande och romantiserande av vikingarnas stråtrövartåg. Man kan med fog säga att vikingatågen blev för Västeuropa en olycka som kom att fördröja medeltidens hela utveckling. (Jan Guillou om vikingar och svenskar)

Birkarlarna och deras företrädare hade däremot den fredliga handelsverksamheten till mål. De styrde sina lappfärder till nordkalotten, därifrån skogarnas och flodernas rikedomar förmedlades neråt landet och till länderna i söder. Till folket i lappmarkerna medförde de nödvändighetsvaror och livsmedel, mot vilka de tillbytte sig pälsverk, fisk m m, som kom alla till nytta och befrämjade utvecklingen i ödebygderna. Genom de öppnades förbindelsen mot yttre världen. Det gav möjligheter till uppbyggnadsverksamheter i motsats till vikingarnas härfärder.


http://wwwc.aftonbladet.se/nyheter/0007/10/guillou.html

"Kristinusko tuli idästä" Hyvä oivallus tielät Pisa-neroilta. Jokainen kristitty on tietänyt että kristinusko syntyi nykyisessa Israelissa, ja sen perustana on juutalaisuus. MIssä muodossa se sitten meille Suomeen tuli on eri asia.
Meille se tuli länsimaisessa versiossaan.

Kristinusko saapui Suomeen noin 1000 vuotta sitten

Kristillisiä vaikutteita alkoi tulla Suomeen noin tuhat vuotta sitten. Tarkkaa ajoitusta on mahdotonta antaa, mutta vuosi tuhat on helppo muistaa ja riittävän totta. Ahvenanmaalle vaikutteita on levinnyt jo aiemmin. Suomalaiset saivat ensimmäiset tiedot kristinuskosta kauppiailta, jotka matkustivat maasta toiseen. Sekä ulkomaalaiset että suomalaiset itse matkustivat kaupankäynnin takia ja kuljettivat vaikutteita. Purjehtiminen Itämerellä kehittyi 500-1000 ja läntiset kulttuurivaikutukset alkoivat syrjäyttää aiempia itäisiä. Merellä liikkuminen muuttui maalla liikkumista nopeammaksi tavaksi eikä meri enää erottanut vaan yhdisti. Luonnollisesti suurin osa ihmisistä ei matkustanut kotiseuduiltaan pois.

Kristinusko oli vuoteen 1000 mennessä levinnyt sekä Ruotsin että Venäjän alueille. Suomeen kristillisiä käsityksiä levisi molemmista suunnista. Aiemmassa kirkkohistoriankirjoituksessa on korostettu kirkon jakautumista ja kirkkokuntien kilpailua pakana-alueista. Katolinen ja ortodoksinen kirkko olivat vuosisatojen kuluessa kasvaneet erilleen kulttuuristen, kielellisten ja kirkolliskäytänteisten seikkojen takia, ja muodollisesti kirkon johtajat julistivat toisensa seuraajineen kirkonkiroukseen vuonna 1054. Kristinuskon saapuessa Suomeen mitään todellista kirkkojen eroa ei kuitenkaan ollut olemassa, eivätkä kirkkokunnat kilpailleet alueista. Tällainen tulkinta on myöhempi, jakautumisen vakiintumisen jälkeisenä aikana tehty tulkinta 1000-luvun alun tilanteesta. Kristinusko levisi Suomeen kahdesta suunnasta ja eri lailla kehittyneinä kristillisinä perinteinä, mutta vasta myöhemmät vuosisadat sinetöivät eri kristittyjen kuulumisen eri kirkkoihin. Lännestä tulleen katolisen ja idästä tulleen ortodoksisen kirkon ero ei kristinuskon tullessa Suomeen ollut selvärajainen.