Ei jaksa enää

Taustatietoja: 21-vuotias opiskelija nainen

En keksi enää mitä tehdä tälle ololle eikä tunnu olevan ketään kenelle puhua. Vanhempia en tahdo huolestuttaa, äiti aika masentunut isoisäni kuolemasta ja omat murheeni tuntuu olevan hyvin pientä sen rinnalla. Sisaruksillekaan en tohdi kertoa, he ovat onnellisia kukin omissa perheissään ja minä ainoana yksin. Olen kärsinyt masennuksesta n. 8 vuotta ja siitä vuoden kävin psykologilla, ei auttanut ja tästäkin on useampi vuosi aikaa. Tuntuu koko ajan, että jos erehdyksessä puhun ääneen, niin muut ajattelevat minin kerjäävän huomiota, siksi teeskentelen kaikille iloista, mutta mitä iloisempaa yritän esittää sitä enemmän kärsin.

Itsemurhaa olen miettinyt kauan aikaa, vaikka en pidäkään sitä ratkaisuna mihinkään, se olisi silti keino lopettaa tämä jatkuva surumielisyys.. En vaan jaksaisi enää.. En ole pitänyt itseäni minkään arvoisena koskaan ja olen aina ollut epävarma itsestäni, jos kerrankin onnistun jossakin,ajattelen sen olleen vain hetkellistä onnea eikä koskaan toistuisi. Olen harkinnut palaamista psykologille, mutta ensin haluaisin varmistua, ettei minun tarvitsisi puhua samoille joille viimeksi, asun pienellä paikkakunnalla ja tämä saattaa tuottaa vaikeuksia.

Enkä nyt osaa sanoa, onko tämä jonkin sortin syömishäiriö, koska syön jatkuvasti kaikkea lihottavaa, koska vihaan itseäni ja tämä tapahtuu etenkin pahimpina päivinä. Koulussakaan en säästy jatkuvalta masennuskohtauksien saannilta, olen alkanut itkemään ilman syytä ja tuntuu, että luokkakaverit nauravat selkäni takana sille, siksi yritän kätkeä kaiken ja olen puhumatta.

Haluaisin tähän nyt siis ASIALLISIA mielipiteitä asiaan. Jos mitään asiallista ei ole sanottavana, niin ole ystävällinen ja ole kirjoittamatta mitään. Ei ole trolli enkä tahdo löytää tätä tekstiä "tästä suomi puhuu nyt"-osiosta (tämä siis ylläpidolle tiedoksi)