kun punakaartit määrättiin liikekannalle ja punainen lyhty syttyi vallankumouksen merkiksi Helsingin työväentalon tornissa iltapimeällä. Sisällissodassa vastakkain olivat puna- ja valkokaarti. Punaisia tukemassa oli myös venäläistä sotaväkeä, valkoiset saivat apua Saksasta. Sota päättyi 16.5.1918 valkoisten voittoon.
Mannerheim kuolikin sitten tammikuun 17 kolomekymmentä kolome vuotta myöhemmin.
Mannerheim kuolikin sitten tammikuun 17 kolomekymmentä kolome vuotta myöhemmin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noi on historiapalstan juttuja.
Tuo tapahtuma on kuitenkin komukoille perin traumaattinen, vieläkin heitä v-tuttaa lopputulos vaikka se oli juuri heidän kannaltaan paras mahdollinen sillä vältyimme heidän ajamaltaan sosialistiselta yhteiskunnalta jossa kaikilla meni yhtä huonosti puoluejohtoa lukuun ottamatta.
historiaa lienee kommunismikin. ei oo enään julkikomuja.
Valehtelija!
Sosialismi olisi pelastanut meidät.
Niin olisi käynyt kuin balteille joilla sota pyyhkäisi yli maan kahteen jos ei kolmeen kertaan ja kuten Karjalan alueelle NL:ssa joka oli yhtä takapajulaa.
Sosialismi ei ole ketään mistään pelstanut mutta vienyt kymmenet miljoonat ennen aikaiseen hautaan sekä sen lisäksi pitänyt ihmisten elämän kurjana sadalla miljoonalla ainakin vuosikymmeniä.
On todella positiivista jotta olemme täällä kehittyneessä maailmassa päässeet siitä eroon.
Onneksi vapaussota päättyi valkoisten voittoon, muuten oltais köyhä ja paskalle haiseva ryssän miehitysaluetta. Entinen Karjala on kuin kaatopaikkajätettä...
"Tuo tapahtuma on kuitenkin komukoille perin traumaattinen, vieläkin heitä v-tuttaa lopputulos ..."
Ei keljuta yhtään. Historiaa ei voi muuttaa. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa.
Tammikuun alussa eduskunta porvarienemmistön voimin julisti suojeluskunnat Suomen armeijaksi ja porvariedustajat lähtivät Vaasaan.
Porvarit asettivat valtakysymyksen -joko me...tai he-.
Varsinaiset syyt johtuvat tietysti syvemmältä ja Suomea kauempaakin.
Kapitalistien kesken käymä I maailmansota kärjisti tavattomasti yhteiskuntasuhteita. Työläiset laitettiin tappaamaan toisiaan yksien liikevoittojen vuoksi.
Venäjällä, Suomessa, Unkarissa, Saksassa ja Itätävallassa syntyi avoimia vallankumouksia ja useissa Euroopan maissa vallankumouksellista liikehdintää.
Se osaltaan nopeutti sodan loppumista, koska porvarikin ymmärsi, että työläiset eivät tyydy enää tykinruoaksi.
Meksikossa roihusi talonpoikaskapinoita, Kiinassa ja Lähi-idässä kansanjoukot liikehtivät.
Suomen tapahtumat olivat osa yleismaailmallista liikehdintää. Työväenluokka yritti pikemmin pakotettuna kuin että olisi johdonmukaisesti suuntautunut uuden puolesta.
Jo 1918 Suomen porvaristo sitoutui Saksan imperialismiin ja johdonmukaisesti siirtyi fasismin leiriin uuden porvarillisen maailmansodan sytyttyä.
1918 tapeltiin enemmän vapaan Suomen kuin jonkun imperialismin puolesta. Silloin oli tukahdutettava naapurissa alkanut komusuuntaus ja onneksi se onnistui ja saimme vapaan Suomen.
Suomi oli jo itsenäinen. Bolsevikkhallitus myösni sen kansallisuuspotiikkaansa mukaisesti. Kansalaissodassa ei kyse ollut siitä.
Porvaristo aikoi pystyttää pistinten avulla pistindiktaturin ja estää työväenluokan järjestöjen toiminnan ikuisesti.
Tässäkin Suomen tilanne heijasti yleiseurooppalaista linjaa. Useimmissa valtioissa syntyi fasistinen tai siihen verrattava komento. Neuvostovenäjän vallankumous jäi pystyyn.
II maailmansodan yleislinja oli Neuvostovenäjän kukistaminen, mikä ei onnistunut aikaisemmin. Toisaalla sodan luonne oli markkinoiden uudelleenjakaminen fasistise kapitalismin ja liberaalimma kapitalismin mesken.
Suomen porvarit hamusivat aluevaltauksia idästä. Kun toisin kävi, keksittiin ajopuuteoria ja kitistään tappiota.
Jossittelua.
Mikäli Suomen ja Saksan vallankumoukset olisivat onnistuneet, sosialismi olisi päässyt liikkeelle huomattavasti korkeammalta aineellis-tekniseltä pohjalta.
Mutta sikäli kaikki 1910- 20 lukujen kumoukset olivat merkittäviä, veivät eteenpäin työläisten oikeuksia ja olivat pohjana II maailmansodan jälkeiselle kansalliselle vapautusliikkeelle sekä sosialismin etenemiselle että myös demokratian etenemiselle Euroopan kapitalismissa.
Typerää väitellä liki sata vuotta vanhasta asiasta, johon ei enää voi puuttua. Sen lisäksi on tuhra väitellä mitä jos tai entäspäs jos.
Emme tiedä, emmekä pysty kuvittelemaan mitä todellisuudessa olisi tapahtunut jos a) kapinaa ei olisi aloitettu tai b) olisimme saaneet sosialistisen järjestelmän.
Mielestäni nyt on jo lopetettava tuon ajan ihmettely jä väittely ja katsottava tulevaisuuteen. Vai oletteko jämähtäneet "työn orjat, sorron yöstä..." aikaan ja tasolle?
Sinnehän nuo äärivasemmat ovat jämähtäneet ja tuskin koskaan sieltä nousevat, se kun vaatisi ajattelua joka aina näyttää jäykistyvän paikoilleen kun sana kommunismi mainitaan.
Kommunistithan eivät voi puhua tulevaisuudesta koska heillä ei sitä ole, heillä on vain menneisyys eikä sekään kovin kehuttava.