"Suomessa oli antisemitismiä."
Karjalan rykmentisssä palvelunsa aloittaneen Aron Livsonin mielestä Suomessa oli selvästi havaittavaa antisemitismiä ennen sotia.
- Talvisodan jälkeen tilanne muuttui. Meidät hyväksyttiin, olimmehan puolustaneet maatamme muiden joukossa yhteistä vihollista vastaan.
Suomen juuutalaiset eivät epäröineet lähteä sotaan. Kun käsky kävi, oli lähdettävä.
- Ei siinä rintamalla vartiossa ollessa ajatellut, oliko sitä juutalainen tai ei, Matso täsmentää. Suomea siinä puolustettiin.
Livson arvioi, että antisemitismi ei ole juurtunut Suomeen osittain myös siksi, että hänen johtamansa järjestö on tehnyt kovasti töitä valtaväestön keskuudessa juutalaisväestön ymmärtämisen puolesta.
Helsingin väestönsuojelussa jo 15-vuotiaana aloittanut, mutta myös myöhemmin rintamalle joutunut Harry Matso muistaa, että juutalaiset olivat armeijassa aivan samanarvoisia muiden kanssa.
- Ei siellä esiintynyt antisemitismiä, ei esimiesten eikä rintamakavereiden keskuudessa. Poikkeuksia toki oli, mutta hyvin vähän.
- Yksi kämppäkaveri jostain kaukaa Lapista Ruotsin rajan läheisyydestä sanoi minulle jatkosodassa, että älä sinä Harry pelkää. Jos Adolf (Hitler) tulee tänne, niin minä vien sinut kotikylääni kauas täältä. Siellä sinä olet turvassa, Matso myhäilee. Hän sanoo kuulleensa vastaavanlaisista useista tapauksista.
Viipurissa syntynyt Aron Livson haavoittui rintamalla Maaselässä Karjalan kannaksella. Sairaalassa olon jälkeen hänet siirrettiin Kotkaan, jossa oli jatkosodan aikana saksalaisten laivastotukikohta.
- Isälläni oli Kotkassa vaatetusliike. Esimieheni tuli eräänä päivänä luokseni ja sanoi, että Kotkassa on juutalainen kauppias, isäni, joka heittää saksalaisia ulos liikkeestään. Sanoin, että se on hänen oikeutensa enkä voi sille mitään, Livson kertoo.
Esimies oli hetken aikaa miettinyt ja todennut, ettei sille kai sitten voi mitään ja asia jäi siihen.
Karjalan rykmentisssä palvelunsa aloittaneen Aron Livsonin mielestä Suomessa oli selvästi havaittavaa antisemitismiä ennen sotia.
- Talvisodan jälkeen tilanne muuttui. Meidät hyväksyttiin, olimmehan puolustaneet maatamme muiden joukossa yhteistä vihollista vastaan.
Suomen juuutalaiset eivät epäröineet lähteä sotaan. Kun käsky kävi, oli lähdettävä.
- Ei siinä rintamalla vartiossa ollessa ajatellut, oliko sitä juutalainen tai ei, Matso täsmentää. Suomea siinä puolustettiin.
Livson arvioi, että antisemitismi ei ole juurtunut Suomeen osittain myös siksi, että hänen johtamansa järjestö on tehnyt kovasti töitä valtaväestön keskuudessa juutalaisväestön ymmärtämisen puolesta.
Helsingin väestönsuojelussa jo 15-vuotiaana aloittanut, mutta myös myöhemmin rintamalle joutunut Harry Matso muistaa, että juutalaiset olivat armeijassa aivan samanarvoisia muiden kanssa.
- Ei siellä esiintynyt antisemitismiä, ei esimiesten eikä rintamakavereiden keskuudessa. Poikkeuksia toki oli, mutta hyvin vähän.
- Yksi kämppäkaveri jostain kaukaa Lapista Ruotsin rajan läheisyydestä sanoi minulle jatkosodassa, että älä sinä Harry pelkää. Jos Adolf (Hitler) tulee tänne, niin minä vien sinut kotikylääni kauas täältä. Siellä sinä olet turvassa, Matso myhäilee. Hän sanoo kuulleensa vastaavanlaisista useista tapauksista.
Viipurissa syntynyt Aron Livson haavoittui rintamalla Maaselässä Karjalan kannaksella. Sairaalassa olon jälkeen hänet siirrettiin Kotkaan, jossa oli jatkosodan aikana saksalaisten laivastotukikohta.
- Isälläni oli Kotkassa vaatetusliike. Esimieheni tuli eräänä päivänä luokseni ja sanoi, että Kotkassa on juutalainen kauppias, isäni, joka heittää saksalaisia ulos liikkeestään. Sanoin, että se on hänen oikeutensa enkä voi sille mitään, Livson kertoo.
Esimies oli hetken aikaa miettinyt ja todennut, ettei sille kai sitten voi mitään ja asia jäi siihen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.