Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole empatiokykyä ja ovat itsekkäitä.
Näiden kahden ominaisuuden omaaminen ei kuitenkaan tarkoita narsistia, vaikka suuri osa ihmisistä haluaakin nähdä asian niin.
Käyttääkö itsekäs ihminen toisia hyväksi? kyllä
Osallistuuko kotitöihin, jos voi välttää? ei
Käyttääkö fyysistä väkivaltaa? (tuskin, mutta narsisti käyttäisi)
Laajentaako "oikeuskäsitettä"? kyllä, tietyissä rajoissa
Myöntääkö virheensä? kyllä, jos siitä on hyötyä (narsistin kulissit puuttuvat)
Ovatko kaveriainesta? ei, eivät ole.
Näiden kahden ominaisuuden omaaminen ei kuitenkaan tarkoita narsistia, vaikka suuri osa ihmisistä haluaakin nähdä asian niin.
Käyttääkö itsekäs ihminen toisia hyväksi? kyllä
Osallistuuko kotitöihin, jos voi välttää? ei
Käyttääkö fyysistä väkivaltaa? (tuskin, mutta narsisti käyttäisi)
Laajentaako "oikeuskäsitettä"? kyllä, tietyissä rajoissa
Myöntääkö virheensä? kyllä, jos siitä on hyötyä (narsistin kulissit puuttuvat)
Ovatko kaveriainesta? ei, eivät ole.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotain tämäntyylistä juuri ajattelin, ollessani miettimässä uutta aloitusta. Nyt jo yli 50 vuotiaana elämän varrelle on mahtunut monenlaisia ihmisiä. Myös muutama sokeasti ja taitavasti ystäviään hyväksikäyttävä tyyppi, joka ei koskaan löydä vikaa itsestään, ja marttyyrimaisesti tuo esiin omaa pyyteetöntä erinomaisuuttaan... Osaa imeä (uusia) ihmisiä mukaansa, jotka todellakin usein jo alkumetreillä ihastuvat tähän empaattiseen ja pyyteettömään tyyppiin. Enkä puhu siis seurustelusuhteesta, vaan ihan kaveruudesta, sukupuolesta riippumatta.
Pidän kuitenkin näitäkin henkilöitä narsisteina, omalla tasollaan. (enkä voi tietää, kuinka suurta henkistä tai fyysistä väkivaltaa käyttävät, tai ovat käyttäneet puolisoihinsa)Väkivalta sinänsä on naispuolisella narsistisella henkilöllä usein henkistä, jo ihan fyysisten ominaisuuksien vuoksi. Turha mennä nyrkkitappeluun, jos tietää voimansa rajallisiksi. Keinoja on kuitenkin paljon muitakin.
Oma aloitukseni oikeastaan olisi liittynyt siihen, kuinka narsistinen henkilö pärjää, kun ystäväpiiri ei enää olekaan ihan nuorta, vaan ihmistuntemusta ja omanarvontuntoa on jo kertynyt läheisillekin. Olen nähnyt viime vuosina lähipiirissäni, kuinka kaveruuden alkuihastus menettää kiiltonsa, ja totuudet alkaakin paljastua. Joku rohkea jopa uskaltaa avata suunsa (saaden vihat niskaansa) useimmat ovat hiljaa, ja alkavat karttaa henkilöä. Eivät aina "jaksa" vastata puhelimeen, eivät itse enää ota yhteyttä ym.
Huomaako tällainen tyyppi itse sitä, että "ystävät" kaikkoavat, eivät kommentoi, ottavat välimatkaa... Oma kokemukseni on, etteivät huomaa, vaan narsistinen tyyppi alkaa muille taas syyllistää, valehdella tai ainakin marttyyrimaisesti tuo julki, ettei välitä, vaikka häntä onkin loukattu... Taitavana seuraihmisena hankkii pian sen uuden "ystäväpiirin", vaihtamalla työpaikkaa, lähipubia ym. ja kuvio alkaa alusta.
Jos nuorempana onkin manipuloinut ja hyväksikäyttänyt ystäviään 10-15 vuotta, ennekuin ovat tajunneet, keski-ikäisenä ja vanhempana ympäristö herää 1-3 vuodessa. Ja häipyy (tai tyyppi itse huomaa, ja hyvillä selityksillä vaihtaa maisemaa)
Väitän törmänneeni elämässäni kolmeen narsistiin, joista yksi on nykyinen (toistaiseksi, mutta häipymässä) työtoveri, yksi (oli) "erittäin hyvä" ystävätär, tutustuimme ollessani noin 20 vuotias, ja kaveruutta (?hyväksikäyttöä) jatkui ehkäpä 15 vuotta. Yksi oli miesystävä tässä keski-iän kynnyksellä, ja se juttuhan(suhteena) loppui kolmessa kuukaudessa. Turpaan ei ehtinyt tulla, mutta varmasti olisi tullut, jos olisin suhdetta jatkanut (tosin, vieläkin tyyppi pitää yhteyttä, monen vuoden jälkeen? Liikaa kai olen mennyt joojoo linjalla ystävällisesti)
Jääkö narsisti lopulta kuitenkin yksin?