Olen ollut jokusen kk kelan myöntämässä ammatillisessa kuntoutuksessa. Nyt olen sairaslomalla burn outin takia. Se johtui liiasta stressistä jota on aiheuttanut monet asiat. Tähän olen ollut ilman lääkitystä. 2008-2010 kokeilin ison kasan psyyke- ja SSRI-lääkkeitä. Näistä ei ollut mitään apua. 2011 minulla oli satunnaisesti diapam 10mg mutta sekään ei auttanut sosiaaliseen jännitykseen.
Viime vuodet on siis menty ilman lääkkeitä. Jännitykseen on auttanut parhaiten altistuminen ja terapia käynnit sekä oma itsenäinen työskentely. Nykyisin minua ei itseasiassa masenna ollenkaan, mutta jännitän vielä toisinaan. Paniikkikohtauksia en ole saanut yli puoleen vuoteen. Tiedän mistä mahdollinen turhautuminen johtuu ja koitankin työskennellä näiden asioiden eteen (sos. suhteet, pettyneisyys omaan itseen, negatiiviset asenteet, erilaiset riippuvuudet jne).
Tarkoitus olisi siis sairasloman jälkeen jatkaa ammatillista kuntoutusta mutta nyt kela on käynyt vaatimaan lääkitystä. Täytyisi olla lääkärin hyväksyntä sille että hänestä pystyisin käymään kuntoutuksessa ilman lääkitystä. Tämä lääkäri taas on kanssani eri mieltä lääkeasioista ja haluisi kokeilla vielä lääkkeitä. En tiedä lääkärin mahdollista kantaa vielä tähän kelan vaatimukseen. Olen päättänyt kuitenkin pysyä lääkkeettömänä.
Mietin että voikohan tämä kuntoutus oikeasti tyssätä tähän jos en syö lääkkeitä? Käyn kuitenkin väh. kerran viikossa terapiassa. Tässä ajattelin jo varalle miettiä mitä teen jos joudun keskeyttämään kuntoutuksen. Amis on kesken mut en usko että jaksaisin opiskella ainakaan täyspäiväsesti. Työkkäri tulee kans mieleen mut sekin aika rankkaa ellei mee johonkin kurssille. Onko teillä muita ideoita? Tai miten muuten perustella lääkkeettömyyttä kuin sillä että niistä saan pahat sivuoireet ja että olen kokeillut niitä valtavasti?
Diagnoosit ovat olleet: sos.jännitys ja keskivaikea/lievä masennus.
Kiitos kaikille jotka viittii vastata/tietää jotain! :)
Viime vuodet on siis menty ilman lääkkeitä. Jännitykseen on auttanut parhaiten altistuminen ja terapia käynnit sekä oma itsenäinen työskentely. Nykyisin minua ei itseasiassa masenna ollenkaan, mutta jännitän vielä toisinaan. Paniikkikohtauksia en ole saanut yli puoleen vuoteen. Tiedän mistä mahdollinen turhautuminen johtuu ja koitankin työskennellä näiden asioiden eteen (sos. suhteet, pettyneisyys omaan itseen, negatiiviset asenteet, erilaiset riippuvuudet jne).
Tarkoitus olisi siis sairasloman jälkeen jatkaa ammatillista kuntoutusta mutta nyt kela on käynyt vaatimaan lääkitystä. Täytyisi olla lääkärin hyväksyntä sille että hänestä pystyisin käymään kuntoutuksessa ilman lääkitystä. Tämä lääkäri taas on kanssani eri mieltä lääkeasioista ja haluisi kokeilla vielä lääkkeitä. En tiedä lääkärin mahdollista kantaa vielä tähän kelan vaatimukseen. Olen päättänyt kuitenkin pysyä lääkkeettömänä.
Mietin että voikohan tämä kuntoutus oikeasti tyssätä tähän jos en syö lääkkeitä? Käyn kuitenkin väh. kerran viikossa terapiassa. Tässä ajattelin jo varalle miettiä mitä teen jos joudun keskeyttämään kuntoutuksen. Amis on kesken mut en usko että jaksaisin opiskella ainakaan täyspäiväsesti. Työkkäri tulee kans mieleen mut sekin aika rankkaa ellei mee johonkin kurssille. Onko teillä muita ideoita? Tai miten muuten perustella lääkkeettömyyttä kuin sillä että niistä saan pahat sivuoireet ja että olen kokeillut niitä valtavasti?
Diagnoosit ovat olleet: sos.jännitys ja keskivaikea/lievä masennus.
Kiitos kaikille jotka viittii vastata/tietää jotain! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Terapiatapaus. Täysin laitonta koplata lääkitystä ja kuntoutusta.
Kysy lekuriltasi tietäääkö hän että mielialalääkkeet ovat kutakuinkin lumelääkkeitä?
Minä olen saanut ilman lääkitystä kuntoutusta, mutta lääkärini on ollut pitkälti samoilla linjoilla ja tapellut.
"Tarkoitus olisi siis sairasloman jälkeen jatkaa ammatillista kuntoutusta mutta nyt kela on käynyt vaatimaan lääkitystä. "
Pyydä Kelasta kirjallinen lausunto, että vaativat lääkkeiden syömistä kuntoutuksen ehtona. Kantele siitä vaikka eduskunnanoikeusasiamiehelle. Lääkkeiden pakkosyöttäminen ( avohoidossa ) on laitonta.
Oletko saanut kuntoutuspsykoterapiatukea?
Tässä on vielä sellainen tekiä että hoitosuhteeni vaihtui toiseen paikkaan ja samalla myös lääkäri. Uusi lääkäri epäili kaksisuuntaista mielialahäiriötä vaikkei minulla ole mitään siihen viittaavia oireita ollut ennenkään näiden moden vuoden aikana kun olen ollut vuosien hoitosuhteessa. Hän ajatteli että tämä uupumus voisi johtua siitä. Hän kuitenkin tuntui ymmärtävän kun selitin miten asiat on ja tämän nykyisen elämäntilanteet.
Tuosta lääkeasiasta: Kuntoutuspaikan ohjaaja sanoi että kela haluaisi että lääkehoito otettaisiin mukaan ja lääkäriltä pitää saada kannanotto siihen että hänestä selviydyn ilman lääkkeitä. Jos tuon takia tulee kielteinen päätös niin sitten käytävä valittaa. Ihmetytti kun nyt muutaman kk jälkeen tulee tälläiset "vaatimukset", mutta voi olla että heidän vaatimus perustuu tähän parin kk sairaslomaan.
Jotenkin naurattaa näiden kanssa tappelu. Olen aikalailla kykenevä tekemään työtä mutta en jaksa opiskella. Sosiaalista jännitystä on mutta nykyisin pärjään senkin kanssa aika hyvin. Olen juuri alkanut "parantua" ja pinnalle on noussut paljon tunteita ja asioita joiden käsittely on vienyt paljon energiaa, mutta minulle tämä on sitä aitoa parenemista toisin kuin pillereiden popsiminen. On vaan vaikee saada töitä ilman mitään tutkintoa. En kyllä varmaan edes kuitenkaan pystyisi tekemään 8h työpäiviä. Kuntoutus olisi parasta tällä hetkellä sillä tuntuu että saattaisin taas romahtaa kun paineet kasvaisi kuten opiskelun kanssa monesti kävi.
Täällä oli aikoinaan videolinkki erään psykiatrin haastatteluun, jossa tämä henkilö kertoi systeemin mielettömyyden...
sinun on syötävä lääkkeesi jotta kelan päivärahat irtoaa. Tuo psykiatri kehoitti hakemaan lääkkeet apteekista olla syömättä niitä.
Tiedän että jotkut ovat tehneet niin, että ostavat lääkkeet, mutta eivät syö niitä. Kela kuulema kyttää lääkerekisteriä.
Minä olen toiminut avoimin kortein Kelan suuntaan. Olen kokeillut useampaa lääkettä, mutta ei niistä ole ollut kuin sivuvaikutuksia. Olen saanut kuntoutuspsykoterapiatukea, vaikka lääkkeet eivät ole maistuneet.
Kannattaa ainakin ilmoittaa Mielenterveyden keskusliitolle, joka on aikaisemminkin ottanut asian esille.
Ja muuten, kuntoutuspaikan ohjaajalla ei ole mitään valtuuksia kehottaa sinua syömään lääkkeitä, joten hänestä voisi kannella johonkin.
Jos sinulla on rahaa edes hieman, niin mene yksityiselle psykiatrille puhumaan asiasta.
Lääkkeitä ei ole pakko syödä, mutta on viisasta hakea niitä apteekista kuin söisi niitä. Niin se vaan on.
Toki kontrolliakin voi olla.
Joo no mulle ois lekuri kirjottanu just sellasta mihin tulis tota kontrollia eli verestä niitä pitosuuksia. Voih kun sitäkin jouduin ties kuinka monen eri lääkken kohdalla tekemään aikoinaan. Siksi en edes lähde koko rumpaan enään. Mä uskoin sokeesti lääkkeisiin ja lääkäreihin aikoinaan. Olin tosin niin solmussa henkisesti että etsin helppoa tapaa päästä eroon jännityksistä ym. ja lääkärit osasivat hyvin markkonoida pillereitä.
Aion pitää rehellisen linjan vaikka häviäisin mutta taistelematta en luovu!
Söin/kokeilin aikoinaan Seronil, Optipar, Citalopram, Cipralex, ja Efexor SRRI-lääkkeistä.