olisimme jok'ikinen tuhoontuomittuja. Se, että Jeesus tuli sovittamaan syntimme on ihmisen, parhaiten elämässään onnistuneenkin ainoa pelastumiseen mahdollisuus. Pelastumiseen mistä? Helvetin tulelta! Ikuisesta kadotuksesta.
Silti mm. Teuvo Suni-niminen henkilö kehtaa Raamattua ilmeisesti jonkin verran lukeneenakin herjata Jeesuksen sovitustyötä! Miten pimeäksi voi ihminen mennä?
Silti mm. Teuvo Suni-niminen henkilö kehtaa Raamattua ilmeisesti jonkin verran lukeneenakin herjata Jeesuksen sovitustyötä! Miten pimeäksi voi ihminen mennä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aivan niin.
Sen pimeämmäksi ei kukaan voi mennä, kuin sinä olet jo mennyt, kun Saatanan veren tahrimin käsin uskot olevasi matkalla taivaaseen, vaikka kadotukseen se on sinua kuljettamassa:
"Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat."
Näistä kolmesta todistajasta sinulta puuttuu tärkein:
"Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi."
Vedestä ja verestä ei ole sinulle mitään hyötyä, kun tärkein kolmesta; Kristukselta saatu Pyhä eli Totuuden Henki puuttuu.
Jeesus ei sanonut:
"Kun minun vereni vuotaa, te olette minun todistajani..." vaan:
"Kun Totuuden Henki tulee, te olette minun todistajani..."
Aivan niin.
Kristuksen hengen voima on hänen veressään.
Valehteleeko Raamattu näissä seuraavissa kohdin Teuvo? Saatanan verta en Raamatusta löytänyt, Taitaapi enemmän sunin riivaajahenget niistä kertoa.
Onko nämä valhetta Teuvo?
Luukkaan evankeliumi:
22:20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
Roomalaiskirje:
5:9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
1.Korinttolaiskirje:
11:25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni."
Efesolaiskirje:
2:13 mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
1.Johanneksen kirje:
5:6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
Ilmestyskirja:
7:14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Saatana se sai ensiksi Paavalin pauloihinsa Jeesuksen veren vuodatuksella.
"Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle."
Tällä ilmestyksellään Saatana sai uskoteltua Paavalille, että Jeesuksen uhraus oli samanlainen toimenpide Jumalan tahdon noudattamiseksi, kuin mitä olivat Vanhan liiton eläinuhritkin:
"Tuokaa kaksi nuorta sonni, yksi pässi ja seitsemän karitsaa, joiden on oltava vuoden ikäisiä, ja antakaa ne tuoksuvaksi polttouhriksi, joka on Herralle mieluisa."
"Uhratkaa Herralle mieluisaksi, tuoksuvaksi polttouhriksi nuori sonni, pässi ja seitsemän karitsaa, joiden on oltava vuoden ikäisiä. Kaikkien eläinten tulee olla virheettömiä."
"Juhlan ensimmäisenä päivänä teidän tulee tuoda polttouhriksi, tuoksuvaksi tuliuhriksi, joka on Herralle mieluisa, kolmetoista nuorta sonnia, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden ikäistä karitsaa. Kaikkien eläinten on oltava virhettömiä."
Koska kaikkien uhrattavien eläinten piti olla virheettömiä, junaili Paavali Jeesuksesta eläinten kaltaisen virheettömän uhrin Jumalalle:
"Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri?
Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omatuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa."
Tällä erinomaisella ilmestyksellä Paavalille, Saa-ta-na uskoi pystyneensä hävittämään ikiajoiksi kaikki jäljet siitä, että hänen palvelijansa Jeesuksen hänelle uhrasivat, eivätkä suinkaan Jumalalle.
Sillä jos hänet olisi Jumalalle uhrattu, se olisi tehty Jerusalemin temppelissä, eikä rikollisten mestauspaikalla.
Pitkään on Jumalakin pitänyt tätä uhrausta salassa, mutta nyt se on tälle kansalle ja tämän sukupolven keskellä paljastettu.
Jumala olisi tietenkin voinut tämän estää, mutta ei estänyt, koska oli tämän jo profeettojensa kautta ennalta ennustanut. Sillä verellä, jonka Saatana sai Golgatalla vuotamaan, Jeesus pystyy kaikki valittunsa Saatanan synnin vankilasta vapauttamaan. Juuri niin kuin minutkin vapautti.
Mutta kaikki ne, jotka eivät Jeesuksen tahtoa noudatten, ole ahtaasta portista Kristuksen puhdistettavaksi
ja hänen Henkensä omistajaksi päässeet. Ne tänäkin päivänä kaikkialla maailmassa Saatanan heille rakennuttamissaan jumalan huoneissa palvovat Saatanan tunnustuksia: kuoleman ristiä, Jeesusta ristillä; kuvissa ja patsaissa.
Ja se on Saatanan vankilaan jääneille ihana valhe, että Jumala olisi todella nauttinut taivaassa Jeesuksen veren hyvästä tuoksusta, hänen kärsimyksistään ja tuskanhuudostaan:
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!"
Toistan vielä: Jeesuksen veri oli lunastusmaksu Saatanalle, ei Jumalalle. Sillä ei Jumala ole ketään synnin vankilan kahleisiin johdattanut.
Eikä tämä Jeesuksen vuodattama veri tule perimään taivasten valtakuntaa, vaikka kaikki tekopyhitetyt ja Jumalan paaduttamat siihen vakaasti uskovat. Vaikka Paavalikaan ei siihen uskonut:
"Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saadamakseen katoamattomuutta."
"Kenellä ei ole Jeesuksen Henkeä, ei ole hänen omansa."
Oletko uudelleen kastettu hellutailaiseksi, sillä ainakin tämä joukko kaikkein innokkaimmin markkinoi ja metelöi Veren voimalla?
Vielä jatkoksi totuus näistä lopun ajan ehtoollisista:
"Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä,
jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."
Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee."
Tämän ensimmäinen kappale on saatu Pyhän Hengen kautta Herralta Jeesukselta Kristukselta, mutta nämä kaksi tämän maailman herralta, Saatanalta:
Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee."
Matteuksen mukaan tuon aterian päätti Jeesus näihin sanoihin:
"Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."
Markuksen mukaan:
"Totisesti: minä en enää maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa."
Luukkaan mukaan:
"Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.
Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajana!"
Erittäin tärkeää on huomata, että Jeesuksen rakkain opetuslapsi kertoo tuosta ateriasta vain tämän:
"He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen."
Johannes tiesi ja uskoi, että tuo ateria oli vain Jeesuksen ja heidän kahdentoista yhteinen ateria, josta ei tarvinnut jälkipolville jäädä tämän tarkempaa tietoa.
Mutta Saatanapa oli ovela antaessaan Paavalille tuon erinomaisen ilmestyksensä, jolla se sinetöi oman vihan viininsä ääreen ihmiskunnan tuhoon saakka kaikki totuudesta luopuneet. Eikä heitä hetkahduta pätkääkään tämä Jeesuksen ilmoitus Johannekselle, vuonna 96.
Siis vain 32 vuotta Paavalin kuoleman jälkeen, oli tuon Saatanan erinomaisen ehtoollisilmestyksen Jeesus muuttanut taivaasta käsin porton viiniksi:
"Sen porton (näiden lopun ajan seurakuntien) viiniä, vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman kuninkaat (siis esivallat) ovat irstailleet hänen kanssaan, ja kaikki maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään."
Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä, ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan."
- - -
Ja näihin porttopaimenten ihaniin valheen sanoihin, ei Saatana tarvinnut kaveriksi Paavalia eikä Raamattua, koska pystyi itse ilmoittamaan ne jokaiselle porttopaimenelleen:
"Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri kätkeköön teidän ruumiinne ja sielunne iankaikkiseen elämään. Menkää Herran rauhaan!"
Eikä yksikään Jumalan paaduttama tiedä minkä herran rauhaan he ovat matkalla, ennen kuin vasta sitten, kun matka on jo päättymässä. Eikä paluuta totuuteen enää ole.
Et ymmärrä nyt kyllä sovitustyön vaikutuksesta mitään. Koita nyt jo tajuta, että Jeesus otti koko maailman synnit päälleen, hänet jopa tehtiin synniksi! Nyt tietämättäsi ( toivon mukaan) herjaat Jeesuksen sovitustyötä ja sen riittävyyttä. Tee jo parannus herjoistasi!
Tiedoksi Palstalaiselle, ja muillekin tekopyhitetyille, jotka jatkuvasti Totuuden Henkeä herjaavat:
Tätä Henkeä vihatessaneen ja herjatessanne, te kaikki olette syyllistyneet murhaan verrattavaan, anteeksiantamattomaan syntiin:
"Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa."
Tämän lopun ajan rajun eksytyksen johdosta tosin porttopapit nämäkin synnit anteeksiantavat.
Tunnen paikkakunnalla asuneen lasteni ikäisen nuoren miehen, joka myöhemmin elämässään teki kaksi murhaa.
Kun häntä paikallislehdessä haastateltiin, hän kertoi, että vankilassa ollessaan hän liittyi ortodekseihin, koska muuan ortodoksipappi antoi hänelle nuo murhat anteeksi ja lupasi vielä iankaikkisen elämän.
Tiedoksi TeuvoSunille. Jeesuksen sovitusveren herjaaminen on sinun äärimmäisen suuri synti, josta joudut pyhän Jumalan edessä vastaamaan eräänä päivänä. Minun herjaamisestani pääset huomattavasti vähemmällä.
Totuuden Hengen sanelemista kirjoituksista ei syntiä kerry. Mutta jos totuudesta vaikenisin, ja alkaisin sinullekin valehdella kaikkia uskovasta Jumalasta, joka murhaajatkin armahtaa, niin varsin pian olisin täällä sinun kainalossasi.
Toistan. Se, että jatkat Jeesuksen sovitusveren pilkkaamista on synti, josta joudut tilille.
Sitäpaitsi, olenhan itsekin kertonut saaneeni anteeksi huoraamisesi. Nyt kuitenkin eväät anteeksiannon muilta rikkoneilta. Sinulla ei ole mitään käsitystä Jumalan armosta. Hallitset jotenkuten vain yhden lajin, nimittäin herjaamisen.
Ei todellisen armahduksen saaneen tarvitse lähteä omin käsin likaisia vaatteitaan valkaisemaan Karitsan veressä. Siitä saa vain itselleen veren tahrimat kädet:
"Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat."
Taivaan hääpukuun ei tarvita vaatteita, vaan ainoastaan Kristukselta saatu Henki.
Ilman sitä tulet kokemaan saman kuin tämä hääjuhliin saapunut mies:
"Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä:
'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?'
Mies ei saanut sanaa suustaan.
Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.
Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'"
Enkö mielestäsi ole sinuakaan edes yhtä ainutta kertaa kehottanut kilvoittelemaan ahtaan portin ja oven taakse, siihen yhteen ainoaan paikkaan, jossa synnit pyyhitään pois, ja tilalle annetaan Pyhä Henki?
Teuvo, Raamattu tuntee vain yhden tavan pyyhkiä synnit pois, -Karitsan veren.
Luin jostakin kirjoituksestasi että käytät portissasi jotakin mystistä sunipulveria valkaisuun. Kerrotko siitä enemmän?
Kristus pyyhkii valittujensa synnit siellä ahtaan portin ja ahtaan oven takana. Ja antaa puhdistettuun sydämeen iankaikkisuuden sinetiksi Pyhän eli Totuuden Henkensä.
Oletko sinä ainoa, joka et ole lukenut todistustani ahtaasta portista?
Tässä sen saat:
"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.
Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Kerran komennuksella siihen tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tiesin kostaneeni pahan pahalla. Ja sekin oli tapahtunut jo lähes 20 vuotta sittten.
Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Jatkuu...
Jatkoa....
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hyvä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen tämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En ole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 10 vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuoden kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydämeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten nolin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihna tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."