Mikä ihme siinä on kun iso osa autoilijoista ei tajua vetoketjun periaatetta?
Jos jätän hiukan tilaa eteeni päästääkseni rampista tulevan auton siihen, yrittää tämän takana tuleva ääliö usein kiilata myös siihen. Kun sitten en tätä etuilijaa sitten eteeni päästäkään niin joko ängetään väkisin, valojen välkyttelystä tai äänimerkistä huolimatta, tai sitten aloitetaan itse valoshow/keskarisulkeiset kun tulee taakse.
Kannattaisi näiden ääliöiden oppia kaksi asiaa:
-- Vetoketjussa hakaset menevät vuorotellen lomittain
-- Kun heidät siihen väliin päästetään, se on heille "armonpala", jota ei ole pakko antaa.
Jos jätän hiukan tilaa eteeni päästääkseni rampista tulevan auton siihen, yrittää tämän takana tuleva ääliö usein kiilata myös siihen. Kun sitten en tätä etuilijaa sitten eteeni päästäkään niin joko ängetään väkisin, valojen välkyttelystä tai äänimerkistä huolimatta, tai sitten aloitetaan itse valoshow/keskarisulkeiset kun tulee taakse.
Kannattaisi näiden ääliöiden oppia kaksi asiaa:
-- Vetoketjussa hakaset menevät vuorotellen lomittain
-- Kun heidät siihen väliin päästetään, se on heille "armonpala", jota ei ole pakko antaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
=>Mikä ihme siinä on kun iso osa autoilijoista ei tajua
Ovat vain tavallisia ihmisiä jotka eivät välttämättä ajattele suurempia kokonaisuuksia. Sitten vielä heissä on alaryhmiä joissa osa pitää liikennettä kilpailuna, tai vähintään paikkana jossa pitää olla pätevä.
Et sinä ala siellä jonossa jarruttelemaan ja tietä antamaan vaan sinä pidät sen nopeuden joka tiellä on että sivusta tulevat pystyvät liittymään sekaan kun niillä on sama nopeus. Keskity omaan ajoosi. Sivusta tulevat löytävät raon itsekin. Jos alat nopeutta muuttamaan aiheutat kolareita. Siellä rampillakin on jo satasen nopeus että vauhdilla sieltä tullaan ovesta sisään jos alat hissailemaan. Samoin takaa tulijat olettavat että ajat sitä vauhtia jota kuuluukin. Ei suoralla tiellä aleta yhtäkkiä ketään päästelemään. Nämä sekoilijat ja jarruttelijat siellä kolareita aiheuttavat.
Kyse ei ole siis jarrutelusta vaan siitä, että eteen tehdään (tarvittaessa kaasua keventämällä) sellainen väli, että siihen pääsee. Tämä siis usein vaikkapa Kehä I:lla tai Hlinnanväylällä ruuhka-aikaan kun pääväylä matelee tiiviinä jonona ja sivusta pukkaa liikennettä.
Jos liikennetilanne on sellainen, että rampilla voi kiihdyttää sataseen, on pääväylälläkin (lähes) aina sopivia välejä liittyjille, ilman että niitä tarvitsee tehdä.
Otetaan esimerkiksi Tuusulanväylä liittymä etelään päin idän suunnasta tulevalta kehä kolmelta. Ensin lähdetään kehä 3:lta erkanemiskaistaa ja sadan metrin jälkeen arvotaan, lähdetäänkö Tuusululan suuntaan vai ihan keskustan suuntaan. Seuraavaksi mennään Tuusulanväylän yli ja tarkistetaan, tuleeko oikealta bussi tai taksi kolmion takaa. Tässä on ensimmäinen vetoketju..
Päästään parisataa metriä eteenpäin, niin liitytään kolmion takaa lännestä kehä3:lta keskustan suuntaan menevien kaistalle. Tilanteen vaikeusastetta lisää se, että kaiteiden takia ei helpolla havaitse näitä autoja ja ne jäävät helposti autoni oikean takakulman katveeseen. Onneksi tässä otetaan varovasti, ja toinen vetoketju saadaan kuntoon. Ruuhkassa seuraavan sadan metrin aikana bussit ja taksit siirtyvät oikealle kaistalle ja ne ohittavat ruuhkan oman kaistan kautta.
Sitten onkin jo saatu ruuhka aikaan liittymässä ja jos on aamu kyseessä, niin Tuusulanväylän jonokin menee keskustan suuntaan kävelyvauhtia. Tässä on liittymästä tulijoiden helpointa pitää väliä toisiinsa, jotta tuo vetoketju saadaan toimimaan. Kolmas vetoketju toimii nykyään ihan mukavasti..
Kun sitten madellaan keskustaan päin, niin taksit ja bussit liittyvät sitten omalta kaistaltaan Tuusulanväylän ruuhkaan. Kun antaa tilaa heille, niin jonon vauhti ei siitä hidastu. Jotkut pitävät taas oikauksistaan kiinni eikä esim. bussille anneta tilaa. Pitää sen verran osata seurata tilannetta peilien avulla, että neljäs perättäinen vetoketju saadaan kuntoon ja voidaan henkisesti alkaa valmistautua Tammiston liittymän vetoketjuun. Se onkin helppo tapaus, kun autot tulee ryhminä liikennevalojen ohjaamina.
Jotenkin nämä liittymät ovat tulleet parin viime vuoden aikana asialliseksi: Tilaa annetaan eikä turhaan hermostuta, kun tiedetään jonon kulkevan. Jos aletaan riehua, niin vaikkapa peräänajon takia saadaan koko väylä nopeasti tukkoon eikä sitten ole kenelläkään kivaa..
Oiva toimimattoman vetoketjun esimerkki on juuri Hämeenlinnanväylä, varsinkin viikonlopun eli juuri tämänillan liikenteestä, ajetaan puskurissa kiinni ja todetaan siellä ratin takana kynnealuset valkoisena että siihen väliin et kyllä tule.
Hyvin harvoin homma toimii sillai niinkuin luonnikkaasti.
Toisekseen mikähän piru tuota Hämeenlinnanväylää muuten ahistaa, jo monta vuotta, älkää sanoko että tietyöt.
Hämeenlinnanväylää ahdistaa ihan vain liian monet liittymät. Kun tulevaa ja lähtevää liikennettä on tietty määrä suhteessa läpi kulkevaan, ruuhka on valmis ilman mitään muuta syytä.
Lähde: HCM, valitse itse vuosi. Tämä totuus on ollut niissä aina.
(Highway Capacity Manual)
No sille ei voi mitään, ääliöitä katos riittää liikenteessä.
Ei voi kauhallista vaatia kun on lusikalla annettu.
Toi on yksi motarille liittymisen moka kun ajetaan liian tiiviissä
jonossa sinne niin ei aina toimi. Stressataan sitä jonon ensimmäistä
kun ei se kiihdytä täysillä ja ängetään samaan aikaan sitten
kun sekin sinne samaan väliin.
Kuten olen jo aiemmissa ketjuissa kirjoittanut lyhyesti, niin päätiellä
kuin kuin siellä liityntäkaistallakin pitäisi ajaa niin että molemmin
puolin syntyy se tilanne että voidaan liittyä vetoketjuperiaatteella liikenteeseen.
Jos vilkkaita liittymiä on tiuhassa, välit eivät ehdi palautua riittävän pitkiksi ennen seuraavaa liittymää. Toisessa tai kolmannessa alkaa tökkiä tai sitten on päätiellä alettava jarrutella.
Saksassa tuo vetoketjuhomma pelaa ja on maan tapa, samaten täällä Turun seudulla, mutta ei näemmä sitten teilläpäin.
Meilläpäin on niin paljon maalaisia että ne tunkee kuin porsaat ruokakaukalolle. Saparotuntumalla mennään, sitten satunnainen viikonlopunviettoon menevä joutuu noita porsaita sitten varttomaan.
Saksassa vetoketjuperiaate on kirjattu lakiin. Mikäli samaan suuntaan on kaksi kaistaa ja toinen loppuu, niin päättyvää kaistaa tulee ajaa loppuun saakka ja vaihtaa sitten vasta toiselle kaistalle. Vastavuoroisesti laki määrää antamaan tilaa kaistaa vaihtavalle autolle tällaisessa tilanteessa.
Työmatkani varrelle Münchenissä osuu myös paikka, jossa toimii "tuplavetoketju", kun oikealta liittyy kaksi kaistaa suoraan meneviin kahteen kaistaan. Tällöin vasemmanpuoleiselta kaistalta autot siirtyvät suoraanmenevän oikeanpuoleisen kaistan autojonon välistä suoraanmenevälle vasemmalle kaistalle ja oikekalta kaistalta normaalisti suoraamenevälle vasemmalle kaistalle. Homma toimii vaikka olisikin seisovat autojonot.
Tuli pieni huolimattomuusvirhe. Piti kirjoittamani, että oikealta kaistalta liitytään suoraan menevälle oikeanpuoleiselle kaistalle.
Kyllä aloittajan mainitsema ongelma juontaa juurensa siihen, ettei yleensä tajuta pitää tarpeeksi pitkiä välejä. Kunnolla toimivat välit ovat niin pitkät ettei autoilijat sellaisia käytä. Tämä johtunee siitä, ettei osata yhdistää ns. "turvaväliä" sujuvuuteen ollenkaan, vaikka ne ovat lähes kaksi samaa marjaa. Mieluummin roikutaan hanurissa kiinni kiroilemassa ja ties mitä muuta tekemässä. Ainahan vika on muissa!
Itse pidän pitkää väliä edellä ajavaan, koska se helpotta todella paljon omaa etenemistä. Nykyään on jo alkanut ärsyttämään se, kun edellä ajava vilkuttelee jarruvalojaan koko ajan hanurissa roikkuessaan. Saman arvaa kun taakse ilmantuu samanlainen roikkuja. Suomalainen ajaa vain ketjussa, ei vetoketjussa.
Teillä sentään on siellä pääkaupunkiseudulla rampillisia teitä! Meillä tampereella ei sellaisia tunneta. Täällä ainut vaihtoehto on liikennevalot. Huoh! Ne vasta vaaratilanteita aiheuttaakin. Pitäis kieltää lailla yli 70km rajoitetuilla teillä.
Vaan kun Tampereella yritetään jotain muuttaa, niin johan on demarit ja persut vastustamassa. Siellä ollaan tekemässä läpiajoliikenteelle huomattavasti nykyistä parempaa väylää, ja kyseistä hanketta vastustetaan luuloihin, tietämättömyyteen ja valehteluun perustuen. Onpa kansanliikekin perustettu vastustamaan...
> Pitäis kieltää lailla yli 70km rajoitetuilla teillä.
Ilokseni voin kertoa, että lainsäätäjä on oivaltanut tämän ongelman ajoissa. Tällainen määräys löytyy asetuksen 1012/2011 (Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista) toisesta pykälästä:
"Liikennevaloja saa käyttää vain tiellä, jolla ajoneuvon suurin sallittu nopeus on enintään 70 kilometriä tunnissa."
Eli ongelma poistuu kun rajoitusta lasketaan tarvittaessa.
Liikennevalot ovat yksi pahimmista ruuhkasolmujen aiheuttajista. Lisäksi kuskien hermot kytevät tärviöille paikoilleen seistessä. Ja sitten kun joku ehdottaa liikenneympyrää tilalle, alkaa hirveä itku valitus tyyliin: "ei mahdu" tai "ei se mitään auttaisi" tai että "sehän maksaa".
Totta kai ympyrät vievät hiukan enemmän tilaa, mutta oikein suunniteltuna toimivat erinomaisesti. Ruuhkasolmuihin ne purevat hienosti hyvän vetonsa vuoksi ja ylläpitokulut liikennevaloihin verrattuna ovat olemattomat. Ainoaksi ongelmaksi jää se ettei ihmiset osaa niissä ajaa. Mutta se on ongelmista vähäisin, koska kyllä kuskit aikaa myöten oppivat kuitenkin. En itsekään tosin suosittele mitään ympyräkomplekseja, joihin suunnittelijat välillä ihastuvat. Epäselvä määrä kaistoja ja muuta hifistelyä mukaan niin ympyrä menee täysin pilalle.
Yksi paikka tulee Tampereesta aina mieleen kun puhutaan liikennevaloista:
http://maps.google.fi/maps/myplaces?hl=fi&ll=61.489646,23.781399&spn=0.003144,0.012188&ctz=-120&t=m&z=17
Tuossa hässäkässä olisi tilausta useammallekin ympyrälle. Nyt manselaiset kököttävät valoissa ja odottavat vuoroaan muuten leveitten väylien varrella. En tiedä kuinka paikalliset suhtautuvat kompleksiin, mutta vieraspaikkauntalaisena harvaan vierailevana se on aina oikea "elämys".
Tarkotin myös 70km/h
Helsingin eräs suurimmista risteyksistä toimi ennen todella hyvin vetoketjuperiaatteella jos valot olivat toiminnasta pois (Hakamäentie / Mannerheimintie)
Suunta kerrallaan pääsi menemään aivan kuin olisi ollut poliisi ohjaamassa.
Tuota minä olen Kultsulle aina sanonut. Pitäisi näppinsä irti minun vetoketjustani, kun ajan ruuhkassa. Muuten tahtoo keskittyminen herpaantua, kun muu taas lakkaa herpaantumasta, ja joskus tulee aivan pakottava tarve pikaparkkeeraukseen.
Etelä-suomessa Turunväylällä aamuruuhkassa syntyy ruuhkaa aina
siellä Tuomarilan liittymän kohdalla, joka arkiaamu.
Osa syy on sekin että nuo liittymät on vanhanaikaisia.
Todella lyhyt se matka jossa kaistaa on voitava vaihtaa,
koko kiihdytyskaista on ylämäke ja mutkaa niin että vasemmalle
jää koko matkan ajan kuollutta kulmaa motarin liikenteeseen nähden.
Vähän reilumpia välejä ja liittymästä tulevilla myös sopiva nopeus.
Tänäänkin siitä liittymässä edellä meni joku frontera maasturi ja
mittarin mukaan katoin niin 60km/h oli nopeus kun se vaihtoi
kaistaa motarille. No onneksi se päivällä niin liikenne oli hiljaista.