Suomeen rantautumassa jättimäinen hoiva-alan yritys

Maria Guzenina-Richardson ja isot pahat hoivayhtiöt
Mikko Savelius Kokoomus

Ministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) vieroksuu yksityisiä hoivayhtiöitä - tai demarikielellä ilmaistuna "ulkomaisia monikansallisia voittoja tavoittelevia pääomasijoittajia" (Talouselamä 26/2012, s. 13).

Haastattelu liittyy viime vuosien talousuutisiin, joissa ulkomaisomisteiset hoivayhtiöt ovat laajentuneet Suomessa yritysostoin. Guzenina-Richardson tarjoaa vastalääkkeeksi "voittoa tavoittelemattomien järjestöomistajien hoivayhtiöitä" ja palvelurakenneuudistusta. Samalla hän vihjaisee "ulkoistettujen palveluiden ottamisesta takaisin" kuntien omaan organisaatioon.

Nyt on hyvä purkaa Guzenina-Richardsonin ajatuksia, sillä kilpailun vastaista ilmapiiriä esiintyy yleisemminkin vasemmistoleirissä.

Mitä ovat ulkomaiset monikansalliset yhtiöt? Jokaiselle yritys on aloittanut nollasta. Se on löytänyt kotimaassaan markkinoilla toimivan liikeidean ja lähtenyt hurjaan kasvuun. Jossain vaiheessa kasvu on laajentunut ulkomaille.
Mistä ovat syntyneet yksityisten hoivayhtiöiden markkinat? Suomessa, kuten myös monissa Euroopan maissa, julkinen sektori ei pysty suoriutumaan riittävän tehokkaasti vanhenevasta väestöstä. Tämän johdosta markkinoita on vapautettu yksityisille yhtiöille.
Miksi monikansalliset yhtiöt eivät ole suomalaisia? Suomessa julkisen sektorin kilpailu on vapautettu liian myöhään ja prosessi on edelleen kesken. Jarrutusta perustellaan monesti ideologisilla syillä.
Miksi hoivayhtiöt tavoittelevat voittoa? Ne kantavat taloudellisen riskin. Puhdas nollatulos toimii pienessä piirissä ja suojatuilla markkinoilla - hetken aikaa. Korvausta riskistä kutsutaan voitoksi.
Ja lopuksi pääomasijoittajat. Suomen pääomaverotus ei kannusta sijoittamaan kasvuyhtiöihin. Tämän johdosta Suomen riskipääomamarkkinat ovat erittäin suppeat. Asiasta on valmistunut tämän vuoden puolella Kari Stadigin johtaman työryhmän ja Jorma Elorannan selvitykset.

Suomi vapautti telemarkkinat 1980- ja 1990-luvuilla ensimmäisten joukossa Euroopassa. Sen seurauksena suomalaiset teleyhtiöt tekivät laajasti yrityskauppoja ulkomailla yksityistettävissä entisissä valtion omistamissa teleyhtiöissä. Tämän päivän hoiva-alalla kyse on vastaavasta ilmiöstä.

Suomessa ollaan perinteisesti oltu huolestuneita teollisuudesta, mutta nyky-Eurooppa pyörii yhä enemmän palveluiden varassa. Tarvitsemme suomalaisomisteisia, ahneita, kasvuhaluisia, voittoa tuottavia, rajojen ulkopuolelle levittäytyviä ja ennen kaikkea työllistäviä palveluyrityksiä.

Mikä on lääke? Kilpailun vapauttaminen!