Onko täällä sellaisia ihmisiä jotka ovat saaneet skitsofrenia diagnóosin mutta pystyvät sairaudesta huolimatta käymään töissä tai opiskelemaan?
Mulla on diagnoosi yhdentoista vuoden takaa ja säännöllisesti on oireet uusinu, noin vuoden -parin välein ja välissäkin outoja ajatuksia ja mielleyhtymiä.
Olen kuitenkin kokoajan ollut eri firmoissa asiakaspalvelussa töissä, kioskilla ja kaupoissa, mutta vasta nyt viimisestä työpaikasta olen joutunut lähtemään oireiden takia pois kesken työpäivän. En tiedä onko sairauteni sitten pahentunut, vai olenko vain tietoisesti luovuttanut, mutta nyt tuntuu siltä että asiakaspalvelu on ehkä se mistä saan (ihmisten kanssa olo) kaikista eniten oireita, ja haluaisin edelleen jatkaa sitä mutta toisaalta se on nyt kaikista haasteellisinta olla työkuntonen asiakaspalvelija. Mulla on ongelmana lähinnä se, että tulee joku outoajatus ja menen siitä paniikkiin= ajatukset villiintyy= lisää paniikkia ja luulen että muut ihmiset huomaavat sen= lamautuminen ja lähden kotiin, mistä seuraa sairasloma lähes automaattisesti.
Opiskelen nyt alaa jossa olisi valmistumisen myötä tarjolla joko yksin työskentelyä, ei asiakaspalvelua, mutta sitä tuskin olisi ympärivuotisesti, tai sitten sitä kaupanalaa jota tarkoitus olisi tehdä talvisinkin.
Yksi kaverini tarjosi vaihtoehdoksi sosiaalihuollon tuen talvikuukausiksi, mutta jotenkin se tuntuu luovuttamiselta, ajatustasolla, ja haluaisin kuitenkin edelleen käydä töissä ihmisten parissa. Olen nyt kotona ollut sairaslomalla ennen opiskeluja lähes vuoden ja se tuntui melkein tappotuomiolta kun lähes kaikki sosiaalinen verkosto on koostunut työkavereista.
Olisi kiinnostava kuulla onko kukaan teistä asiakaspalvelussa töissä ja onko sairaus haitannu sitä mitenkään.
Mulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ollut jo lapsesta asti ja vaikea sanoa mikä on johtanut mihinkin, mutta yritän kaikesta huolimatta valaa sitä uskoa itseeni, etttä pystyn tässä elämässä vielä luottamaan itseeni ja muihin ihmisiin.
Mulla on diagnoosi yhdentoista vuoden takaa ja säännöllisesti on oireet uusinu, noin vuoden -parin välein ja välissäkin outoja ajatuksia ja mielleyhtymiä.
Olen kuitenkin kokoajan ollut eri firmoissa asiakaspalvelussa töissä, kioskilla ja kaupoissa, mutta vasta nyt viimisestä työpaikasta olen joutunut lähtemään oireiden takia pois kesken työpäivän. En tiedä onko sairauteni sitten pahentunut, vai olenko vain tietoisesti luovuttanut, mutta nyt tuntuu siltä että asiakaspalvelu on ehkä se mistä saan (ihmisten kanssa olo) kaikista eniten oireita, ja haluaisin edelleen jatkaa sitä mutta toisaalta se on nyt kaikista haasteellisinta olla työkuntonen asiakaspalvelija. Mulla on ongelmana lähinnä se, että tulee joku outoajatus ja menen siitä paniikkiin= ajatukset villiintyy= lisää paniikkia ja luulen että muut ihmiset huomaavat sen= lamautuminen ja lähden kotiin, mistä seuraa sairasloma lähes automaattisesti.
Opiskelen nyt alaa jossa olisi valmistumisen myötä tarjolla joko yksin työskentelyä, ei asiakaspalvelua, mutta sitä tuskin olisi ympärivuotisesti, tai sitten sitä kaupanalaa jota tarkoitus olisi tehdä talvisinkin.
Yksi kaverini tarjosi vaihtoehdoksi sosiaalihuollon tuen talvikuukausiksi, mutta jotenkin se tuntuu luovuttamiselta, ajatustasolla, ja haluaisin kuitenkin edelleen käydä töissä ihmisten parissa. Olen nyt kotona ollut sairaslomalla ennen opiskeluja lähes vuoden ja se tuntui melkein tappotuomiolta kun lähes kaikki sosiaalinen verkosto on koostunut työkavereista.
Olisi kiinnostava kuulla onko kukaan teistä asiakaspalvelussa töissä ja onko sairaus haitannu sitä mitenkään.
Mulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ollut jo lapsesta asti ja vaikea sanoa mikä on johtanut mihinkin, mutta yritän kaikesta huolimatta valaa sitä uskoa itseeni, etttä pystyn tässä elämässä vielä luottamaan itseeni ja muihin ihmisiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä opiskelen ja olen samalla aikaa myös osa-aika yrittäjä, mulla on skitsofrenia diagnoosi, en tosin ole mielisairas, ei ole ikinä ollut mitään psykoottisia oireita, sain diagnoosin uskonnollisista ja poliittisista syystä
Mää oon palvelualalla töissä, asiakaspalvelussa ja sairastan myös paranoidista skitsofreniaa. Oon osa-aikaisena koska olen myös kuntoutustuella. Kovasti oon tykännyt työnteosta ja en voisi kuvitellakaan elämää ilman työtä. Se olisi silloin vain lähinnä kotonaoloa yksin ja näin. Töissä saan nähdä ihmisiä, työkavereita ja asiakkaita, vaikkakaan en hirmu puhelias ole ollut. Toivon mukaan puheliaisuus lisääntyisi sillä olen joskus ollut sellainen tässä samaisessa työssä. Sairasteluja on välistä ollut, mut nyt on parempi vaihe ollut jo 3 vuotta.