Lapsuuskodissani ei ollut kukaan uskossa. Meillä ei alkoholia käytetty, mutta aina syötiin hyvin. Maalaiskodissa asiaa voi selitetellä niinkin että '"raskas työ, raskaat huvit". Huvittelu meillä rajoittui ruokailuun. Vanhempieni täysraittiudesta huolimatta veljestäni tuli alkoholisti. Minä en ole juoppo mutta voin varmaan sanoa olevani syöppö.
Nykyään kyllä puhutaan paljon dieeteistä ja niitä on jos minälaisia. Kauppaan kun menet niin siellä on toinen toistaan ihanampia houkutuksia pyytämässä että osta minut ja syö minut. Raamatussa jossakin kohden mainitaan heistä joiden vatsa on heidän jumalansa.
Katson joskus MTV3:n Katsomosta Suurimmat pudottajat ja siellä on tosi lihavat ihmiset kilpaa laihduttamassa ja heitä rääkätään ja paino putoaakin aivan järkyttävää vauhtia. Onneksi itselläni ei ole noin pahasti asiat vaikka jonkin verran laihdutettavaa olen onnistunut hankkimaan.
Yleisimmät itsemurhavälineet ovat veitsi ja haarukka. Kun tämäkin tiedettäneen, niin miksi syöpöttely on kuitenkin paljon sallittavampaa kuin juopottelu? Onko syöpöttely sellainen synti jota katsotaan läpi sormien, koska moni sananjulistajakin kamppailee liikakilojen kanssa?
En usko että kaikki jotka ovat lihavia, ovat saaneet liikakilonsa pelkästään syömisellä. Osalla on varmasti joku aineenvaihdunnallinen häiriö taustalla ja toiset ihmiset ovat herkempiä lihomaan kuin toiset. Joku laiha saa syödä mitä vain eikä liho ollenkaan. Ei voi siis sormella osoittaa ulkonäön perusteella.
Jos joku keksii toimivan laihtumiskonstin niin hän varmasti rikastuu. Mutta näitä konsteja on jo niin monet yrittäneet keksiä, että sen oikean laihtumiskeinon löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäkasasta.
Uutisissa oli vähän aikaa sitten maininta että monet sairastavat tietämättään syömishäiriötä. Jotenkin tuntuu siltä, että eiköhän tuo ole jo tiedetty kauan sitten? Mutta onko nyt joku ammattiryhmä työtä vailla niin pitää saada nämä vasta keksityt syömishäiriöiset menemään ammattiauttajien tykö hakemaan kalliisti hinnoiteltua apua?
Mitähän seurakunta voisi tehdä lihavuusongelman eteen? Enemmänkö paastopäiviä ja mahdollisissa juhlatilaisuuksissa hyvin niukat tarjottavat? Kannattaisiko syömisestä syyllistää samaan tyyliin kuin juopottelusta? Seurakunnan saarnaajille työpuvut joita on vain tiettyyn kokoon asti, niin kovin ylipainoiset eivät pääse näyttämään huonoa esimerkkiä laumalle?
Nykyään kyllä puhutaan paljon dieeteistä ja niitä on jos minälaisia. Kauppaan kun menet niin siellä on toinen toistaan ihanampia houkutuksia pyytämässä että osta minut ja syö minut. Raamatussa jossakin kohden mainitaan heistä joiden vatsa on heidän jumalansa.
Katson joskus MTV3:n Katsomosta Suurimmat pudottajat ja siellä on tosi lihavat ihmiset kilpaa laihduttamassa ja heitä rääkätään ja paino putoaakin aivan järkyttävää vauhtia. Onneksi itselläni ei ole noin pahasti asiat vaikka jonkin verran laihdutettavaa olen onnistunut hankkimaan.
Yleisimmät itsemurhavälineet ovat veitsi ja haarukka. Kun tämäkin tiedettäneen, niin miksi syöpöttely on kuitenkin paljon sallittavampaa kuin juopottelu? Onko syöpöttely sellainen synti jota katsotaan läpi sormien, koska moni sananjulistajakin kamppailee liikakilojen kanssa?
En usko että kaikki jotka ovat lihavia, ovat saaneet liikakilonsa pelkästään syömisellä. Osalla on varmasti joku aineenvaihdunnallinen häiriö taustalla ja toiset ihmiset ovat herkempiä lihomaan kuin toiset. Joku laiha saa syödä mitä vain eikä liho ollenkaan. Ei voi siis sormella osoittaa ulkonäön perusteella.
Jos joku keksii toimivan laihtumiskonstin niin hän varmasti rikastuu. Mutta näitä konsteja on jo niin monet yrittäneet keksiä, että sen oikean laihtumiskeinon löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäkasasta.
Uutisissa oli vähän aikaa sitten maininta että monet sairastavat tietämättään syömishäiriötä. Jotenkin tuntuu siltä, että eiköhän tuo ole jo tiedetty kauan sitten? Mutta onko nyt joku ammattiryhmä työtä vailla niin pitää saada nämä vasta keksityt syömishäiriöiset menemään ammattiauttajien tykö hakemaan kalliisti hinnoiteltua apua?
Mitähän seurakunta voisi tehdä lihavuusongelman eteen? Enemmänkö paastopäiviä ja mahdollisissa juhlatilaisuuksissa hyvin niukat tarjottavat? Kannattaisiko syömisestä syyllistää samaan tyyliin kuin juopottelusta? Seurakunnan saarnaajille työpuvut joita on vain tiettyyn kokoon asti, niin kovin ylipainoiset eivät pääse näyttämään huonoa esimerkkiä laumalle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin ylipainoa julkisesti paheksutaan. Alipainoa ei, vaikka molempiin voi olla samat lähtökohtaiset syyt.
Raamatussa puhutaan paljon paastosta. Paaston yksi suuri merkitys on siinä, että minun mielitekoni eivät ole ykkösenä. Jumalan tahto on tärkeämpi kuin minun tahtoni. Minun ei ole pakko saada kaikkea mitä haluan. Jos ihan vieressäni olisi joku joka ei ole syönyt kahteen päivään, asettaisinko silti suklaavanukkaani ja sipsini hänen nälkänsä edelle? En varmaankaan. Mutta he ovatkin vähän kauempana... Jos Jumala haluaisi minun aikani ja minun varani, olisinko siihen valmis?
Moni syö ja juo koska ei ole löytänyt varsinaista elämäntehtävää. Jos ei ole pitkäntähtäimen tavoitetta, kelpaa lähitavoitteet. Vaikka ne herkkuhetket...
Paasto on hyvä asia niille ketkä voivat paastota. Olen kokeillut joskus päivää viikossa paastopäivänä, mutta vaihtelevien työaikojen takia en ole saanut tuota paastopäivää pidetyksi säännöllisesti. Pidemmät paastot joita vuosien varrella olen kokeillut, ovat olleet vaikeita kokemuksia kipujen ja palelemisen takia. Jos olisin pidempiä aikoja kotona niin miksei voisi kokeilla pidempiäkin paastoja. Kyllähän jotkut paastoavat työpaikallakin, mutta itse en ehkä enää niin jaksa tehdä. Tärkeää on myös paastota oikealla asenteella, ei minkään laihdutuksen takia vaan esim. jonkun rukoushaasteen kautta.
Minullekaan ei kokopaasto sovi vaikka mielelläni paastoaisin. Mutta kevyemmän päivän voi pitää säännöllisesti, ja lihan ja makeat voi esimerkiksi hyvin jättää pois pidemmäksikin aikaa ilman että siitä peruselintoiminnot häiriintyy, koettelee vain sitä omaa tahtoa. Jos ei ruuasta voi paastota, voi sen sijaan paastota jostain josta jää aikaa viettää aikaa Jumalan kanssa. Esimerkiksi tv:stä jos sitä joku kovasti harrastaa. Hyvä paasto vie meitä lähemmäksi Jeesusta.
Paasto ei olekaan painonhallintaan hyvä keino, paastossa elimistö puhdistuu ja lykkää kuonat verenkiertoon ja ulos. Sen jälkeen elimistö hyödyntää ravintoaineet satasella:) Se on liikalaihoille yllättäen parempi kuin ylipainoisille. Tyyliin: saat sen mistä luovut.