Telkarissa pyörii kaksi sarjaa jotka keskittyvät yhteiseen länsinaapurin ja meidän yhteiseen historiaan.
Toinen niistä on kronologisesti etenevä sarja jossa käydään läpi Ruotsin kuningaiden edesottamuksia erityisesti kuningaskunnan itäisen puoliskon näkökulmasta, ja toinen on kevyempi teemasarja jossa tarkastellaanmaittemme yhteneväisyyksiä ja eroja lähtökohtana pitkä yhteinen historiamme.
Itse pidän ensimainittua paljon kiinnostavampana, koska minä en jaksanut olla historiasta kiinnostunut koulussa. Silloinhan Suomen nykyhistoria oli tabu (johtuen itänaapuristamme) ja keskityttiin enemmän historiaan ennen Venäjän aikaa ja itsenäistymistä kuin tämn päivän kouluissa.
Ohjemlat ovat poikineet paljon palautetta. Tällä palstalla kuitenkin palaute on ollut perin jäsentämätöntä, ja lähinnä rajoittunut haukkumaan väärää rahoitusmallia (joka siis on EU:n kilpailusääntöjen aikaansaama eikä suinkaan maamme ruotsinkielisten toimijoiden).
Mikä siis tarkkaan ottaen ja faktojen valossa on näissä sarjoissa esitetty väärin?
Toinen niistä on kronologisesti etenevä sarja jossa käydään läpi Ruotsin kuningaiden edesottamuksia erityisesti kuningaskunnan itäisen puoliskon näkökulmasta, ja toinen on kevyempi teemasarja jossa tarkastellaanmaittemme yhteneväisyyksiä ja eroja lähtökohtana pitkä yhteinen historiamme.
Itse pidän ensimainittua paljon kiinnostavampana, koska minä en jaksanut olla historiasta kiinnostunut koulussa. Silloinhan Suomen nykyhistoria oli tabu (johtuen itänaapuristamme) ja keskityttiin enemmän historiaan ennen Venäjän aikaa ja itsenäistymistä kuin tämn päivän kouluissa.
Ohjemlat ovat poikineet paljon palautetta. Tällä palstalla kuitenkin palaute on ollut perin jäsentämätöntä, ja lähinnä rajoittunut haukkumaan väärää rahoitusmallia (joka siis on EU:n kilpailusääntöjen aikaansaama eikä suinkaan maamme ruotsinkielisten toimijoiden).
Mikä siis tarkkaan ottaen ja faktojen valossa on näissä sarjoissa esitetty väärin?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Edellisessä jaksossa esitettiin, että Suomella olisi mennyt mm. taloudellisesti paremmin jos olisimme säilyneet Ruotsin vallan alla. Sarjan virallisena kantana on siis svekomaaninen näkökulma, että Suomen irtipääseminen oli "onnettomuus" ja onnettomuushan se oli Suomen puolelle rajaa jääneille wannabe-ruotsalaisille.
"Edellisessä jaksossa esitettiin, että Suomella olisi mennyt mm. taloudellisesti paremmin jos olisimme säilyneet Ruotsin vallan alla."
Itse asiassa esitettiin kaksikin ajatusta tuon suhteen. Toinen oli se että Venäjä Krimin sodan jälkeen käytti Suomea ahkerasti kaupankäynnissä vaudittaen sitä rasittamatta sitä tulleilla ja vastaavalla joka oli ollut tapana Ruotsin aikana!
Mutta esitettiin myös että sekä Ruotsi että Norja vaurastui Suomea nopeammin 1800-luvulla ja että ne muutokset joita Ruotsissa tehtiin olisi koskenut myös Suomea, jolloin on oletettavaa että vaurastuminen olisi meillä ollut yhtä nopeaa.
"Sarjan virallisena kantana on siis svekomaaninen näkökulma"
Miten niin? Unohdetaan hetkeksi julistukset ja keskitytään ohjelman sisältöön.
"että Suomen irtipääseminen oli "onnettomuus" "
Oletan että puhut vuodesta 1809 etkä vuodesta 1917. Kyllä sitä onnetomuutena pidettiin - ja varsinkin rahvaiden osalta. Suomalaiset taistelivat kiihkeästi venäläisä vastaan ja olivat erittäin pettyneitä Ruotsin kuninkaaseen joka ei lähettänyt tarpeeksi joukkoja apuun.
Kun sota oli hävitty teimme kaikkemme jotta saisimme säilyttää rakentamamme "ruotsinmallin". Näin onnetomuus oli toki paljon lievempi, mutta olimme kokajan alttiita tsaarien oikuille ja venäläistämispyrkimyksille. Kaikki ryhmittymät ja puolueet maassmme taisteli sitä vastaan ja kehitti maata yhtenäiseksi joka oli ainoa tapamme puolustautua.
800 vuotta olemme taistelleet verissä päin Venäjää vastaan ja rajaakin on siirrelty tiuhaan ja aina verta vuodattaen. On aika outoa väittää että häviö heitä vastaan olisi "onnellinen tapahtuma".
Vastapainoksi voitaisiin tehdä sarja suomenkielisten vaiheista vuosien 1000- 2013
aikana.
Nythän suomenkieliset mainitaan aniharvoin näissä kahdessa sarjassa.
Seppänenhän puhuu ruotsin puhtaaksi kaikesta pahuudesta niin että menee jo
komiikan puolelle. Kaikki historiaa tuntevat tietävät suomenkielen tuhoamissuunnitelmat
ruotsin valtakunnassa. Suomalaiset olivat 2. Luokan kansalaisia.
Ruotsinkieliset eivät laskeneet suomalaisia kuuluvaksi ruotsalaiseen kansakuntaan.
Ja nyt pitäisi olla ylistämassä tätä kaikkea, vai?
Ettekö te ruotsinkieliset ymmärrä että ruotsin vallan aika oli meille suomenkielisille
sama kuin apartheidin aika oli etelä-afrikan mustille.
Tajuatteko mistä nousee inhon tunne?
Siinä shakissa, jossa pelattiin suomalaisuuden ja suomen kielen säilymisestä, tuo Venäjään liittyminen oli todella onnellinen tapahtuma. Se oli juuri oikea siirto juuri oikeassa vaiheessa. Lopulliset siirrot tehtiin 1917 ja ennen kaikkea 1939-44. Suomalaiset eivät ole saaneet mitään lahjaksi.
"Siinä shakissa, jossa pelattiin suomalaisuuden ja suomen kielen säilymisestä, tuo Venäjään liittyminen oli todella onnellinen tapahtuma"
Saattaa olla. Kun Suomi pakkoliitettiin Venäjään tuli hoppu yhtemäsitää ja sivistää kanssaa jotta länsimaalaisuuden ihanteet saatiin levitettyä, ja koko kansa yhdeksi rintamaksi valloittajaa vastaan. Yläluokka ryhtyi työstämään suomenkielita ja suomenkielistä kolululaitosta. Ehkä työ olisi ollut ponnettomampaa ilman ulkoista uhkaa.
Toisaalta kansallisromantiikka pyyhki koko Euroopan läpi, ja on täysin mahdollista että dsamanlainen kehitys olisi lähtenyt käyntiin muutenkin. Olihan sellaisai pyrkimyksiä ilmassa jo 1700-luvulla, eikä niitä kuninkaan tai kenekään muunkaan toismesta jarrutettu. Yleisesti 1800-luvulla länsimaissa oli kiire sivistää kansalaiset, ja helpompaa se on omalla äidinkielellä.
Vaikea siis sanoa.
"Suomalaiset eivät ole saaneet mitään lahjaksi."
Ei totisesti ole saanut missään vaiheessa. Ruotsiinkin sitoutuminen oli aikanaan järkevä veto eikä vain lahja - ainakin jälkikäteen tarkasteltua.
Tosin emme voi tietää miten Novgorodiin liittyminen olisi vahvistanut Novgorodia. Ehkä Moskova ei olisi onnistunut valloittamaan Novgorodia jos Itämeri olisi ollut sen hallussa Suomen myötä. Itämeri on aina ollut Suomen kohtalon kannalta ratkaiseva.
"Vastapainoksi voitaisiin tehdä sarja suomenkielisten vaiheista vuosien 1000- 2013 aikana."
Tottakai. Tosin en tiedä mille se olisi vastapaino, mutta toki sellainenkin sarja olisi hyvä ja yleisivistävä.
Ymmärtääkseni se jakso on sarjassa vielä tulossa.
"Seppänenhän puhuu ruotsin puhtaaksi kaikesta pahuudesta"
Mistä pahuudesta kieltä voi syyttää?
"Kaikki historiaa tuntevat tietävät suomenkielen tuhoamissuunnitelmat
ruotsin valtakunnassa."
Ruotsin valtakunnassa on suomenkieltä pyritty tukahdittamaan äärikansallismielisten toimesta ainoastaan 1900-luvun alussa. Hiukan samalla tavlla kuin täällää jotkut pyrki tukahduttamaan, välillä erittäin railakkain keinoin, ruotsinkielisiä.
Kielen merkitys kansakunnan identiteettinä oli vasta 1800-luvulla noussut ideologinen suuntaus. Ennen sitä kieleen suhtauduttiin pragmaattisesti - kommunikoinnin välineenä. (tanskankielisä tosin osittain vainottiin Etelä-Ruotsissa, mutta se johtui vuosisatojen sotimisesta)
Osana Ruotsia suomen kielen olisi käynyt kuin iirin - asiaa on perusteltu näin (mm. professori Meinander, ei mitenkään tunnettu fennomaniasta):
- suomi oli pieni vähemmistökieli Ruotsissa, vain 22%
- suomea puhuvat asuivat idässä ja pohjoisessa, periferiassa, pääasiassa kaupunkien ulkopuolella
- ruotsin kieli oli alkanut voittaa alaa 1700-luvulla väestönkasvun ja kielenvaihdon kautta
- 1700-luvulla yhä useampi vaihtoi kieltä kirjallisen kulttuurin yleistyessä ja hakeutumalla koulutukseen
- Ruotsi oli tuolloin hyvin keskusjohtoinen valtio, enemmän jopa kuin muut Euroopan valtiot
- kehitys Itämaassa olisi ollut samankaltainen kuin se oli Torniojoenlaaksossa, Skotlannissa tai Irlannissa
- kuinka moni akateemisemme olisi lähtenyt taistelemaan suomen puolesta, kun Tukholman näkökulmasta tällainen suomen kielen vahvistaminen olisi näyttänyt maanpetokselta, sillä Venäjä olisi varmasti yrittänyt käyttää sitä hyväkseen, tuskin monikaan
Sekin tollo. Ruotsin aikaisten lakien ansiosta jotka Tsaari piti voimassa vältyttiin jumaloimiesi slaavie ääliöiden kaltaiselta maaorjan kohtalolta. Slaavi ei osannut edes haarukkaa käyttää vuonna 1918. Max Hofman kertoo miten venäläinen talonpoika luuli haarukkaa hammastikuksi pidoilla.
Äläpäs höpsöttele ikkn boyd jusl table. Aika liittymiselle Venäjään oli juuri otollinen, jotta maaorjuudelta vältyttiin. Aika erolle Ruotsista oli juuri otollinen, jotta ruotsalaistuminen pikkuhiljaa lopahti. Hyvin meni.
Suomenkielistä kansakoululaitosta yritettiin hidastaa mutta se oli välttämätöntä perustaa
yleisen sivistystason nostamiseksi. Tästä hyötyi elinkeinoelämä.
1500 luvun alun ja 1850 l. Oli opiskelu ruotsissa ja suomessa mahdollista ruotsiksi
mutta ei suomeksi.
Jo paljon ennen ns. Kansallisromantiikkaa oli ruotsissa nationalismia joka ilmeni
kielirasismina suomalaisia kohtaan, etenkin 1700 l.
Oli todella onnekas sattuma että jouduimme venäjän alaisuuteen 1809 ja
salmme autonomian, meillä oli käytännössä itsenäisyyteen kypsä valtio 1917.
Erityisen onnekasta tämä oli suomenkielisille mutta myös ruotsinkielisille.
Ruotsin vallan alla olisimme nationalismin nousun seurauksena joutuneet
vapaussotaan ruotsia vastaan ja suurin osa ruotsinkielisistä olisi tapettu
ja loput ajettu pohjanlahden yli.
Tämäkin "JOS" historia olisi ollut mahdollinen.
Muitakin esimerkkejä on esitetty. Nämä perustuvat siihen kehitykseen joka oli valloillaan länsimaissa ja siten myös Ruotsissa 1800-luvulla. Toinen on kansallisromantiikka joka alussa ei ollut niin poissulkeva kuin myöhemmin kypsynyt äärikansallismielisyys.
Toinen seikka oli 1800-luvulla koettu tarve sivistää rahvasta, eli kolutukeen panostaminen hyvinvoinnin kasvattamiseksi. Länsimaiset ihanteet - vapaus, valjeys, tasa-arvo, olivat vallollaan länsimaissa ja niitä viljeltiin ahkerasti. Ei ole lainkaan poissuljettua että valtakunnassa olisi päädytty siihen että nopeimmin tämä käy ellei pakkokäännytetä neljäsosaa kansakunnasta, vaan annetaan niille koulutusta omalla kielellään.
On muitsettava että suuri osa maasta oli täysin suomenkielistä, joten näiden täydellinen pakkokäännyttäminen ja sinne ruotsintaitoisten opettajien tuottaminen olisi ollut sangen hidas ja vaivalloinen tie. Ja se olisi aiheuttanut turhaa vastakkainasettelua ja kapinointia. 1800-luvun Ruotsi oli väsynyt monisatavuotiseen sotimiseen ja kapinoiden tukahtamiseen ja arvosti rauhaa ja vakaata kehitystä.
Opetusta kehitettiin jo 1700-luvulla kirkon toimesta ja tämä opetus tapahtui opetettavien äidinkielellä ramattua lukien - suuressa osassa Suomea ja osassa Pohjois-Ruotisa suomekesi. Joten täysin tyhjästä ei suomenkielinen opetus olisi lähtenyt.
Meillähän päätettiin myös olla pakkokääntämästä vähemmistöä ja antaa opetusta kahdella kielellä!
Myös Ruotsin Torniolaaksossa opetus oli suomekielistä, mutta sitten myöhemmin äärikansallismielisyyden aikana ruotsalaiset sen ajan skinimieliset ryhtyivät "puhdistustoimiinsa" (kuten esimerkikis lapualaiset Suomessa "pyrkivät "puhdistamaan" Pohjanmaan ruotsinkielisitä.)
Rautaako kirjoitti :"Ruotsin valtakunnassa on suomenkieltä pyritty tukahdittamaan äärikansallismielisten toimesta ainoastaan 1900-luvun alussa. Hiukan samalla tavlla kuin täällää jotkut pyrki tukahduttamaan, välillä erittäin railakkain keinoin, ruotsinkielisiä."
Kun katsomme, mikä oli tilanne mm. Värmlannin "suomalaismetsissä", niin kyllähän Suomesta tulleita siirtolaisia ruvettiin syrjimään melkoisen nopeasti ja 1600-luvun alkupuolella ja muutaman sukupolven jälkeen useat heistä muuttivat Amerikkaan. 1800-luvulla ja siitä eteenpin liki nykypäiviin saakka Ruotsissa on systemaattisesti pyritty kitkemään suomen kielen käyttöä. Muistan, kun ensimmäistä kertaa tein usean päivän reissun Haaparannasta pohjoiseen. Tilanne oli suorastaan aavemainen, kun tiesi, että suuri enemmistö tuolla alueella puhui suomea äidinkielenään, muttei kummikaan missään näkynyt yhtäkään suomenkielistä kylttiä, mainosta tai tienviittaa. Silloin todella sisäistin, mikä olisi ollut suomen kielen asema, jos Suomi olisi säilynyt Ruotsin osana nykypäiviin saakka. Suomen kieli olisi mahdolisesti säilynyt, mutta vain kotikäytössä, hallintokielenä olisi ollut yksinomaan ruotsi.
Tuossa "Suomi on ruotsalainen" sarjasa väitettiin, että vaikka Suomen taloudellinen kehitys Venäjän autonomisena osana olikin nopeaa, niin Ruotsin osana se olisi ollut vieläkin nopeampaa. Väite voi olla tottakin, mutta se olisi kyllä edellyttänyt rauhan säilymistä Ruotsin ja Venäjän välillä koko 1800-luvun vuosien 1808-1809 sodan jälkeen. Kun 1700-luvlla noiden maiden välillä käytiin kumminkin kolme sotaa, niin sitä tausta vasten rauhan säilymisen perusoletus on mielestäni hieman hutera.
Ees kirjoitti:"Osana Ruotsia suomen kielen olisi käynyt kuin iirin - asiaa on perusteltu näin (mm. professori Meinander, ei mitenkään tunnettu fennomaniasta):
- suomi oli pieni vähemmistökieli Ruotsissa, vain 22%
- suomea puhuvat asuivat idässä ja pohjoisessa, periferiassa, pääasiassa kaupunkien ulkopuolella
- ruotsin kieli oli alkanut voittaa alaa 1700-luvulla väestönkasvun ja kielenvaihdon kautta
- 1700-luvulla yhä useampi vaihtoi kieltä kirjallisen kulttuurin yleistyessä ja hakeutumalla koulutukseen
- Ruotsi oli tuolloin hyvin keskusjohtoinen valtio, enemmän jopa kuin muut Euroopan valtiot
- kehitys Itämaassa olisi ollut samankaltainen kuin se oli Torniojoenlaaksossa, Skotlannissa tai Irlannissa
- kuinka moni akateemisemme olisi lähtenyt taistelemaan suomen puolesta, kun Tukholman näkökulmasta tällainen suomen kielen vahvistaminen olisi näyttänyt maanpetokselta, sillä Venäjä olisi varmasti yrittänyt käyttää sitä hyväkseen, tuskin monikaan"
Kehitys olisi hyvinkin saattanut mennä juuri tuohon suuntaan. Mielestäni on hyvinkin todennäköistä, että pysyvästi Ruotsin osana säilyneen Suomen hallintokielenä olisi säilynyt ruotsi, ja kaikki sivistyneet ihmiset Suomessa olisivat hallinneet sen. Ruotsin kielen hyvä osaaminen olisi ollut väylä sosiaaliseen nousuun. Suomen kaupungit olisivat ruotsinkielistyneet 1800-luvun kuluessa entisestään, ja eteenpäin katsovat vanhemmat olisivat satasannet paljon siihen, että heidän jälkikasvunsa olisi oppinut ruotsin todella hyvin, suomen kielllä ei olisi ollut niin väliä. Tuskin kovinkaan moni olisi satsannut suomen kielen rakenteiden ja oikeinkirjoituksen kehittämiseen, eikä suomeen välttämättä olisi kehitetty nykyaikaisen yhteiskunnan mukanaan tuomia uudissanoja. Suomi olisi jossain määrin säilynyt primitiivisenä puhekielenä maaseudulla muutamia sukupolvia, ja tänään suomen puhujia joutuisi sitten jo hakemalla hakemaan. Tästä skenaariosta "Suomi on ruotslainen" sarja vaikenee, ja ymmärrän hyvin, miksi se niin tekee. Sarjan nimeksi voisi ehkä muuttaa "Voi voi, kun tämä Suomi ei ole enää ruotsalainen".
Olen .16.:n kanssa samaa mieltä, näkökulma tässä toisessa sarjassa on vääristynyt. Se kertoo historiasta ja Suomesta sellaisena kuin ruotsinkieliset toivoisivat asioiden olevan.
Miten sarjaa "Suomi on [pakko]ruotsalainen" sitten on kritisoitu? Paljon. Perustavaa laatua oleva kritiikki ohjelmaa kohtaan liittyy siihen, ettei voida puhua ruotsalaisuudesta, jos eurooppalaisia virtauksia tuli Suomeen Ruotsin kautta. Sarjasta on myös poimittu tukuttain tarkoitushakuisia valintoja.
Esimerkiksi siinä ohitetaan Suomen alueiden liittäminen Ruotsiin kuin kyse olisi ollut kasvillisuusmuutoksesta. Vaikka Suomen alueella eläneiden heimojen valtiollistumiskehitys ei ollut vielä svealaisten tasolla, täällä oli varsin elinvoimaisia yhteisöjä, joilla oli oma puolustus ja jotka olivat tehneet onnistunutta vastarintaa mm. viikingeille. Kyse ei siis ollut siitä, että "ei mitään" liitettiin kuin neitseellinen puutarha osaksi Svean ja paavin verotusaluetta.
Toinen unohdus koskee suomalaisten karuja oloja osana Ruotsia. Tämä oli pohjoinen periferia eikä tätä käynyt kehittäminen kuten muita alueita. Lisäksi suomenkielisillä oli kansalaisoikeudet vain mikäli he osasivat ruotsia. Ruotsinkielisten talonpoikien poikienkin oli helpompi lähteä opintielle kuin suomalaispoikien, joiden oli ensin opiskeltava ruotsi ja sitten vaihdettava kieltä.
Monessa kohtaa ohjelmaa olisi todella kaivannut sitä, että olisi myönnetty, että tässä asiaa voidaan katsoa eri näkökulmista - ja näyttää ne näkökulmat. Esimerkiksi ajatus, ettei Ruotsin vallan aikana ollut suomalaisia on kovasti kiistanalainen. Tässä erään ruotsalaisen väitöskirjan näkökulmaa: "Sanan ”nation” käyttö jo 1600-luvulla oli selvää. Oli tavallista mainita, mitä kansallisuutta henkilö oli --- Ruotsin kielellä oli kansan identiteetin kannalta keskeinen merkitys. --- suomalaiset olivat eri kansallisuutta ja heidän historiallista taustaansa pidettiin erilaisena kuin ruotsalaisten --- Nationalismin näkökulmasta --- jo 1600- ja 1700-lukujen pohjoismaalaiset – myös kouluttamaton kansa – olivat tietorikkaampia ja hahmottivat yhteiskuntaansa terävämmin kuin väittävät jotkut modernin nationalismin tutkijat."
Ohjelmassa vihjailtiin, että Ruotsin yhteydessä olisi kenties kapinakin jäänyt kokematta. Ei sen sijaan sivuttu sitä, että suomen kieli olisi todennäköisesti lähes hävinnyt, mikäli olisi jääty osaksi Ruotsia.
Vaikka historijoitsijat ovat pitäytyneet asiassa, väliteksteissä on asiattomuutta. Esimerkiksi ohjelman aloitukseksi lainataan M.A.Nummista: "Jos haluaa tietää, millainen Suomi olisi ilman Ruotsin vaikutusta, voi mennä itärajan taa katsomaan." Ja sitten kävellään ankeassa neuvostomaisemassa. Tuskin kukaan tutkijoista olisi valinnut tämänkaltaista kommenttia ja lavastusta. ”Oman ruotsalaisuutemme tunnustaminen on meille vaikeaa”, sanoo ohjelman juontaja tutkijoiden sinänsä neutraalien puheiden väliin. Ohjelman keskivaiheilla haastateltu lukiolainen täydentää, mitä olisi Suomi nyt ilman Ruotsin vallan aikaa: "Must tuntuu ett suomi ois vielä niinku aika jopa kehitysmaaks saattais luokitella".
Näitä kohtia on lisää.
Olihan ohjelmassa hienotkin kohtansa: Mistä suomalaisten siis tulisi olla kiitollisia Ruotsille, ohjelmassa kysyttiin? Eräs tutkija vastaa: Ei mistään - Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti. Sen sijaan suomalaiset voivat olla kiitollisia kohtalolle tai sallimukselle, ruotsinkielisissä saimme mukavamman herrakansan (kyllä, tutkija käytti sanaa herrakansa) verrattuna baltiansaksalaisiin.
Olisiko mahdollista napata tästä laajasta kritiikistä edes jotain pohdittavaa?
Miten olisi siitä että Ruotsin lisäksi olimme ainoa Euroopaan maa jossa ei maaorjutta ollut. Fenno tollolle selväksi tehdä ettei vuokraviljelijä eli torppari ole sama asia kuin maaorja. Torpparilla oli samanlaiset oikeudet ku muuallakin. Virossa taas virolainen maaorja oli samanlaisessa asemassa mitä afrikkalainen musta mies Amerikassa. Virolaisia myytiin ku halpaa tavaraa ja kahlehdittiin.
Historijoitsija Teemu Keskisarja, joka on käsitellyt teoksissaan talouden, rikollisuuden ja suomalaisuusliikkeen historiaa, laukoo tässä kiistellyssä sarjassa ne osuvimmat kommentit!
Kiitollisuus Ruotsille
Mistä suomalaisten siis tulisi olla kiitollisia Ruotsille, ohjelmassa kysytään? Latinalaisesta aakkostosta, luterilaisesta kirkosta, siitä että meillä on poliisi eikä miliisi? Tutkija Keskisarja vastaa: ei mistään - Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti.
Keskisarja jatkaa: Sen sijaan suomalaiset voivat olla kiitollisia kohtalolle tai sallimukselle: Ruotsinkielisissä saimme aika mukavan herrakansan verrattuna baltiansaksalaisiin. Venäjään taas liityimme vasta niin myöhään, ettei meistä ei tullut maaorjien jälkeläisiä.
Suvaitsevainen Ruotsi vai Suomi
Haastattelija haki Keskisarjalta vahvistusta sille, että ruotsalaisuus olisi tuonut Suomeen suvaitsevaisuutta: "Nykyruotsin suvaitsevainen ilmapiiri on ollut meille esimerkkinä vaikkapa suhtautumisessa vähemmistöihin. Voiko tuon suvaitsevaisuuden johtaa vanhan Ruotsin lainsäädäntöön ja uskontoon?"
Keskisarja vastaa: "Ei ainakaan sikäli, että Ruotsi ei todellakaan ollut mikään suvaitsevainen maa. Siis sukupuoliasioissa Ruotsi oli kenties Euroopan ahdasmielisin --- tuskinpa missään maanääressä joutui yhtä helposti tilille aviottaman lapsen synnyttämisestä --- Edelleenkin, jos väität Suomea suvaitsemattomaksi, sinun tulee verrata vain mielipidetiedusteluja. --- Rikoshistorijoitsina katson, ettei Suomessa tiettävästi --- ole tapahtunut ainoatakaan rasistista henkirikosta, joita kuitenkin Ruotsissa tapahtuu suhteellisen säännöllisesti --- missä mielessä Suomi on hyvin suuri poikkeus maailmassa, jopa Euroopassa."
Haastattelija jatkaa, kuin ei olisi kuullut mitään: "Ruotsista tulleella kristinuskolla on siis ollut suuri merkitys Suomelle ..."
Tälle sarjalle on ominaista se, ettei haastattelija lainkaan noteeraa vastauksia, jotka eivät ole odotusten mukaisia, ja seuraava välispiikki jatkaa, kuin olisikin saatu odotettu vastaus.
"Se kertoo historiasta ja Suomesta sellaisena kuin ruotsinkieliset toivoisivat asioiden olevan."
Mistä sinä tiedät millaiselta ruotsinkieliset toivoisivat asioiden olevan. Jos saisin muutta yhden asian hiostoriassa niin ehkä pyyhkisin sieltä talvisodan ja jatkosodan.
Miksi suomenkieliset ja ruotsinkieliset haluasivat nähdä historian eri tavalla? Miltä osin ohjelma vääristää maamme historiaa?
"Perustavaa laatua oleva kritiikki ohjelmaa kohtaan liittyy siihen, ettei voida puhua ruotsalaisuudesta, jos eurooppalaisia virtauksia tuli Suomeen Ruotsin kautta."
Nojaa. Siinä tapauksessa on aika turha puhua myös suomalaisuudesta. Mutta Jos vertaat Suomea toisaalta Eurooppaan ja toisaalta Ruotsiin, niin huomaat että kyllä me olemme huomattavasti enemmän ruotsalaisisten kaltaisia kuin muiden eurooppalaisten. Jotain on siis tapahtunut eurooppalaisuudelle täällä meillä.
"Vaikka Suomen alueella eläneiden heimojen valtiollistumiskehitys ei ollut vielä svealaisten tasolla, täällä oli varsin elinvoimaisia yhteisöjä"
Toki. Muutta muuttuvassa maailmassayhteisöt olivat liian pieniä suojautuakseen ja päästääkseen hyödyntämään kaupankäynnin vaurastumista. Oli siis fiksua liittyä johonkin. (Samaa tapahtuu kautta maailman tänäkin päivänä ja siksi me olemme liittyneet EU:n; EU ja Venäläis-Kiinalainen liitto kilpakosiskielee Turkkia).
"Kyse ei siis ollut siitä, että "ei mitään" liitettiin kuin neitseellinen puutarha osaksi Svean ja paavin verotusaluetta."
Eipä niin. Meistä kilpaili Ruotsi katolisen kirkon levittäjänä, ja Novgorod ortodoksisen. Raja tuli vedettyä "suomalaisalueiden" keskeltä. Ja sitä siirrettiin ahkerasti ja verta vuodatten läpi vuosistaojen. Viimeksi 1944. Tärkeintä oli itse asiassa Itämeren herruus.
"Toinen unohdus koskee suomalaisten karuja oloja osana Ruotsia"
Ei se koskaan ollut karumpaa kuin nykyisen Ruotsin alueen asukkien (tosin aina 1600-luvulle Ruotsin eteläraja kulki läpi nykyisen Etelä-Ruotsin). Välillä Itä-ruotsalaiden tilanne oli jopa parempi. Se mikä teki elämästä hetkittäin karumpaa oli itänaapuri.
"Esimerkiksi ajatus, ettei Ruotsin vallan aikana ollut suomalaisia on kovasti kiistanalainen."
Vaikea tietää mitä tarkoitat. On ehkä syytä muistaa että "Suomi" on poliittinen konstruktio vuodelta 1809. Ennen sitä Suomi-nimi oli varattu vain nykyiselle Varsinais-Suomelle. Ja suomenkielisä oli kautta koko pohjoisen Pohjolan ja Karjalan ja vieläkin kauemmas itään (Norjassa, joka kuului Tanskaan, Ruotsissa, Pohjois-Saksan ruhtinaskunnissa ja Venäjällä).
"Ei sen sijaan sivuttu sitä, että suomen kieli olisi todennäköisesti lähes hävinnyt, mikäli olisi jääty osaksi Ruotsia."
No hyvä että sinä sait mielsetäsi jotain. Tosin tuokin tulkinta on hyvin kyseenalainen monestakin syystä.
""Jos haluaa tietää, millainen Suomi olisi ilman Ruotsin vaikutusta, voi mennä itärajan taa katsomaan.""
M.A on siltä osin väärässä että me emme tiedä miten olis käynyt idässä jos Suomi olisi aikanaan liittynyt siihen suuntaan. Ehkä Moskova ei olisi nujertanut Novgorodin. Ja hän on siinä väärässä ettei se ollut vain Ruotsin vaikutus, vaan nimenomaan meidän yhteinen.
"”Oman ruotsalaisuutemme tunnustaminen on meille vaikeaa”,"
Minustakin tuo on outoa. Mutta tällä palstalla käyneenä minusta se sopii erinomaisesti. Tämä palsta ei kuitenkaan kuvasta mitään suomalaista valtavirtaa.
"Olihan ohjelmassa hienotkin kohtansa: Mistä suomalaisten siis tulisi olla kiitollisia Ruotsille, ohjelmassa kysyttiin?"
Tällä viitattiin viimeiseen kahteensataan vuoteen. Koska muilta osin kysymys on aika huvittava: Mistä voimme olle itselleme kiitollisia? Ja tottakai jokainen valtio tekee päätöksensä omasta näkökulmastaan. Myös Suomi.
"- Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti."
Jep. Ja 600 vuotta me olimme Ruotsi ja toimimme omien etujemme mukaisesti. Fiksumpi kysymyksenasettelu olisi ollut: Mistä saamme kiitollisina ylpeillä ruotsiajastamme?
""- Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti.""
JOS tämä olisi propagandatuote eikö tuollaisia leikattaisi pois?
On muistettava että me muokkasimme maatamme (Ruotsia) silloin, kuten muokkaamme nytkin maatamme (Suomea). Tänään se tapahtuu edustuksellisen demokratian kautta ja aikaisemmin se tapahtui säätyyhteiskunnan säännöillä.
"Tälle sarjalle on ominaista se, ettei haastattelija lainkaan noteeraa vastauksia, jotka eivät ole odotusten mukaisia"
Tälle sarjalle on ominaista että kysyjä kysyy ja asiantutntija vastaa. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kysymukseen. Tämä EI ole keskusteluohjelma, vaan sirkermä asiantutntijoiden vastauksia. Siksi vastauksia ei noteerata suuntaan tai toiseen.
"Ei ainakaan sikäli, että Ruotsi ei todellakaan ollut mikään suvaitsevainen maa. Siis sukupuoliasioissa Ruotsi oli kenties Euroopan ahdasmielisin --- tuskinpa missään maanääressä joutui yhtä helposti tilille aviottaman lapsen synnyttämisestä"
Se oli varsinkin luterilaiselle kirkolle hyvin ominainen piirre. Mutta yhteiskuntamallimme oli vapaampi ja suvaitsevampi kuin naapurimaidemme - eikä tämä liity pelköästään maaorjuuteen, vaan myös siihen että kuningas hyvin usein liittoutui talonpoikienkanssa kaventaakseen aateliston valtaa. Näin säätyyhteiskuntamme oli vähemmän alempia säätyjä riistävä.
ees: "Perustavaa laatua oleva kritiikki ohjelmaa kohtaan liittyy siihen, ettei voida puhua ruotsalaisuudesta, jos eurooppalaisia virtauksia tuli Suomeen Ruotsin kautta."
rautaako: "Nojaa. Siinä tapauksessa on aika turha puhua myös suomalaisuudesta."
Merkillinen tulkinta.
Kun saksan sana siirtyi ruotsiin ja siitä suomeen, kyse on eurooppalaisesta lainasta. Riippumatta siitä, mistä sana on tullut saksaan, niin saksan, ruotsin kuin suomen kielikin ovat olemassa.
Kielen tavoin toimii myös kulttuuri. Nämä ovat eläviä ja muuttuvia kokonaisuuksia.
Kommentoit yllä montaa kohtaa, en jaksa käydä niitä läpi. Rehellisessä ohjelmassa olisi näytetty tämä ajatusten erilaisuus ja jätetty moni asia katsojan ratkaistavaksi. Nyt tungettiin Sinun näkemystäsi katsojalle ainoana mahdollisena. Ymmärrän, että sinusta asia meni juuri niin kuin pitikin. Historiadokumentille sellainen yksipuolisuus ei kuitenkaan riitä.
Esivanhemmistamme ei tullut ruotsalaisia silloin kun svealaisten miekat pistivät alueen voimatasapainon uuteen uskoon. Toki esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia. Se on taas eri juttu. Ei tullut virolaisistakaan saksalaisia, ruotsalaisia tai venäläisiä.
"Se kertoo historiasta ja Suomesta sellaisena kuin ruotsinkieliset toivoisivat asioiden olevan."
Miksi mielestäsi ruotsinkieliset toivoisivat sen olevan "toisin" kuin suomenkieliset? Mikälaisena kaksikieliset pitäisi toivoa aisoiden olevan? Minkälaisena sen tulisi kokea 1900-luvun alun ruotsinkielisten fennomaanien suomenkielinen jälkeläinen, tai suomenkieliset juuret omaavan ruotsinkielisen? Kokevatko ruotsinkieliset Karjalan evakot asian toisin kuin suomenkieliset evakot?
Voidaan ehkä vetää jakolinja hiukan vanhemman kansallismielisen historiankäsityksen ja nykyisen historiankäsityksen välille. Mutta en näe mitään mieltä vetää linja nykyisten kieliryhmien välistä.
Mutta jään odottamaan millä perustein jakolinja noudattaisi nykyisiä kielioloja.
"ees: "Perustavaa laatua oleva kritiikki ohjelmaa kohtaan liittyy siihen, ettei voida puhua ruotsalaisuudesta, jos eurooppalaisia virtauksia tuli Suomeen Ruotsin kautta."
rautaako: "Nojaa. Siinä tapauksessa on aika turha puhua myös suomalaisuudesta."
Merkillinen tulkinta."
Jos sinä haluat vähätellä ruotsalaisuuden merkitystä koska kaikki on mielestäsi euroopasta peräisin, niin silloinhan voit samassamäärin vähätellä myös suomalaisuutta samoin perustein. Mutta totuushan on se että meillä on paljon enemmän yhteistä juuri ruotsalaisten kanssa kuin muiden eurooppalaisten. Joten ruotslaisuuden tai suomalaisuuden merkityksen vähättely on aika turhaa, ainkaan tuolla perusteella.
"Kun saksan sana siirtyi ruotsiin ja siitä suomeen, kyse on eurooppalaisesta lainasta. Riippumatta siitä, mistä sana on tullut saksaan, niin saksan, ruotsin kuin suomen kielikin ovat olemassa."
Eli sama sana ruotsissa on saksalainen mutta suomessa suomalainen? Ok. Ehkä joku muu tulkitsee tuon toisin, enkä ymmärrä miksi sinun pitäisi mielesi pahoittaa siitä.
"Kielen tavoin toimii myös kulttuuri. Nämä ovat eläviä ja muuttuvia kokonaisuuksia."
Muutos perustuu erittäin usein vuorovaikutukseen ihmisten välillä. Ja mitä enemmän vuorovaikutusta sitä enemmä samankaltaisuuksia löytyy. Tämähän on koko sarjan ajatus.
"Rehellisessä ohjelmassa olisi näytetty tämä ajatusten erilaisuus"
Ohjelman koko juoni on kuitenkin alleviivata samanalaisuutta. Silloin kai on aika selvää että juuri sellaisa alueita etsitään, ja juuri samankaltaisuuksiin pureudutaan. Sinä voit halutessa kritisoida ohjelman tarkoitusta, mutta älä vaadi siltä sellaista mitä se ei ole. Voit itse lähteä työstämään ohjelmasarjaa erilaisuudesta. Sekin olisi varmasti kiinnostava, varsinkin jos porukkaan löytyy vetovoimaisia erityisosaajia.
"Nyt tungettiin Sinun näkemystäsi katsojalle ainoana mahdollisena."
Ei suinkaan. Älä nyt hulluja puhu. Ammattilaisten piireissä eri tulkinnoista keskustellaan ahkerasti. Eikä kyse ole sen enempää minun kuin sinunkaan näkemyksestä. Ainakaan minä en ole ohjelmaan osallistunut.
"Historiadokumentille sellainen yksipuolisuus ei kuitenkaan riitä."
Kyseessä ei ole historiandokumentti, vaan se perustuu ammattilaisten mielipiteisiin kahden kansan samankaltaisuudesta monesta eri nälökulmasta.
Telkkarissa pyörii myös historiallinen dokumenttisarja. Siinä nuijasota on juuri päättynyt ja tulossa on suurvaltaaikamme. Siinäkin esiintyy suuri joukko suomalaisia historiantukijoita ja se sarja on aika puhdas historiakuvaus jossa myös pureudutaan jossain määrinniihin kohtiin joista historijitsijat eivät ole täysin yksimielisiä (kuten esim nuijasodan taustat, syyt ja seuraukset). Teema perjantaisin 21.00.
rautaako?: "Eli sama sana ruotsissa on saksalainen mutta suomessa suomalainen?"
Kun saksan sana siirtyi ruotsiin ja siitä suomeen, kyse on eurooppalaisesta lainasta sekä ruotsin kielessä että suomen kielessä.
Riippumatta siitä, mistä sanoja on kieliin tullut, silti niin saksan, ruotsin kuin suomen kielikin ovat olemassa.
Aivan samoin ovat olemassa saksalainen, ruotsalainen ja suomalainen kulttuuri.
ees: "Nyt tungettiin Sinun näkemystäsi katsojalle ainoana mahdollisena."
rautaako: "Ei suinkaan. Älä nyt hulluja puhu. Ammattilaisten piireissä eri tulkinnoista keskustellaan ahkerasti."
Niinpä. Vaan ei keskusteltu tässä Seppästen sarjassa.
Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia - se ei tarkoita, että he olisivat olleet ruotsalaisia.
Ei virolaisistakaan tullut saksalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä.
"Se [ahdasmielisyys] oli varsinkin luterilaiselle kirkolle hyvin ominainen piirre. Mutta yhteiskuntamallimme oli vapaampi ja suvaitsevampi kuin naapurimaidemme"
Vai oli Ruotsi ahdasmielinen maa, koska siellä oli vierasta alkuperää oleva ahdasmielinen uskonto, mutta oikeastaan se oli vapaampia ja suvaitsevaisempi.
Entäpä, jos Ruotsi oli äärimmäisen keskusjohtoinen maa, jossa hallinto ajoi omaa etuaa jopa niin, että kirkkokin vaihdettiin vain, jotta kirkon omaisuus saatiin siirrettyä kuninkaalle. Maa, jossa vähemmistöt eivät ole kukoistaneet vaan ne on määrätietoisesti sulautettu moder Sveaan. Maa, joka on tehnyt vaurautensa yhden vähemmistön alueelta löytyneellä malmilla, jota on myyty niin hyville kuin pahoille, kunhan hinnasta on sovittu.
Se, mitä Ruotsi on tänään, on monen asian summa. Ehkä parasta, mitä Ruotsille saattoi tapahtua, oli, että sitä on suojannut Suomeksi nimetty alue, jota ovat asuttaneet suomalaisiksi kutsutut ihmiset, jotka ovat kerta toisensa jälkeen estäneet venäläisiä saapumasta Ruotsin malmikentille.
"Kun saksan sana siirtyi ruotsiin ja siitä suomeen, kyse on eurooppalaisesta lainasta sekä ruotsin kielessä että suomen kielessä. "
Mutta se että sana löytyy myös suomenkielestä liittyy selkeämmin yhteyksiimme Ruotsiin kuin muihin euroopan maihin. Ilman ruotsikytkenää suuri osa noista sanoista olisi tullut muualta, ja nykyistäkin pajon suurempi osuus sanoista olisi tullut idän kieliryhmistä. Oletettvasti kirjaimetkin olisi erilaisia, ja sen myötä kieli myös kuullostisi aivan toiselta kuin tänään. Kirjakielemme on foneettisesti kytketty ruotsinkieleen paljon selkeämmin kuin muihin eurooppalaisiin kieliin tai skandinaavialaisiin kieliin. Sama koskee vironkieltä.
"Niinpä. Vaan ei keskusteltu tässä Seppästen sarjassa. "
No ainakin minä keskustelen juuri siitä, ja sen käyttämistä suomenkielisiten ammattilaisisten näkemyksistä. Mistä sinä keskustelet?
Se, että sanat ja virtaukset tulevat eri maiden kautta, ei vaihda kieltä eikä kulttuuria eikä kansallisuutta.
Seppästen sarjan on mitä on, muttei asiaohjelma.
Rautaako? kirjoitti:"Mistä sinä tiedät millaiselta ruotsinkieliset toivoisivat asioiden olevan. Jos saisin muutta yhden asian hiostoriassa niin ehkä pyyhkisin sieltä talvisodan ja jatkosodan."
Jotkosota oli "tavallinen" sota, ja olisi saanut jäädä käymättä, mutta Talvisodan jälkeen NL:n kova painostus yhdistyneenä Baltian maiden sovjetisointiin ei jättänyt suomalaisille muuta mahdollisuutta kuin Saksaan tukeutumisen.
Talvisodan merkitystä ei sovi aliarvioida. Vaikka se merkitsi huomattavia ihmisuhreja ja laajojen alueiden menettmistä, niin kyllä se mielestäni oli sekä Suomen historian että erityisesti sotahistorian uljain saavutus. Tshekkoslovakai antautui taistelematta ja Suomea yhdeksän kertaa väestöltään suurempi Puolakin murskattiin helposti, mutta Suomipa sinnitteli kummasti. Talvisota yhdisti kansaa, työmarkkinajärjestöt hyväksyivät toisensa, ja vuoden 1918 sodan hävinneisiinkin ruvettiin suhtautumaan aiempaa asiallisemmoin. Talvisodan henkisellä perinnöllä on vieläkin oma merkityksensä, vaikka sota oli lyhyt ja siitä on jo yli 70 vuotta.
Rautaako? :"Miksi suomenkieliset ja ruotsinkieliset haluasivat nähdä historian eri tavalla? Miltä osin ohjelma vääristää maamme historiaa?"
"Suomi on ruotsalainen"-sarja edustaa jokseenkin puhtaaksivilejellyssä muodossa suomenruotsalaista historian tulkintaa. Fennomaanien käsitys Suomen historiasta on joiltakin osin selvästi poikkeava. Monista faktoista ollaan yhtä mieltä, mutta monien tekojen motiiveista ja merkityksestä kokonaisuuden kannalta ollaan eri mieltä. Aivan erityisen paljon eri mieltä ollaan siinä, millainen maa Suomi olisi, jos se olisi jatkanut näihin päiviin saakka Ruotsin osana. Suomenruotsalaiset esittävät, että Suomi olisi hyvin pitkälle samankaltainen kuin nytkin, tosin ei olisi ollut Kansalaissotaa, Talvisotaa eikä Jatkosotaa. Olisimme rikkaampia kuin mitä nyt, olisimme kenties edelleen osa Ruotsia, mutta suomi olisi kumminkin täällä pääkieli.
Fennomaaninen käsitys lähtee siitä, että Suomen ruotsinkielistäminen olisi tapahtunut voimalla 1800-luvulla, ja että suomen kielelle ei olis missään vaiheesa annettu aikaa ja tilaa kehittyä todella operatiivisrksi kehittyneen yhteiskunnan kieleksi. Suomen kielen asema Ruotsin valtakunnan itäosassa olisi nyt suunnilleen sama kuin se on tämänpäivän Ruotsissa. Ei siis mitenkään kehuttava.
Rautaako?:"Jos vertaat Suomea toisaalta Eurooppaan ja toisaalta Ruotsiin, niin huomaat että kyllä me olemme huomattavasti enemmän ruotsalaisisten kaltaisia kuin muiden eurooppalaisten. Jotain on siis tapahtunut eurooppalaisuudelle täällä meillä."
Mieelstäni kuitenkin virolaisten tapa ajatella ja toimia on lähempänä meitä kuin ruotsalaisten.
"Ei sen sijaan sivuttu sitä, että suomen kieli olisi todennäköisesti lähes hävinnyt, mikäli olisi jääty osaksi Ruotsia."
Rataako? kommentoi tätä:"No hyvä että sinä sait mielsetäsi jotain. Tosin tuokin tulkinta on hyvin kyseenalainen monestakin syystä."
Varsin monet kielitieteilijät ovat rinnastaneet Irlannin ja Suomen kielipoliittiset olot. He ovat todennet, että Irlannissa englanti syrjäytti muutaman sukupolven aikana iirin kielen niin täydellisesti, ettei iiriä ole Irlannin valtion voimakkaasta panostuksesta huolimatta saatu järin paljoa elvytettyä. Suomessa ruotsilla oli periaatteessa samantapainen asema Suomesa kuin englannilla Irlannissa 1800-luvun alussa. Englanti jyräsi Irlannissa, mutta Suomessa ruotsi taantui ja suomen kieli nousi Suomessa. Eron arvellaan olleen siinä, että Irlanti oli osa Englantia koko 1800-luvun, kun taas Ruotsin ote Suomesta kirposi jo 1800-luvun alkupuolella. Jos Suomi olisi jatkanut Ruotsin osana koko 1800- ja 1900-luvun, niin tämäkin keskustelu käytäisiin nyt varmaankin ruotsiksi. Jos Suomi ei olisi pystynyt irroittautumaan aikoinaan Venäjästä, niin keskustelisimme nyt venäjäksi.
"”Oman ruotsalaisuutemme tunnustaminen on meille vaikeaa”,"
Rautaako? kommentoi tätä:"Minustakin tuo on outoa. Mutta tällä palstalla käyneenä minusta se sopii erinomaisesti. Tämä palsta ei kuitenkaan kuvasta mitään suomalaista valtavirtaa."
Minulle ei kylläkään ole koskaan olut vaikeaa tunnustaa sitä ilmiselvää faktaa, että monet laeistamme, tavoistamme, lauluistamme ja kielemme sanoista ovatn olleet peräisin Ruotsista. Mutta aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.
Suomi EI ole ruotsalainen, sarja valehtelee
Siinä vaiheessa kun ohjelma alkaa esittelemällä Ruotsin kruunun "pisimpään Suomen alueella käytössä olleena rahayksikkönä", vaikka mainittua valuuttaa ei ole käytetty Suomen alueella ikinä, niin ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella juontajan ja tuottajaporukan tekemästä taustatyöstä.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=10
Hellanduudeli sentään, nefen piti tuolta Agricolapalstalta käydä hakemassa se about ainoa faktakritiikki joka ohjelmaa kohtaan on esitetty.
Muutenhan ohjelma on herättänyt myönteistä kiinnostusta keskustelua mutta pelkästään positivisessa hegessä eikä asiantuntijoista ja historian harrastajiista kukaan ole ohjelman asiasisältöä teilannut, ei kukaan!
.... niin paitsi te netti fennot joiden hauraaseen psyykkeeseen ohjelmalla on turmiollinen vaikutus ja te herkkinä yksilöinä pelkäätte pakkoruotsittuvanne ohjelman vaikutuksesta.
Totuus tekee kipeää!
Voi Sinua Ankdam, pitääkö aina esittää niin ylimielistä.
Sarja on herättänyt jotain ihan muuta kuin myönteistä kiinnostusta. Myönteisen kiinnostuneita olette olleet Sinä ja rautaako? :)
Tässä on ihan rauhallisesti ja asiallisesti kritisoitu ohjelmaa. Ei tuollainen propaganda vaan nappaa, ei ole napannut sitten neuvostoaikojen.
Olet oikeassa siinä, että tämä kruunumoka osoitti hyvin, millä tasolla faktat liikkuvat - Ol Svoinutin tasolla.
Sarjan historijoitsijat ja heidän kollegansa ovat luonnollisesti hämmentyneesti hiljaa. Heidän puheitaan on liitetty yhteen tavalla, joka ei tee alkuperäisille ajatuksille oikeutta. Ei tee heidänkään mieli rynnätä kertomaan, että ovat sataprosenttisesti sarjan kanssa samaa mieltä.
"Sarja on herättänyt jotain ihan muuta kuin myönteistä kiinnostusta."
Oli sitten kiinnostus minkä sorttuinasa tahansa niin sarja on tehtävänsä tehnyt. Herättänyt meidät pohtimaan historiaa. Ja niitä jotka eivät elä nettifennojen tiätämättömyyden antamassa täydellisessä uskonnollisessa varmuudessa sarja on herkistänyt avaamaan historiankirjoja tai ainakin Wikipediaa tutkiakseen itse asioiden laitaa.
Itsekkin olen tehnyt näin, tosin siihen on vaikuttanut enemmän teemalta tuleva "Kuninkaiden tiet" (vai mikä se nimi nyt on), joka on paljon parempi ohjelma. Siinä käydään läpi maamme historiaa Ruotsin kuninkaiden toimien valossa. Sarjassa on juuri esitetty nujasodan poliitiset taustat liittyen toisaalta pitkään vihaan ja toisaalta Sigismundin ja Kaarle herttuan vallantaisteluun kruunusta, sekä Suomen vahvan miehen Flemmingin edesottamuksiin. Kohta päästään suurvalta-aikaamme. Perjantaina Teemalta 21.00.
Jos kiinnostus historiaan on herännyt niin sarja on onnistunut yleissivistävässä tehtävässään riippumatta siitä mitä mieltä itse kukin siitä on!
"Sarjan historijoitsijat ja heidän kollegansa ovat luonnollisesti hämmentyneesti hiljaa. Heidän puheitaan on liitetty yhteen tavalla, joka ei tee alkuperäisille ajatuksille oikeutta. "
JOS näin olisi, he tuskin istuisivat hiljaa -hämmentyneesti tai muullakaan tavalla.
Ei heidän puheitaan ole mitenkään mihinkään "liitetty". Sarjahan peustuu kysmyksiin joihin asiantuntijat vastaavat. Kyse EI ole keskusteluohjalmasta josta voidaan leikkaamalla ja liimaamalla saada jotain muuta kuin mitä osallistujat ovat odottaneet.
Tässä sarjassa välipuheet ja maallikkojen sekaan leikatut lepertelyt olivatkin se runko, jossa propaganda kukki.
No nyt löytyi sentään yksi asiantuntija, joka vastasi ruotsalaisuusintoiluun.
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti puheen valtiopäivien avajaisissa tänään tiistaina 5.2.2013.
Niinistö viittasi Nooaan puhuessaan eurooppalaisuudesta ja sen tärkeydestä suomalaisille.
– Tarinan mukaan Nooa jakoi maailman poikiensa kesken kolmeen osaan. Erityisen hyveellinen Jafet sai Euroopan, ja sitä mukaa muiden maaosien tulkittiin olevan alisteisia Euroopalle, Niinistö sanoi puheessaan.
– Meistäkin tuli eurooppalaisia ja mitäköhän muuta voisimmekaan olla. Suomalainen demokratia, oikeusjärjestys, tapamme elää, etiikkamme – kaikki ne ovat eurooppalaista perua. Aivan samalla tavalla kuin muissakin Pohjoismaissa. Kun pidämme omasta perinteestämme kiinni, pidämme samalla kiinni eurooppalaisuudesta, hän jatkoi.
Soini antoi kansallissosialisteille oikean viestin, olemme EU:ssa eurooppalaisia! Natsivideiden vahtaaminen jääköön muutamille kahjoille.
"Tässä sarjassa välipuheet ja maallikkojen sekaan leikatut lepertelyt olivatkin se runko, jossa propaganda kukki."
Milläköhän tavalla, noin hiukan tarkemmein?
Välipuheethan yleensä vain siirtävät keskustelun seuraavaan kysymykseen, ja usein vielä niin että ne pitkälti noudattavat suomalaista "omaa" tulkintaa. Sitten asiantuntijat kertovat että tuokaaan piirre ei ole ihan niin kansallinen kuin ehkä uskomme. Sarja perustuu sille että nimenomaan asiantuntijat kertovat kuinka lähekkäin maat ovat vaikka, me emme asioita ole tulleet ajatelleeks ja kokeneeksi sillä tavalla.
"Kun pidämme omasta perinteestämme kiinni, pidämme samalla kiinni eurooppalaisuudesta, hän jatkoi. "
Eli kun pidämme pohjoismaisuudestamme kiinni, pidämme samalla kiinni....". Ja pohjoismaisuutemme kytkeytyy aikaan jolooin olimme ja rakensimme Ruotsia, sekä siihen että kynsin hampain senkin jälkeen olemme vallineet silloin raknetamaamme. Ruotsi on siis hyvin suomalainen!
"Voi Sinua Ankdam, pitääkö aina esittää niin ylimielistä."
Juu pitää, koska aina välillä tunnen siihen pakonomaista tarvetta lukiessani näitä teidän netti fennojen spämmejä.
Mielestäni sinä et ole ylimielinen lukiessasi netti fennojen spämmejä, sillä ylimielisyys on osa suomenruotsalaista kulttuuria aivan spämmeistä riippumatta.
http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/c21.lohko-sarkajako-koukkuvero-tankojako.htm
"Lohkojako oli käytössä ennen Ruotsinvallan maaverotukseen ja sarkajakoon siirtymistä, mahdollisesti jo 600 – 800 – luvulla."
Minä olen yhtä ruotsalainen kuin kreikkalainenkin, eli en yhtään. Olen suomenkielinen suomalainen joka kuuluu eurooppalaisen "sivistyksen" piiriin jolla on rasitteena
elämässä minimaalikieli riistoruotsi! Yhtä hyvin voitaisiin pitää Suomessa yllä pakkolatinaa!
"Minä olen yhtä ruotsalainen kuin kreikkalainenkin, eli en yhtään. Olen suomenkielinen suomalainen joka kuuluu eurooppalaisen "sivistyksen" piiriin"
Tuohon sivistyksen piiriin kuulut osana Pohjoismaita. Ja sen taustan rakensimme olessaame Ruotsi. Ja rakentamastamme mallista olemme pitäneet kiinni kynsin ja hampain läpi historian. Sillä tiellä olemme edelleen ja halumme pysyä. Ruotsi on suomalainen!
Soinikin haluasi tehdä pesäeroa Euroopaan ja kimppaan Pohjoismaiden kanssa, koska hänen mielestämme kuulumme enemmän "tänne" kuin "sinne". Ja hän on oikeassa. Me muut haluamme olla eurooppalaisia osana Pohjoismaita. Norja on suomalainen!
Ruotsi ei huolinut EDES lääkäreitä juutalaisista! Se suvaitsevaisuudesta...
Erlander Tage Muistelmia 1901-1941
Tammi, 1973, 288 s., 1. painos
Sivu 192-194:
PAKOLAISPOLITIIKKA
"Koko tätä ongelmakimppua valaisivat yleisen mielipiteen ilmentymät käsiteltäessä yhtä sosiaaliministeriön toimialan suurta kysymystä, nimittäin pakolaiskysymystä.
Ruotsii etsiytyvä ennen kaikkea juutalaisten pakolaisten suuri joukko muistutti meitä joka päivä natsien Saksassa ja Itävallassa harjoittamasta hirmuvallasta. Useimmat eivät koskaan päässeet maahan vaan heidät torjuttiin rajoilla.
Gustav Möller pettyi todetessaan, miten vihamielisesti Ruotsin yleisen mielipiteen valtaosa suhtautui ajatukseen ottaa pakolaisia vastaan ja suoda heille turvapaikka. Erityisesti akateemisessa maailmassa harjoitettiin hurjaa agitaatiota. Uskoin mahdollisimman pitkään että nämä virtaukset olivat pinnallisia ja että niillä ei loppujen lopuksi ollut otetta yliopistopiireihin. Jouduin uusiin ajatuksiin. Lundissa, Uppsalassa, Tukholmassa hyväksyttiin suurilla enemmistöillä pakolaispolitiikkaamme vastaan suunnattuja päätöslauselmia. Jos meitä olisi arvosteltu liiallisesta pidättyvyydestä olisi arvostelijoita ollut helppo ymmärtää. Meidän kimppuumme käytiin kuitenkin sen vuoksi että olimme humaaneja, liian hölläkätisiä.
Natsien pakolaisia vastaan käymä kampanja huipentui vuoden 1939 alussa. Eräät lääketieteen asiantuntijat olivat ehdottaneet että Ruotsi ottaisi vastaan 10 (kymmenen) juutalaista lääkäriä. Sen ehdotuksen johdosta Lundin ylioppilaskunta hyväksyi 724 äänellä 342:ta vastaan päätöslauselman, jonka loppusanat kuuluivat:
"Tässä yhteydessä haluamme kuitenkin todeta että maahanmuutto, joka tuo vieraita aineksia kansamme keskuuteen, on mielestämme vahingollinen ja että sitä on mahdotonta puolustaa tuleville polville."
Ylioppilaat eivät kuitenkaan olleet yksin. Saimme suuren määrän kannanottoja, joita sävytti sama ajattelutapa.
Se tuntui nöyryyttävältä ja tuntuu yhä. Kaikki tämä tapahtui ennen sotaa. Ruotsi oli vapaa maa. Saatoimme itse päättää, kuinka kohtelimme pakolaisia. Emme voineet syyttää ketään. Saatoimme katsoa itseämme peilistä. Kuva ei ollut kaunis. On kuitenkin hyödyllistä nähdä millaisia olemme muodostaessamme mielipidettämme ilman ulkopuolista painostusta. Akateemisten nuorten enemmistö teki vapaasta tahdostaan valintansa: rotunäkökohtiin viitaten haluttiin torjua pieni joukko asiantuntijoita sen vuoksi että he olivat juutalaisia. Ruotsin pimeät vuodet eivät toden totta suinkaan alkaneet sodan puhjetessa.
Erlander Tage Muistelmia 1901-1941
Tammi, 1973, 288 s., 1. painos
Sivu 192-194:
PAKOLAISPOLITIIKKA
jatkoa...
Gustav Möller palasi monesti siihen että toisinajatteleviin oli suhtauduttava hyvin sovinnollisesti. Hän meni niinkin pitkälle että oli valmis unohtamaan ihmisten natsimenneisyyden. Hän tiesi itse kuinka demokratian puutteet saattoivat johtaa kärsimättömyyteen ja harkitsemattomiin kannanottoihin. Hänellä oli tapana sanoa: Jos ihminen tekee tyhmyyden ennen kuin on täyttänyt 25 vuotta ja sitten katuu, on häneen suhtauduttava hyvin ymmärtäväisesti. On paljon tietämättömiä ihmisiä. Vuonna 1939 monet kiistivät hyvässä uskossa sen että Saksassa olisi keskitysleirejä. Hyvin harvat ruotsalaiset uskoivat Hitlerin vallan merkitsevän ihmisten joukkomurhia. Möllerin suvaitsevaisuudella oli kuitenkin rajansa. Siihen joka Hitlerin hyökättyä Norjaan ja Tanskaan 9. huhtikuuta 1940 oli natsi tai saksalaismielinen oli suhtauduttava valppaasti. Häneen ei voinut luottaa.
Näin ajateltaessa voi ylioppilaiden esiintyminen keväällä 1939 kylläkin tuntua masentavalta mutta silti siihen on mahdollista suhtautua ymmärtävästi. Sen sijaan on vaikeampaa unohtaa eräiden yliopistonopettajien toimintaa. Yksi esimerkki. Elokuussa 1940 ilmestyi professori Karl Olivecronan pieni kirja England eller Tyskland (suom. Englanti vai Saksa?, 1941). Hän kirjoittaa näin:
"Miettikääpä vielä kerran, eikö ole välttämätönä muodostaa verrattain rajoitetusta, tiheään asutetusta Euroopasta yksi kokonaisuus. Jos vastaus on myöntävä, miettikääpä sitten eikö kokonaisuuden keskuksena pidä olla Saksan, Euroopan suurimman ja voimakkaimman kansakunnan. Jos tähänkin kysymykseen on vastattava myöntävästi, muuttuu näkemyksemme siitä mitä on tapahtumassa. Silloin ymärrämme että Saksan kansa suorittaa eri tavoin raskaasti uhrautuen tehtävää, joka on välttämätön paitsi sen itsensä myös koko Euroopan vuoksi. (...) Saksan mahti herättää nyt suurta levottomuutta. Ehkä levottomuus olisi kuitenkin suurempi ja paremmin perusteltu, jos tuota mahtia ei olisikaan. On syytä miettiä millainen tulisi meidän asemastamme, jos englantilais-amerikkalaisen liittoutuman vastoin olettamuksiamme onnistuisi nälkiinnyttää ja autioittaa Euroopan mannermaa, ennen kaikkea Saksa. Silloin ehkä ymmärrämme kuinka kipeästi tarvitsemme suuren, vahvan, rohkean sukulaiskansamme ystävyyttä ja tukea."
Tässä kehitelty valtafilosofia on paljon pahempi kuin epäkypsien opiskelijoiden lausunnot asioista, joista he eivät mitään tienneet. Olivecronan mukaan meidän on tyytyväisinä tervehdittävä sitä että Saksa ottaa hoitaakseen Englannin voittonsa jälkeen vuonna 1918 laiminlyömän tehtävän: Euroopan yhdistämisen. Meistä itsestämme riippuu, liitetäänkö meidät yhdistämistyöhön väkivalloin ja verisin uhrein vai voiko se tapahtua ystävyyden ja yhteistyön hengessä. Onko kovinkaan omituista, jos tällainen vaikuttaa 20-vuotiaaseen opiskelijaan? Onko kovinkaan omituista, jos hän käsittää juristiprofessorin neuvot siten, että Ruotsin on luovuttava kaikenlaisesta vastarinnasta jos meitä kehotetaan alistumaan Hitlerin valtaan? Olivecronan kirjalla oli varmaan suuri merkitys sikäli että se tarjosi natsismista tartunnan saaneille nuorille alistumisen filosofisen pohjan. Kuinka nämä nuoret suhtautuisivat, jos Saksa hyökkäisi kimppuumme?"
Tage Fritiof Erlander oli Ruotsin pitkäaikainen pääministeri sotien jälkeen. (11. lokakuuta 1946 – 14. lokakuuta 1969)
Parlamentin jäsen hänestä tuli 1932, ja valtiosihteeriksi hänet hyväksyttiin vuonna 1938. Hänestä tuli hallituksen ministeri vuonna 1944 ja opetusministeri 1945. Hänet valittiin Per Albin Hanssonin seuraajaksi pääministeriksi ja sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajaksi vuonna 1946.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tage_Erlander
Gustav Möller oli Ruotsin pitkäaikainen sosiaaliministeri (s.176)
http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Möller
"Mikä siis tarkkaan ottaen ja faktojen valossa on näissä sarjoissa esitetty väärin? "
Kaikki väitteet, joissa väitetään, että Ruotsista olisi tullut jotain Suomeen, ovat vääriä, koska:
1. Ruotsista ei ole tuotu Suomeen mitään, koska ei ollut Suomea Ruotsin vallan aikana vaan oli Ruotsin valtakunta ja sen itäinen osa. Emme siis ole saaneet mitään lahjana Ruotsilta, vaan olemme olleet Ruotsin vallan alaisina halusimme tai emme.
2. Kaikki se hyvä, mikä on tullut Suomeen Ruotsin vallan aikana, on tullut muualta Euroopasta, ei Ruotsista. Ruotsi ei ole itse keksinyt mitään vaan kaikki on tullut pääasiassa katolisen kirkon mukana muualta.
3. Ruotsin vallan ajasta on 200 vuotta, joten kaikki se, mikä on alun perin tullut Ruotsista ei enää ole ruotslaista vaan suomalaista, koska suomalaiset ovat ylläpitäneet ja kehittäneet niitä. Ohjelmassa ohitetaan kokonaan fakta, että Suomi ei ole ollut osa Ruotsin valtakuntaa enää 200 vuoteen.
Finskan i Sverige
Finska språkets ställning i det svenska riket
Vi bör minnas att "nationalspråken" som sådana är unga företeelser, och produkter av kulturell och politiska faktorer, utan egentligt samband med lingvistiskt verklighet. Att vi t ex i Skandinavien talar om "språken" svenska, danska och norska, återspeglar resultatet av en politisk, historisk och kulturell utveckling, på samma sätt som vi betecknar finskan och karelskan som skilda "språk".
Läs mera:
http://finnpro2000.blogspot.fi/p/finskan-i-sverige.html
Olimme yhtä maata.
"FINNAR I STOCKHOLM
År 1462 var Heikki Finne den största skattebetalaren i Stockholm, det svenska rikets huvudstad. Även några av stadens rådmän hade rötter i Finland. Så mycket mer vet vi inte om Heikki Finne och de tidiga finnarna i Stockholm, men deras namn vittnar om att finnar ända sedan medeltiden har bott och arbetat i staden. Från 1600-talet framåt kan man med säkerhet säga att finnar har utgjort ett centralt inslag i Stockholms gatubild. En av de stadsdelar där finnarna gärna bosatte sig var Södermalm, den gamla arbetarstadsdelen som i dag är känd som Stockholms mest ungdomliga och trendiga del. Ovanför Stadsgårdskajen, där tusentals färjpassagerare från Finland dagligen stiger i land, höjer sig det ståtliga Katarinaberget. Invid den likaså ståtliga Katarinakyrkan som står uppe på berget har man rest en minnessten som vittnar om finnarnas historia i området. Stenen har inskriften ”Täällä lepäävien suomalaispolvien muistoksi – Till minne av tusende finnar här jordade 1600–1800”. "
Läs mera:
http://www.igrevenstid.fi/greven/finnar_i_stockholm/
Olimme saman kuninkaan alamaisia vaan emme samaa kansaa.
Onko intialaiset englantilaisia koska Englanti piti Intiaa siirtomaanaan ?
Jossittelu ei ole faktojen esittämistä. Jossittelulla tehdään propagandaa.