Marx julkaisi Pääoman ensimmäisen osan 1867 ja se oli oli jatkoa 1859 julkaistulle poliittisen taloustieteen arvostelulle.
Esitän jatkossa pietarilaisen sanomalehden "Vestnik Jevropy" kritiikin 1872, jolloin "Pääoma" ensi kerran venäjännettiin.
Venäjällä ei vielä kovinkaan tunnettu Marxia ja valtion taloudessa määräävinä suhteina olivat tilanherrat ja maaorjat ts. feodaalinen järjestys mutta teollisuuskapitalismi teki tuloaan.
Tällaiseen saumaan, kun Englannissa, Ranskassa ja Saksassakin kapitalismi eteni pitkin askelin ja pääoman synnyttämä luokkasuhde näkyi kapitalistin ja työläisen vastakohtaisuutena, venäläinen arvostelu on erittäin mielenkiintoinen. Se on tehty ikäänkuin puhtaalta pöydältä vapaana venäläisen kapitalismin poliittisesta otteesta.
Yhtäältä tahdon sitoa esitykseni myös käytyyn väittelyyn vuodenvaihteen molemmin puolin, jossa keskeisesti on ollut esillä kansantaloutta ohjaavat mekanismit ja jotka joillekin ovat muodostuneet poliittisesti ts. puolueellisesti hankaliksi.
Toisaalta joku nosti esille mainion aloituksen dialektiikasta, dialektisesta materialismista ja yhtymäkohdat taloustieteeseen ovat ilmeiset.
Esitän pietarilaisen arvostelun lyhyinä pätkinä, kommentoin niitä tarvittaessa ja toivottovasti kantaa otetaan. Siteerauksia tulee arviolta 5 - 10.
Kansantaloustiede ja dialektinen (huomioitava olion yleiset yhteydet liikkeessä, kehityksessä ja muutoksessa) materialismi eivät olekaan niin vaikeita kuin korkeakouluopettajat, työnantajaliittojen pomot, porvarilliset politiikot tai katederioppineet tahtovat väittää.
Marx vinoilee mainiosti, että saksalaiset työläiset käsittivät sangen helposti kapitalismin taloudelliset lait ja silloin kun yliopistojen oppineet talousmiehet ryhtyivät kapitalismia tutkimaan, heidän tutkimuksensa päätyivät jauhamaan vanhentuneita käsityksiä (mm. Smithiä, Ricardoa Stuartia).
Väittely alkakoon. Ekaksi siis tulee venäläisen ei-marxilaisen kritiikki, meikän kommentit ja lukijoiden kirjoitukset (joka välissä tietenkin).
Eka siteeraus tulee esille piakkoin.
Esitän jatkossa pietarilaisen sanomalehden "Vestnik Jevropy" kritiikin 1872, jolloin "Pääoma" ensi kerran venäjännettiin.
Venäjällä ei vielä kovinkaan tunnettu Marxia ja valtion taloudessa määräävinä suhteina olivat tilanherrat ja maaorjat ts. feodaalinen järjestys mutta teollisuuskapitalismi teki tuloaan.
Tällaiseen saumaan, kun Englannissa, Ranskassa ja Saksassakin kapitalismi eteni pitkin askelin ja pääoman synnyttämä luokkasuhde näkyi kapitalistin ja työläisen vastakohtaisuutena, venäläinen arvostelu on erittäin mielenkiintoinen. Se on tehty ikäänkuin puhtaalta pöydältä vapaana venäläisen kapitalismin poliittisesta otteesta.
Yhtäältä tahdon sitoa esitykseni myös käytyyn väittelyyn vuodenvaihteen molemmin puolin, jossa keskeisesti on ollut esillä kansantaloutta ohjaavat mekanismit ja jotka joillekin ovat muodostuneet poliittisesti ts. puolueellisesti hankaliksi.
Toisaalta joku nosti esille mainion aloituksen dialektiikasta, dialektisesta materialismista ja yhtymäkohdat taloustieteeseen ovat ilmeiset.
Esitän pietarilaisen arvostelun lyhyinä pätkinä, kommentoin niitä tarvittaessa ja toivottovasti kantaa otetaan. Siteerauksia tulee arviolta 5 - 10.
Kansantaloustiede ja dialektinen (huomioitava olion yleiset yhteydet liikkeessä, kehityksessä ja muutoksessa) materialismi eivät olekaan niin vaikeita kuin korkeakouluopettajat, työnantajaliittojen pomot, porvarilliset politiikot tai katederioppineet tahtovat väittää.
Marx vinoilee mainiosti, että saksalaiset työläiset käsittivät sangen helposti kapitalismin taloudelliset lait ja silloin kun yliopistojen oppineet talousmiehet ryhtyivät kapitalismia tutkimaan, heidän tutkimuksensa päätyivät jauhamaan vanhentuneita käsityksiä (mm. Smithiä, Ricardoa Stuartia).
Väittely alkakoon. Ekaksi siis tulee venäläisen ei-marxilaisen kritiikki, meikän kommentit ja lukijoiden kirjoitukset (joka välissä tietenkin).
Eka siteeraus tulee esille piakkoin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vestnik Jevrody 1872:
"Ensi näkemältä, esityksen ulkonaisesta muodosta päätellen Marx on mitä suurin idealistifilosofi ja nimenomaan sanan saksalaisessa ts. huonossa merkityksessä.
Todellisuudessa hän on kuitenkin realisti, verrattomasti suuremmassa määrin kuin kaikki edeltäjänsä taloudelisen arvostelun alalla...Häntä ei enää mitenkään voi sanoa idealistiksi."
"Marxista on tärkeää vain yksi seikka: tutkimiensa ilmiöiden lain löytäminen. Eikä hänestä ole tärkeä vain se laki, jonka alaisia ne ovat niin kauan kuin ovat tietyssä muodossa ja kyseisenä ajankohtana havaittavissa olevassa keskinäisessä yhteydessä. Hänestä on vielä ennen kaikkea tärkeää niiden muuttumisen , niiden kehityksen laki, ts. laki, jonka mukaan ne siirtyvät muodosta toiseen, toisesta keskinäisen yhteyden järjestyksestä toiseen."
Artikkelin kirjoittaja 1872 esittelee tässä dialektista metodia (tahtomattaan). Ja tarkoittaa, että kansantaloudessa ei kysy ole yhden solun, yrityksen, (vaikka ne yhdessä muodostavat talouselämän perustan) erittelystä, koska yksittäinen yritys ei ole yhteiskuntataloudellinen järjestelmä ja toisaalta yritysten summa ei ole talousjärjestelmä. Talousjärjestelmä on historiallinen suure, elävä, liikkuva, muuttuva ja katoava.
Kirjoittaja viittaa ilmiselvästi Marxin lähtökohtaan, jossa hän alkaa "Pääoman" tavaran historiallisesta synnystä vaihtoa varten.
jatkoa Vestnik Jevropy 1872:
"Löydettyään tämän lain hän tutkii yksityiskohtaisesti niitä seurauksia. joissa se ilmenee yhteiskuntaelämässä... Näin ollen Marxin pyrkimyksenä on yksinomaan tarkan tieteellisen tutkimuksen kautta todistaa yhteiskunnallisten suhteiden tiettyjen järjestysten välttämättömyys ja todeta mahdollisimman moitteettomasti ne tosiasiat, jotka ovat hänen lähtö- ja tukikohtinaan.
Tätä varten on täysin riittävää, että hän osoitettuaan nykyisen järjestyksen välttämättömyyden todistaa samalla välttämättömäksi toisen järjestyksen, joksi edellisen täytyy väistämättömästi muuttua riippumatta siitä, uskovatko ihmiset sitä vai eivät., ovatko he siitä tietoisia vai eivät.
Marx pitää yhteiskunnallista liikettä luonnonhistoriallisena prosessina, jota ohjaavat lait, mitkä eivät ainoastaan ole riippumattomia ihmisten tahdosta, tietoisuudesta ja aikomuksista, vaan vieläpä määräävät heidän tahtomisensa, tietoisuutensa ja aikomuksensa..."
Tässä esitellään ns. Marxin "näkymätön käsi": Taloudellisten lakien väistämättömyys ihmisten tietoisuudesta tai tahdosta riippumattomana.
Kriitikko lähtee lopputuloksista. Talousjärjestelmien kehkeytymisestä, kohoamisesta huippuunsa ja uuden korkeamman astumisesta vanhentuneen tilalle.
Marx päätyi tähän analysoidessaan porvarillisen yhteiskunnan taloudellista solumuotoa, työn tuotteen tavaramuotoa eli tavaran arvomuotoa. Tästä lähtökohdasta historia sai kaaoksen sijaan, kuninkaiden ja sotien sekamelskan sijalle taloudellisen kehityksen vääjäämättömyyden. Ja miksiköhän? Ihmisen täytyy syödä, pukeutua ja asua ja siksi hänen täytyy tehdä sen eteen työtä. Tuotannollinen toiminta on laskettu ja työn tuottavuus sanelee tahdin.
Tässä ei puhuta vielä ihmisten tietoisesta toiminnasta muutoksessa. Muutos tapahtuu vain ihmisten toimesta. Jos vanha talousjärjestys menee "ylikypsäksi", muutos tapahtuu väistämättä ihmisten hylätessä vanhat konstit.
Marxin "Pääoma" vaikutti välittömästi työväenluokan tietoisuteen ja se muutti kapitalismia työläiselle siedettävämmäksi elää: Työväenluokka saavutti ihmisoikeuksia, työturvallisuutta, äänioikeuden ym. ym., eikä patamustinkaan porvari voi enää kuvitella, että tehtaat muutettaisiin 1.800 luvun mallisiksi.
Talouden "näkymätön käsi" toimii.
Dialektikkaa ja materialistisen filosofian historiankäsitystä.
Vestinik Jevropu 1872:
"Kun tietoinen aines esittää noin toisarvoista osaa sivistyshistoriassa, silloin on itsestään selvää, että arvostelu, jonka kohteena on itse sivistys, voi vähiten nojata johonkin tietoisuuden muotoon tai tulokseen. Toisin sanoen sen lähtökohtana ei voi olla idea, vaan ainoastaan ulkoinen ilmiö. Arvostelun on rajoituttava siihen, että jotain tosiasiaa verrataan toiseen tosiasiaan eikä ideaan ja asetetaan vastakkain tosiasiat eikä tosiasiaa ja ideaa. Arvostelulle on tärkeää vain, että molemmat tosiasiat tutkitaan mahdollsimman tarkoin ja että ne todella ovat eri kehitysmomentteja, mutta ennen kaikkea on tärkeää tutkia yhtä tarkasti sitä järjestystä, peräkkäisyyttä ja yhteyttä, joina kehitysasteet ilmenevät....
Saatetaan sanoa, että taloudellisen elämän yleiset lait ovat aina samat; aivan yhdentekevää on, sovelletaanko niitä nykyisyyteen tai menneisyyteen. Marx kiistää juuri sen. Hänen mielestään ei ole sellaisia abstraktisia lakeja...Päinvastoin hänen käsityksensä mukaan kullakin historiallisella aikakaudella on omat lakinsa."
Arvostelija on lukenut tarkoin "Pääoman" 1. kirjan. Hän kuvaa kritiikissään Marxin soveltamaa dialektista metodia. Tosiasiat tosiasioina mitään sihen liittämättä tai siitä poistamatta.
Aikaisempia talousmuotoja olivat alkukantainen kommunismi, orjanomistusjärjestelmä ja feodalismi. Ne kaikki kehittyivät, saavuttuivat kohokohdan, muuttuivat kehityksen jarruksi ja poistuivat historiasta ilman että yksikään teoreetikko olisi niitä ennen ilmaantumistaan esittänyt.
Feodalismin tuhon syyksi kehkeytyi käsityön muuttuminen manufaktuuriksi ja sen kehittyminen koneelliseksi suurtuotannoksi ja se taasen edellytti feodaalisen päällysrakakenteen täydellistä murskaamista ja sen nouseva porvaristo teki, alkuaan väkivaltaisesti. Myöhemmin kapitalismi voitti maailmalla taloudellisen paremmuutensa takia.
Marxin ansio tavaran erittelyn lisäksi oli löytää ohimenevät yhteiskuntataloudelliset muodostumat ja juuri siitä johtuen.
Miksi artikkelin kirjoittaja esittelee dialektista metodia, siitä sanaset siteerausten päätteeksi. Kaksi siteerausta on vielä tulossa.
Aineellisen tuotannon merkityksestä ja niitä ohjaavista taloudellisista lainomaisuuksista.
Vestnik Jevropy 1972:
"Ilmiöiden syvällisempi erittely osoitti, että yhteiskunnalliset elimistöt eroavat toisistaan yhtä suuresti kuin kasvi- eläinelimistöt... Vieläpä sama ilmiö on aivan erilaisten lakien alainen sikäli kuin nuo elimistöt ovat yleisrakenteeltaan erilaiset, sikäli kuin niiden yksityiset elimet eroavat toisistaan tai ne olot, joissa ne toimivat, ovat erilaiset jne.
Marx kiistää esim. että väestölaki olisi samanlainen aina ja kaikkialla. Hän vakuuttaa päinvastoin että kullakin kehitysasteella on oma väestölakinsa... Olosuhteet ja niitä vallitsevat lait muuttuvat tuotantovoimien erilaisesta kehityksestä riipuen. Asettaessaan tavoitteekseen tutkia ja selittää tältä kannalta kapitalististista talousjärjestelmää, hän on vain muotoillut ankaran tieteellisen tavoitteen, mikä kaikella taloudellisen elämän tarkalla tutkimuksella tulee olla...
Sellaisen tutkimuksen tieteellinen arvo on niiden erikoisten lakien selvittämisessä, jotka sääntelevät tietyn yhteiskunnallisen elimistön syntymistä, olemassaoloa, kehittymistä ja häviötä sekä sen vaihtumista toiseen, korkeampaan. Ja Marxin kirjalla on todellakin tämä arvo."
Tässäpä otteita aikalaisen venäläisen lehden ja kritiikistä. Marx itse totesi arvostelusta jotenkin näin, että mitäpä hänellä on sanomista jos kirjoittaja sanoo "Pääomassa" olevaa metodia minun metodikseni, koska mitä muuta kriitikko on kuvannut kuin dialektisen metodin.
Mistä VJ:n kirjoittaja olisi löytänyt metodin, siitä esitän arveluni seuraavassa kirjoituksessa.
Siteeraukset ovat tässä.
Miksi feodaalinen säätyvaltiojärjestelmä tuli kukistetuksi? Eikö teollisuuskapitalismi voinut kehittyä sen suojissa?
Vestnik Jevropyn arvostelun loppulausunto.
Venäjällä työväenluokka ei tuolloin esiintynyt vielä itsenäisenä voimana. Siksi "Pääomaa" voitiin arvioida sen tieteelliseltä pohjalta.
Länsi-Euroopassa oli toisin. Oli työväenliikettä kansallisesti että kansainvälisyyden muodossa. Työväestö saattoi omaksua "Pääoman" sisältöä, koska Marx pyrki mahdollisimman kansantajuiseen esitystapaan sisältöä madaltamatta. Siellä myös sivistyneistössä havahduttiin tehdastyöläisen kurjaan asemaan. Siksi Lännessä "Pääoma" politisoitiin ja pääomapiirit hyökkäsivät sitä vastaan rajusti. Olihan se loistava tutkimus nousevan kapitalistiluokan tulevasta tuhoutumisesta.
Artikkelin kirjoittaja tunsi ilmeisesti viimeisen suuren idealistifilosofin Hegelin tuotantoa. Hegel kehitti dialektiikkaa poistaen mututuntumaa olioiden ja ilmiöiden luonteesta.
Marx epäsuorasti viittaakin lähteeseen. Hänhän oli opiskeluaikona Hegelin idealismin oppilas. Marx arvosti Hegeliä juuri dialektisen metodin kehittäjänä.
Hegelin flosofia oli edistystä siten, että kun se käännettiin nurinpäin, siitä poistettiin henkisen ensisijaisuus ja asetettiin ajattelu todellisuuden heijastukseksi, se asettui jaloilleen. Hegel toi esille vastakohdat niiden ykseyden, yleisen ja yksityisen ym. käsitteitä
Talousopin kehittelystä Marx antoi ansiota mm Ricardo-Smithin tutkimuksille. Nämä pääsivät kalkkiviivoille mutta kaatuivat työvoimatavaran arvoon sekä tavaran arvokäsitteeseen.
Pääoma on täten dialektisen metodin kehittelyä yhtä lailla kuin talousopin. Pääoma, jos ei olisi syntynyt Marxin toimesta, olisi syntynyt joka tapauksessa. Kaikki ainekset tavaratalouden ymmärtämiseen olivat olemassa. Joku tuli ja teki viimeiset korjaukset ja yleistykset.
"Marxilainen" kansantaloustiede ja materialistinen filosofia olivat pitkän kehityslinjan lopputulos, eivät olisi voineet syntyä ilman edeltävää tutkimusta.
Peruskäsitteet löytyvät Marxilta, Engelsiltä ja Leniniltä mutta asiat eivät ole lopullisia dogmeja. Tieteiden ja kansantalouden kehitys tuovat aina jotain uutta.
"Miksi feodaalinen säätyvaltiojärjestelmä tuli kukistetuksi? Eikö teollisuuskapitalismi voinut kehittyä sen suojissa?"
Feodalismin valtion muodossa esiintyvä päällysrakenne ei vastannut uutta tuotantosuhdetta.
Feodoalismi päätuotantovoimia olivat maaorjatalonpoika maalla ja ammattikuntalaitos kaupungeissa. Molemmat kohtiot muuttuivat kehityksen jarruksi. Feodaalinen valtio rakentui säädellyistä ammattikunnista ja feodaali-isännistä talonpoikineen maalla.
Suomessa vallitsi samanlainen tilanne n. 1850, kunnes feodaaliset esteet purkautuivat torpparilaitosta lukuunotamatta.
Kapitalistinen tuontanto edellytti kaikista henkilösuhteista vapaata työvoimaa, myös kapitalisteista itsestään. Työläinen, maan kansalainen, ei saanut olla ammattikuntamestarin tai aatelisen maanomistajan käskyvallassa.
Side kapitalistiin tuli vatsan kautta. Vapaa työvoima saattoi myydä itsensä tehtaaseen elintarpeita vastaan.
Myöskään perinnölliset säädyt etuoikeuksineen eivät sopineet tehdastyön luonteeseen.
Kapitalismi siis kukisti kaikki muut "jumalat" paitsi rahan mahtia. Raha oli vapaasti kaikkien hamuttavissa, rahasta tuli jumala. Ja raha kahlisti tehdastyöläisiksi joutuneet äärettömään kurjuuteen mutta toi satumaisia rikkauksia harvoille.
Valtiollinen vapaus äänioikeutena oli pitkään varallisuuteen sidottuna ja oikeutunena vähemmistölle, Suomessakin, kunnes työväenliike taisteli yleisen ja yhtäläisen oikeuden sekä naisille äänioikeuden. Kunnallinen sekä valtiollinen äänioikeus maailmalla on keskimäärin alle 100 vuotta vanha.
Oikeus rahaan, pääomaan, luo luonnollisesti myös oman sitä tukevan henkisen kulttuurin. Kaunokirjallisuudessa se näkyy hyvin polemiikkina raha vai vapaat ihmissuhteet ja jossa ihmissuhteet pääsääntöisesti jäävät jalkoihin.
Kapitalismi oli edistystä feodalismiin ja siksi feodalismi talousjärjestelmänä omaa maailmalla vain lieveosaa. Kapitalismi loi omat haudankaivajansa työläiset, kansalaisten suuren enemmistön. Jo nyt työläiskansa useimmissa maissa on muuttanut "vapaan" kapitalismin ilmiötä siedettävämpään muotoon.
Euroopassa parast'aikaa on menossa pääoman vastahyökäys eli taantumus.