Naisen olisi muistettava paimentaa karjaa, jos vain mahdollista. Poikia sen sijaan ei karjan perään saisi pistää, jos naisia on käytettävissä.
Näin määrää Suomen voimassa oleva laki. Vuodelta 1734 peräisin oleva rakennuskaaren 11. luku laidunmaasta ja karjan kaitsemisesta sekä paimentamisesta kertoo naisen paikan yksiselitteisesti. Lain rikkomisesta määrätään sakkorangaistus:
"Paimeneksi pantakoon naisia, jos mahdollista on, eikä poikia, kymmenen talarin sakon uhalla."
Eläintenpidosta laissa säädetään myös yksityiskohtaisesti:
"Se, jolla on pahanilkinen tahi hillimätön eläin, joka kelvollisenkin aidan särkee, taikka hyppää sen yli ja tekee vahinkoa pellossa tahi niityssä, korvatkoon vahingon."
Sikojen suhteen lainsäätäjä on ollut erityisen tarkka.
"Siat ovat kirren maasta lähdettyä rengastettavat, jotteivät nurmia nurin tonkisi; ja on siltavoudin pidettävä siitä tarkka vaari. Ottakoon myös kiinni taikka merkitköön kaikki ne siat, jotka rengastamattomina tapaa, ja lunastakoon omistaja ne häneltä takaisin, kahdella markalla kunkin."
"Jos omistaja ei tahdo niitä lunastaa, haastakoon siltavouti hänet Oikeuteen, ja maksakoon omistaja sitten siltavoudille kaksinkertaisesti joka siasta. Jos siltavouti sen laiminlyö, vetäköön sakoa talarin; ja rengastamattomat siat saa kiinni ottaa kuka tahtoo ja voipi, ennen muita se, joka tiluksiltansa ne tapaa ja vahinkoa kärsii, ja olkoon ottajalla sama oikeus kuin siltavoudilla."
IS varmisti lain voimassaolon oikeusministeriöstä. Useimmat tuolloisen rakennuskaaren pykälät on kumottu, mutta osa yhä voimassa.
Kyseinen kymmenen taalerin sakkotuomio ei ole mikään rikerangaistus, sillä kokonaisen säkin rukiita sai muutamalla kymmenellä taalerilla. Kymmenen taaleria oli myös rengin puolen kuun palkka tai parin kilon voipaketin hinta.
Laskelmat perustuvat kuparitaalerin arvoon. Jos laissa mainitut taalerit olivat hopearahoja, rahamäärä oli kolme kertaa kuparisummaa arvokkaampi.
Näin määrää Suomen voimassa oleva laki. Vuodelta 1734 peräisin oleva rakennuskaaren 11. luku laidunmaasta ja karjan kaitsemisesta sekä paimentamisesta kertoo naisen paikan yksiselitteisesti. Lain rikkomisesta määrätään sakkorangaistus:
"Paimeneksi pantakoon naisia, jos mahdollista on, eikä poikia, kymmenen talarin sakon uhalla."
Eläintenpidosta laissa säädetään myös yksityiskohtaisesti:
"Se, jolla on pahanilkinen tahi hillimätön eläin, joka kelvollisenkin aidan särkee, taikka hyppää sen yli ja tekee vahinkoa pellossa tahi niityssä, korvatkoon vahingon."
Sikojen suhteen lainsäätäjä on ollut erityisen tarkka.
"Siat ovat kirren maasta lähdettyä rengastettavat, jotteivät nurmia nurin tonkisi; ja on siltavoudin pidettävä siitä tarkka vaari. Ottakoon myös kiinni taikka merkitköön kaikki ne siat, jotka rengastamattomina tapaa, ja lunastakoon omistaja ne häneltä takaisin, kahdella markalla kunkin."
"Jos omistaja ei tahdo niitä lunastaa, haastakoon siltavouti hänet Oikeuteen, ja maksakoon omistaja sitten siltavoudille kaksinkertaisesti joka siasta. Jos siltavouti sen laiminlyö, vetäköön sakoa talarin; ja rengastamattomat siat saa kiinni ottaa kuka tahtoo ja voipi, ennen muita se, joka tiluksiltansa ne tapaa ja vahinkoa kärsii, ja olkoon ottajalla sama oikeus kuin siltavoudilla."
IS varmisti lain voimassaolon oikeusministeriöstä. Useimmat tuolloisen rakennuskaaren pykälät on kumottu, mutta osa yhä voimassa.
Kyseinen kymmenen taalerin sakkotuomio ei ole mikään rikerangaistus, sillä kokonaisen säkin rukiita sai muutamalla kymmenellä taalerilla. Kymmenen taaleria oli myös rengin puolen kuun palkka tai parin kilon voipaketin hinta.
Laskelmat perustuvat kuparitaalerin arvoon. Jos laissa mainitut taalerit olivat hopearahoja, rahamäärä oli kolme kertaa kuparisummaa arvokkaampi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.