Lopetin just lukemasta yhtä kirjaa, ja olen vollottanut silmät päästäni niin että melkein hävettää.
Miksiköhän näin hullusti tunteet on suunniteltu, fantasiajuttujakin pitää itkeä, ja tosielämässä olla sitten niin kovaa nuijaa, kun olis aiheestakin parkua.
Keksiskö joku fiksu yrityksen, jolla vois kanavoida nämä virtaukset jonnekin hyötykäyttöön, ja ohjata vaikka Saharaan, suuri alue kukkisi ja nälänhätäkin vois hoitua.
Eikä sitten tuntisi itseään niin naiviksi.
Ja voitais suositella toisillemme sopivia itkukirjoja ja -filmejä... Joopa...joo...
Miksiköhän näin hullusti tunteet on suunniteltu, fantasiajuttujakin pitää itkeä, ja tosielämässä olla sitten niin kovaa nuijaa, kun olis aiheestakin parkua.
Keksiskö joku fiksu yrityksen, jolla vois kanavoida nämä virtaukset jonnekin hyötykäyttöön, ja ohjata vaikka Saharaan, suuri alue kukkisi ja nälänhätäkin vois hoitua.
Eikä sitten tuntisi itseään niin naiviksi.
Ja voitais suositella toisillemme sopivia itkukirjoja ja -filmejä... Joopa...joo...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.