Epäusko on etäisyyttä Jumalan ja ihmisen sydämen välillä. Vain sydän, joka tuntee Jumalan, voi täyttyä uskolla. Vain ihminen, joka on nähnyt Jumalan pohjattoman hyvyyden, voi kaikissa olosuhteissa antaa oikeutensa ja tulevaisuutensa Jumalan käsiin - silloinkin, kun mitään ei ole riittävästi. Kun Jumala vei kansansa erämaahan, hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Jumalalle ruan loppuminen ei ollut yllätys. Mutta Hän ei ilmestynyt aikaisemmin, vaan Hän toivoi,että Hänen kansansa usko nousisi tasolle, jossa ongelmia pidetään Jumalan ilmestymisen ennusmerkkeinä ja jossa vaikeudet synnyttävät luotamuksen Jumalaan.
Suunnilleen näi kirjoitti Pekka Havupalo RV:n N:ro 6 2013
yhdyn ajatukseen
5106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuon mukaan Jumala siis kiristi ihmisiä nälänhädällä, jotta alkaisivat uskomaan Häneen.
Sydän pumppaa verta,ei tunnista jumalia eikä joulupukkia.
Sydän ei myöskään täyty uskolla,koska uskominen johtuu aivotoiminnasta.
Teillä on ikivanha ja väärä käsitys sydämen toiminnasta, nykyaikana on
tietoa saatavilla,vai vaatiko usko valehtelemaan?
>>Teillä on ikivanha ja väärä käsitys sydämen toiminnasta, nykyaikana on
tietoa saatavilla,vai vaatiko usko valehtelemaan?
Kyllähän se kansa päätyy erämaavaelluksille ihan omien valintojensa takia ja erämaassa on tunnetusti vähän karut oltavat. Että jotta jos ja kun Jumala päättää sitten vähän autella uppiniskaisia, niin ihan kiitos olisi varmaan paikallaan.
Kiitos aloituksesta.
Varsinainen Päivän Sana.