....vainajat, jos omaiset näin vaativat?
Tästä kuuluu kirkko kinastelevan parhaillaan Suomen ruotsinkielisen teksti-TV:n mukaan.
Asiahan on päivänselvä. Kirkosta eroamisellaan ihminen on julistanut ettei halua sen kanssa olla tekemisessä.
Tässä ei omaisten mielipiteellä pitäisi olla sanan sijaa. Kyllä vainajan tahtoa on sentään kunnioitettava. Hänhän se on hautajaisten päähenkilö! Siis kirkko älköön siunatko kirkkoon kuulumattomia vainajia vaikka sukulaiset sitä päällään seisoen vaatisivat.
Tästä kuuluu kirkko kinastelevan parhaillaan Suomen ruotsinkielisen teksti-TV:n mukaan.
Asiahan on päivänselvä. Kirkosta eroamisellaan ihminen on julistanut ettei halua sen kanssa olla tekemisessä.
Tässä ei omaisten mielipiteellä pitäisi olla sanan sijaa. Kyllä vainajan tahtoa on sentään kunnioitettava. Hänhän se on hautajaisten päähenkilö! Siis kirkko älköön siunatko kirkkoon kuulumattomia vainajia vaikka sukulaiset sitä päällään seisoen vaatisivat.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ei se ateistia enää haittaa, sillä häntä ei enää ole olemassa. On kuin häntä ei olisi ikinä ollut olemassa, kaikki on täysin merkityksetöntä kuolleelle ateistille. Mitään ei enää ole ja siksi esim. koulusurmat ovat hyväksyttäviä ateismin näkökulmasta.
"ei se ateistia enää haittaa, sillä häntä ei enää ole olemassa."
Tuo on tietysti totta, mutta ainakin omasta mielestäni on ihan asiallista kunnioittaa vainajan muistoa sen verran, että otetaan huomioon tämän elämänkatsomus jos tälle jonkinnäköiset maahanpanijaiset järjestetään.
"On kuin häntä ei olisi ikinä ollut olemassa, kaikki on täysin merkityksetöntä kuolleelle ateistille."
Ei ole. Niin kauan kun yksikään jälkeenjääneistä meidän olemassaolomme, elämämme ja tavan jolla elimme muistaa, niin me olemme todistettavasti olleet olemassa ja olemassaolollamme on merkitystä. Ei meille itsellemme vaan niille jotka jätämme jälkeemme.
"Mitään ei enää ole ja siksi esim. koulusurmat ovat hyväksyttäviä ateismin näkökulmasta."
Ateismin näkökulmasta koulusurmat eivät ole oikein eivätkä väärin, koska ateismi ei ole oikeaan ja väärään kantaa ottava väite. Voisit yhtä perustellusti väittää vaikkapa, että pullanpaiston näkökulmasta koulusurmat ovat hyväksyttäviä, koska ne liittyvät aiheina suunnilleen yhtä paljon toisiinsa.
Jos nyt tässä viittaat meihin ateisteihin, jotka emme usko egomme säilymiseen kuolemanjälkeen, niin minusta ainakin teoillamme on huomattavasti suurempi merkitys siinä tapauksessa, ettei meistä kuolemanjälkeen jää mitään muuta kuin jälkeenjääneiden muistot. Hyvät ja pahat tekomme vaikuttavat suuresti siihen miten lähipiirimme ja muut muistavat meidät, eikä tehtyjä asioita ja niiden jättämää jälkeä saa muuksi muutettua pelkästään katumisella, rukoilulla ja uskomisella toisin kuin uskisten hypoteettista kuolemanjälkeistä loppusijoituspaikkaa.
Vai väitätkö ihan vakavissasi, että sinulle muuttuisi ihan samantekeväksi, mitä lähipiirisi sinusta ajattelisi jos elämäsi viimeisenä tekona menisit julkiselle paikalle ammuskelemaan, kunhan sinulle vaan ei seuraa siitä kuolemanjälkeen mitään sanktiota?
Jos noin on, niin osanottoni lähipiirillesi.
Trollolllolloo.
http://www.youtube.com/watch?v=i6uK7VaREm0
"Mitään ei enää ole ja siksi esim. koulusurmat ovat hyväksyttäviä ateismin näkökulmasta."
- Jo on sairasta tekstiä. Oletko tullut ajatelleeksi, että kun sinä kuolet, niin sinua ei enää ole, eikä elämälläsi ole kenellekään mitään merkitystä? Sitä ihmettelen, että sinä tuot keskusteluun koulusurmat. Miksi? Miksi et tuonut keskusteluun Suomen sotia ja tappamista niin sisällissodissa kuin talvi- ja jatkosodassakin?
Nimimerkki "ateisti on eläin":
"ei se ateistia enää haittaa, sillä häntä ei enää ole olemassa. On kuin häntä ei olisi ikinä ollut olemassa, kaikki on täysin merkityksetöntä kuolleelle ateistille. Mitään ei enää ole ja siksi esim. koulusurmat ovat hyväksyttäviä ateismin näkökulmasta."
Voiko tämän toisin päin ymmärtää siten, että uskovaiselle mitään ei vielä ole olemassa? Elämä alkaa toden teolla vasta kuoleman jälkeen, tämä maallinen elämä nyt on tällainen "alkulämmittely", jota ei tarvitse ottaa niin tosissaan?
Nimimerkki "Ihminen on eläin":
"Jos nyt tässä viittaat meihin ateisteihin, jotka emme usko egomme säilymiseen kuolemanjälkeen, niin minusta ainakin teoillamme on huomattavasti suurempi merkitys siinä tapauksessa, ettei meistä kuolemanjälkeen jää mitään muuta kuin jälkeenjääneiden muistot. Hyvät ja pahat tekomme vaikuttavat suuresti siihen miten lähipiirimme ja muut muistavat meidät, eikä tehtyjä asioita ja niiden jättämää jälkeä saa muuksi muutettua pelkästään katumisella, rukoilulla ja uskomisella toisin kuin uskisten hypoteettista kuolemanjälkeistä loppusijoituspaikkaa."
Todella tiukkaa asiaa. Itse olen juuri samaa mieltä. En elä huomisessa tyyliin "kyllä sitten joskus asiat jonkin hengen myötävaikutuksella järjestyy", vaan ihan tässä päivässä, miettien, miten tämän päivän toiminta vaikuttaa huomiseen (ja pidemmällä aikajänteellä myös kuolemanjälkeiseen elämääni). Näyttää monasti siltä, että uskovaiselle kuolemanjälkeinen elämä ja anteeksianto ovat lohtuajatuksia, joihin nojautuen voi sulkea silmänsä tässä hetkessä ja vältellä vastuun ottamista teoistaan kuin pieni lapsi. Mitä järkeä on elää elämänsä jälkeistä aikaa varten? Eikö tämä elämä ole kuitenkin se, joka sekä teisteille että ateisteille on kiistämättä olemassa?
ateisti on eläin
>>>ei se [siunaaminen] ateistia enää haittaa, sillä häntä ei enää ole olemassa.>On kuin häntä ei olisi ikinä ollut olemassa, kaikki on täysin merkityksetöntä kuolleelle ateistille.
Ongelmana on, että yleensä omaiset suunnittelevat hautajaiset ja joku hautajaiset maksaa. Olisihan minun äitini polttohaudattu (mm. kustannussyistä), vaikka hän ei sitä eläessään halunnut eikä hautaustoimistolla ollut siihen mitään sanottavaa. Hautajaiset ovat ostettava palvelu ostettavine tuotteineen.
Hautajaiset maksetaan joko vainajan jäämistöstä, tai jos vainaja oli varaton, niin kunta maksaa.
Äitini eli säästeliäästi, venytti joka pennin, mutta kun hän kuoli, niin vanhempi sisareni halusi hulppeat hautajaiset. Tietenkin ne äidin jäämistöstä maksettiin.
Vaikka olinkin monissa henkilökohtaisissa asioissa äitini uskottu, niin hautaustoiveista en koskaan hänen kanssaan puhunut, joten en tiedä millaiset hautajaiset hänellä oli mielessä. Olisin tietenkin jutellut asiasta, jos hän olisi puheeksi ottanut, mutta niin ei tapahtunut.
se jos kirkost eronnnu, niin se kuoleminen maksaa monin verroi enemmän jopa 3 kertaa enemmän
Hautajaishommat on suuri bisnes ja hirvittävää tuhlausta.
"se jos kirkost eronnnu, niin se kuoleminen maksaa monin verroi enemmän jopa 3 kertaa enemmän"
- Ei maksa.
Veljeni kuului helluntai seurakuntaan, sieltä tuli saarnamies ilmaiseksi siunaamaan, taisi tulla vielä urkurikin. Hautajaiset perunkirjoituksineen maksoi vähän toista tonnia, muistotilaisuus erikseen.
Hinta riippuu siitä millaiset hautajaiset halutaan, mutta itse hautapaikan hintaan ei kirkon jäsenyys vaikuta. Perunkirjoitus on pakollinen, mutta ei varsinaisesti sisälly hautaukseen.
Ja jos ei hautausmaalle halua tulla kuopatuksi tai tuhkaansakaan sinne uurnassa, eikä halua hautaustoimistoakaan rikastuttaa, niin paras vaihtoehto on tehdä itse arkku ja järjestää asia niin, että siinä kuskataan krematorioon ja sieltä sitten tuhkat luontoon. Arkuntekokurssejakin Suomessa järjestetään, mutta eihän sen kovin kummoinen loota tarvitse olla, koska sehän poltetaan.
Samaa mieltä.