se tarkoittaa sitä, että kavereita ja tuttuja alkaa kuolla ympäriltä. Viimeisen kuukauden aikana on kuollut neljä. Viimeisin perjantaina sairaskohtaukseen saunan lauteille. Kaksi aikaisempaa syöpään kumpikin ja se ensimmäinen monien eri sairauksien rasituksiin, jota pumppu ei enää kestänyt.
Heidän uskonnollisuudestaan en tiedä, siitä ei vuosikymmenten mittaan ollut koskaan puhetta. Eikä se minulle kuulukaan.
Tässä vaiheessa moni uskovainen alkaisi puhua tuonpuoleisesta, mutta en minä. Tiedän että kuolen, kuten kaikki muutkin. Harmillista mutta totta.
Heidän uskonnollisuudestaan en tiedä, siitä ei vuosikymmenten mittaan ollut koskaan puhetta. Eikä se minulle kuulukaan.
Tässä vaiheessa moni uskovainen alkaisi puhua tuonpuoleisesta, mutta en minä. Tiedän että kuolen, kuten kaikki muutkin. Harmillista mutta totta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmisen luonteenlaatu korostuu vanhetessa. Valoisan luonteenlaadun omaava hymyilee vielä sänkypotilaanakin. Katkeruuteen työikäisenä taipuva on vanhana vielä happamampi.
Elämänasenteeseensa voi jonkin verran vaikuttaa. Stressaavan työn keskellä tai kipujen vaivatessa positiivisuus on vaikeampaa. Uskonnollisuudella on vaikutus myös luonteeseen ja siihen, miten elämän ja kuoleman kokee.
Zemppiä uusien ystävien etsintään!
Missä kohtaa kirjoitin katkeruudesta? Eivät nämä neljä olleet läheisiä ystäviä, mutta kavereita pitkältä ajalta, joskin harvakseltaan viime vuosina nähtiin.
En myöskään tarvitse uusia ystäviä. Sinä vedit kirjoituksestani omituisia johtopäätöksiä, enkä ymmärrä kommenttiasi.
Vedän kirjoituksestasi sellaisia johtopäätöksiä, että tunnet ihmisiä joilla on ollut syövän ja muiden sairauksien aiheuttamia kipuja.
Koska olen tuntenut ja tunnen edelleen itsekin muutamia tällaisia tapauksia, kerroin omia havaintojani siitä miten ihmisen luonteenlaatu korostuu muun elämänpiirin pienetessä.
Mainitsin ennen katkeruutta valoisan luonteenlaadun, jollaista tietysti suosittelen kaikille.
Täytyy myöntää etten yhtään ymmärrä kirjoitustasi. En kirjoittanut mitään näiden ihmisten luonteenlaadusta enkä sen muuttumisesta.
Mikä kuolemassa harmittaa? Olen yli 85 vuotta vanha, mutta ei kuoleminen harmita, koska uskon, että henkeni jatkaa olemassaoloa henkimaailmassa. Siellä on kaksi osastoa: henkivankila eli väliaikainen helvetti ja paratiisi eli väliaiaikainen taivas. Molemmissa olemme sen hengen vaikutuksen alaisina, jossa olimme eläessämme. Molemmissa meille saarnataan Kristuksen evankeliumia, ja meillä on vapaus ottaa se vastaan tai hylätä.
-- todella kaksi vaihtoehtoa --- kantaakko ristiä golgatalle , tai sitten jättää se tekemättä ?? !!
Minusta kuolema on luonnollinen päätös elämälle. Saa nukkua ikuiseen uneen ja vielä hyvällä mielellä tietäen, että on elänyt täysipainoisesti joka saralla täällä maan päällä - turhia haikailematta, että sitten taivaassa saa kruunun päähänsä.
Ja, kun on tehnyt täällä maan päällä velvollisuutensa läheistensä ja rakkaittensa sekä vähän muidenkin keskuudessa. Globaalisesti miettiessäni: minulla on ollut ihan hyvä elämä. En haikaile turhista olemattomista toiveajatteluista kuoleman jälkeen - olen tyytyiväinen itseeni ja tekemisiini ja mitä olen saanut aikaan.
Niin, jokainen kyllä tämän asian tietää/ymmärtää, siis että ihminen kuolee. Tosin tätä seikkaa ei monikaan aina elämänsä tietyissä vaiheissa edes ajattele.
Mutta: ""Saa nukkua ikuiseen uneen ja vielä hyvällä mielellä tietäen, että on elänyt täysipainoisesti joka saralla täällä maan päällä - turhia haikailematta,""
Pitänee tuossa lausumassasi kuitenkin huomioida myös se, ettei tuo hyvällä mielellä uinahtaminen toteudu kovinkaan usean ihmisen osalta, koska kuolema voi tulla kesken elämisen.
Eli kaikki tulevaisuuden suunnitelmat noiden mainitsemiesi velvollisuuksien hoitamisessa voi jäädä pahastikin kesken.
Toki pyrkimyksenä lienee meidän kunkin osalla tämä: "olen tyytyiväinen itseeni ja tekemisiini ja mitä olen saanut aikaan."