Piikittely ja irtopisteiden keruu on helppoa, mutta päättäjien kiittäminen vaikeampaa.
Helsingin Sanomat sai sunnuntaina aikaan kunnon hässäkän Suomen EU-maksuista. Laskentatapa oli aidosti omituinen. Analyysissä todettiin, että arviossa on otettava huomioon koko kehyskausi, mutta kun päästiin laskutoimitukseen, niin kaksi kalleinta vuotta jätettiin pois.
Ensin annettiin kaava, ja sitten päätettiin olla noudattamatta sitä. Silloin selitykseksi ei riitä, ettei virallisia tietoja ollut saatavissa. Arvio pitää tehdä toisin perustein.
Entinen pääministeri Matti Vanhanen totesi tämän päivän Helsingin Sanomissa, että nettosaajaksi kyllä pääsee, siihen ei tarvita kuin pari peräkkäistä talouden romahdusta. Jos Suomi menestyy suhteellisesti paremmin kuin muut, niin selvää on, että maksuosuus kasvaa.
Meitä paremmin menestyneet maksavat edelleen meitä enemmän, ja Suomi onnistui neuvotteluissa, koska viime vuosien maksujen kasvu saatiin taitettua. Vuoden 2011 652 miljoonaan ei lähivuosina päästä.
Lopullista arviota ei sitä paitsi voi tehdä kuin jälkikäteen. Vaikka EU:n rahoituskehys kokonaisuutena laski, niin esimerkiksi tutkimus ja tuotekehitysmenot nousivat peräti 27 miljardilla. Näitä rahoja pääsevät hyödyntämään maat, jotka pystyvät tuottamaan hyviä hankkeita. Tähän saakka Suomi on onnistunut paremmin kuin se 1,6 prosenttia, joka on Suomen maksuosuus. Kyseessä ovat suuret summat.
Kummallisen maksuosuuskeskustelun aikana mielenkiintoista oli MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan kommentti. Hän kiitteli Maaseudun Tulevaisuudessa Suomen neuvottelutaktiikkaa. Poliittisten pisteiden keruun kannalta olisi varmasti ollut helpompaa hakea hyvää tulosta maksualennusten kautta. Toinen tie oli liikkua kehyksen sisällä ja hakea voitot sieltä. Se onnistui. Esimerkiksi maataloudessa Suomen osuus kasvoi.
Päättäjien kiittely on julkisuudessa aina kovin vaikeaa, kun taas mollaaminen on turhankin helppoa.
Helsingin Sanomat sai sunnuntaina aikaan kunnon hässäkän Suomen EU-maksuista. Laskentatapa oli aidosti omituinen. Analyysissä todettiin, että arviossa on otettava huomioon koko kehyskausi, mutta kun päästiin laskutoimitukseen, niin kaksi kalleinta vuotta jätettiin pois.
Ensin annettiin kaava, ja sitten päätettiin olla noudattamatta sitä. Silloin selitykseksi ei riitä, ettei virallisia tietoja ollut saatavissa. Arvio pitää tehdä toisin perustein.
Entinen pääministeri Matti Vanhanen totesi tämän päivän Helsingin Sanomissa, että nettosaajaksi kyllä pääsee, siihen ei tarvita kuin pari peräkkäistä talouden romahdusta. Jos Suomi menestyy suhteellisesti paremmin kuin muut, niin selvää on, että maksuosuus kasvaa.
Meitä paremmin menestyneet maksavat edelleen meitä enemmän, ja Suomi onnistui neuvotteluissa, koska viime vuosien maksujen kasvu saatiin taitettua. Vuoden 2011 652 miljoonaan ei lähivuosina päästä.
Lopullista arviota ei sitä paitsi voi tehdä kuin jälkikäteen. Vaikka EU:n rahoituskehys kokonaisuutena laski, niin esimerkiksi tutkimus ja tuotekehitysmenot nousivat peräti 27 miljardilla. Näitä rahoja pääsevät hyödyntämään maat, jotka pystyvät tuottamaan hyviä hankkeita. Tähän saakka Suomi on onnistunut paremmin kuin se 1,6 prosenttia, joka on Suomen maksuosuus. Kyseessä ovat suuret summat.
Kummallisen maksuosuuskeskustelun aikana mielenkiintoista oli MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan kommentti. Hän kiitteli Maaseudun Tulevaisuudessa Suomen neuvottelutaktiikkaa. Poliittisten pisteiden keruun kannalta olisi varmasti ollut helpompaa hakea hyvää tulosta maksualennusten kautta. Toinen tie oli liikkua kehyksen sisällä ja hakea voitot sieltä. Se onnistui. Esimerkiksi maataloudessa Suomen osuus kasvoi.
Päättäjien kiittely on julkisuudessa aina kovin vaikeaa, kun taas mollaaminen on turhankin helppoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hallituksen saama kritiikki on ollut jokseenkin perusteetonta tässä yhteydessä. Kysehän on siitä, että meille voidaan sallia vain sellainen suhteellinen asema nettomaksajien joukossa, joka meille suunnilleen kuuluu. Mitään maksupalautuksia emme voineet kuvitella saavamme, ellei olisi samanaikaisesti luovuttu osasta maaseudun kehittämisrahoista yms.
Pineksi torjuntavoitoksi voidaan lukea se, että EUn budjetin paisuttaminen saatiin kokonaisuutena taitetuksi. Tämä on ennen muuta sellaisten maiden kuin Englannin, Saksan ja Ruotsin ansiota.
Oikeutettua kritiikkiä voi sen sijaan antaa siitä, että EUn talouden suureen rakenteeseen ei koskettu. Maatalous- ja aluetukivaltaisuus jatkuvat. Kasvun ja työllisyyden sekä innovaatioiden tukeminen jää aina tässä kombinaatiossa vähemmälle. Tällainen suunta näivettää koko Eurooppaa ja siten tuhoisaa sen jäsenmaiden talouksille. Euro-ongelmaisten maiden pääongelma ei ole talouksien velkaantuneisuus vaan kehno talouden rakenne. Se on osaltaan johtanut velkaantumiseen ja talousongelmien kasaantumiseen. Ei sellaisia ongelmia ratkaista millään maatalous- ja aluetuilla.