Tällaisia mietteitä minulle on tullut vasta viime vuosina..olen aina ollut tosi herkkä, ja noh, kai sitten aika kilttikin, tai minua on ns. helppo käyttää hyväksi. Mutta ei sitä kukaan ole tehnyt sillein pahasti. Haaveilen ja unelmoin paljon. Ajattelen paljon tunteella. En sano olevani täydellinen, osaan olla välillä ilkeäkin. Mutta tosiaan, olen alkanut miettiä elämäntarkoitusta ja muuta tämmöistä, enkä todellakaan löydä tässä mitään tarkoitusta tai merkitystä. Míetin kaikenmaailman asioita todella paljon, aivan liikaa. Jos joku sanoo minulle pahasti, se saattaa vaivata vielä monenkin päivän päästä. Eikä tarvitse edes kovin pahasti sanoa, jotain negatiivista vain.
Haluan että läheisilläni on hyvä olla, en halua satuttaa ketään. Inhoan riitoja. Minua välillä ahdistaa maailman pahuudet. En ole ikinä halunnut lapsia, siksikin tunnen olevani merkityksetön. Ajattelen vain etten halua lapsia tähän maailmaan. Sairastuin melko vakavasti 3 v. sitten, nyt tosin sairauteni on vakaa. En mieti sitä kovin paljoa. Pitkä suhde päättyi 3 v.sitten. Sittemmin en ole seurustellut. Oikeastaan en haluaisi olla aikuinen, tahtoisin vain pitää hauskaa.
Mistähän nämä ajatukset tulee?? Tämä on alkanut viime vuosina.. Minulla on kyllä ihanat vanhemmat ja ystäviä. Tosin minusta välillä tuntuu, etten ole aina samalla aaltopitoisuudella kaikkien kavereitteni kanssa. Olen töissä tällä hetkellä iha ok työssä, tosin kaukana kotipaikkakunnaltani mutta olen nyt sopeutunut. Tosin viikot ovat melko yksinäisiä. Eli, ei elämäni mitenkään kovin onnetonta ole kuitenkaan. En ole mielestäni ainakaan kovin masentunutkaan, olen useimmiten iloinen. Silti en näe elämässä mitään järkeä. Toiset haaveilee lapsista ja perheestä, minä en, ehkä siksi en näe elämälläni tarkoitusta. Käyn vain töissä, harrastan liikuntaa ja yritän nähdä perhettäni ja välillä ystäviäni. Harvoin hekin tosin pyytävät että nähtäisiin ainakin suurin osa. Aina olen ollut kova stressaamaan, mutta nyt tuntuu että se vain pahenee. Välillä mietin, pitäisikö muuttaa jonnekin korpeen ja ottaa vain kissoja mukaan sinne. Katkaista kontakti ulkomaailmaan. Olen kyllä sosiaalinen, mutta välillä olen vain niin kyllästynyt kaikkeen....kanssasisaret, auttakaa :/
Haluan että läheisilläni on hyvä olla, en halua satuttaa ketään. Inhoan riitoja. Minua välillä ahdistaa maailman pahuudet. En ole ikinä halunnut lapsia, siksikin tunnen olevani merkityksetön. Ajattelen vain etten halua lapsia tähän maailmaan. Sairastuin melko vakavasti 3 v. sitten, nyt tosin sairauteni on vakaa. En mieti sitä kovin paljoa. Pitkä suhde päättyi 3 v.sitten. Sittemmin en ole seurustellut. Oikeastaan en haluaisi olla aikuinen, tahtoisin vain pitää hauskaa.
Mistähän nämä ajatukset tulee?? Tämä on alkanut viime vuosina.. Minulla on kyllä ihanat vanhemmat ja ystäviä. Tosin minusta välillä tuntuu, etten ole aina samalla aaltopitoisuudella kaikkien kavereitteni kanssa. Olen töissä tällä hetkellä iha ok työssä, tosin kaukana kotipaikkakunnaltani mutta olen nyt sopeutunut. Tosin viikot ovat melko yksinäisiä. Eli, ei elämäni mitenkään kovin onnetonta ole kuitenkaan. En ole mielestäni ainakaan kovin masentunutkaan, olen useimmiten iloinen. Silti en näe elämässä mitään järkeä. Toiset haaveilee lapsista ja perheestä, minä en, ehkä siksi en näe elämälläni tarkoitusta. Käyn vain töissä, harrastan liikuntaa ja yritän nähdä perhettäni ja välillä ystäviäni. Harvoin hekin tosin pyytävät että nähtäisiin ainakin suurin osa. Aina olen ollut kova stressaamaan, mutta nyt tuntuu että se vain pahenee. Välillä mietin, pitäisikö muuttaa jonnekin korpeen ja ottaa vain kissoja mukaan sinne. Katkaista kontakti ulkomaailmaan. Olen kyllä sosiaalinen, mutta välillä olen vain niin kyllästynyt kaikkeen....kanssasisaret, auttakaa :/
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä elämä ei ole minkäänlaista, jos kokee ettei sillä ole mitään tarkoitusta. Minulla ei ole omia lapsia, mutta jos ei koe elämällä olevan mitään sen kummempaa mieltä niin anttako silloin jälikasvukaan sellaista. Sinulla tuntuu olevan kuienkin kaikki ihan ok mutta silti koet tyhjyyttä.
Minä olen löytänyt mielekkyyden uskon kautta. Jos sitä ei olisi niin en rehelilsesti sanoen näkisi mitään syytä ja järkeä täällä ololla joka kerrankin loppuisi kuolemaan. Ei me olla täällä vain satuman oikusta: ei todellakaan! Sinutkin on luotu iahan omaa ikuista iankaikkisuutta suunnitelmaa varten ja olemalla olosi on ainutlaatuisen arvokasta. Kun näin uskoo ja ymmärtää niin haluaa elää myös toisia varten ja antamalla ja jakamalla kokemustaan ja lahjojaan. Elämä vain itsekkäästi ja omaa nautiontoa etsien on loppujen lopuksi tylsää ja onttoa.
Tietenkin voi olla että sinulla on joitain alitajuista syvyyksissä: lapsuuden aikana patountuneita käsittelemättömiä tuennemuistoja. Oletko padonnut vihaa kilttinä ja herkkänä ihmisenä. Olet sosiaalinen ihminen. Etpä taitais kauaa viihtyä siellä korvessa!
Aloittaja, et ole väärässä, useat ihmiset eivät ole alunperin täältä Maasta kotoisin.
Stop the press!!!
Haluatko selventää millaisessa maailmassa elämme ja mistä nämä "tietyt ihmiset" ovat tulleet jotka eivät ole alunperin täältä Maasta?
Vietät liikaa aikaa tietokoneella ja yksinäsi.
http://divinerevelations.info/a_divine_revelation_of_heaven.htm
Olet siinä pisteessä, jossa olet huomannut ettei kaikki voi olla tässä. Kaikki on pinnallisesti hyvin, muttet ole silti onnellinen. Olet padonnut vihaa sisällesi, vaikket sitä huomaisikaan. Kilttinä et ilmaise negatiivisiä tunteita ulospäin vaan ne kasaantuu sisällesi ja tulet siitä fyysisesti sairaaksi tavalla tai toisella. Haluat säästää muut mielipahalta, mutta aiheutat sitä silti itsellesi. Sinun pitäisi oppia arvostamaan itseäsi, rakastamaan itseäsi. Olla välillä hyvällä omallatunnolla itsekäs eikä aina ajatella muita. Mieti mikä tekee sinut onnelliseksi ja toteuta se.
Tämä on myös se vaihe, jolloin ihmiset ovat innokkaita tarjoamaan ratkaisua sinulle uskonnoista, ideologioista tai vaikka salaliittoteorioista. Näihin oljenkorsiin tartutaan, jotta saataisiin jotain käsinkosketeltavaa mihin turvautua ja millä selittää kaikkea järjettömyyttä. Se on ihan totta, että tämä maailma on järjetön.
Olet ikään kuin heräämässä elämän unesta. Sen sijaan että nyt tyytyisit toisten totuuksiin ja uskoisit johonkin sokeasti, etsi se mikä on juuri sinulle omakohtaisesti totta, luota vaistoihisi ja herkkyyteesi. Anna virran viedä. Jos tuntuu, että tekee mieli tehdä jokin elämänmuutos tai jotain erilaista mitä et ole ennen tehnyt ja jokin asia vetää sinua puoleesi niin luota vaistoosi ja mene sitä kohti. Nauti, ole onnellinen, älä rajoita itseäsi. Älä vertaa itseäsi muihin, jokaisella on vain oma elämä elettävänä eikä sitä voi elää toisen puolesta. Kulje omaa polkuasi ja anna muiden kulkea omaansa. Kohtele itseäsi hyvin ja päästä irti stressistä, opettele rentoutumaan. Niin kuin mainoksessa sanotaan: "Koska olet sen arvoinen."
Ihan hyvä neuvoja sinulla go with the flow, mutta siinäpä se ongelma onkin että kun ihminen ei koe elämällään olevan tarkoitusta niin se se virran viemänä ajelehtiminkaan tuo iloa. Ja kun ei ole tarkoitusta niin ei kkoe myöskään iloa. Hyvä neuvo mutta tuossa tilanteessa ei saa puristettua sitä iloa ja ei oikein huvita tehdä mitään kivaa kun oikeastaan ei tiedä ja koe mitään kivaksi. Se on sama kuin yrittäisi nostaa itseään tukasta ilmaan.
Ymmärrän sinua täysin ap. Olen kokenut kohta parin vuoden ajan tätä tyhjää tunnetta, yrittäen löytää asioita joilla täyttää elämäni. En ole kykenevä fyysisesti saamaan lapsia, mutten heitä tähän maailmaan tahtoisikaan saattaa sen pahuuden takia. Olotilani heittelehtii masentuneesta maaniseksi, jolloin koen elämän mukavaksi sellaisenaan. Useimmiten olen kuitenkin alakuloinen, koska en tiedä mitä haen ja miksi olen olemassa.
Toisinaan haaveilen parisuhteesta, mutta koska mielialani heittelehtii meren allokon lailla en usko, että pidemmällä tähtäimellä osaisin elää toisen ihmisen kanssa. Meissä on paljon samaa, minä myös koen tarvetta miellyttää niitä muutamaa ihmistä ja sukulaista joihin olen yhteydessä. Jopa siihen saakka että koen valehtelevani itselleni. Joinakin päivinä herätessäni päätän, että tänään ajattelen itseäni ja elän sen mukaan, mutta sitten kuitenkin huomaan taas kuinka ajattelen muita ihmisiä ja annan heidän onnensa virrata samalla kun annan omani valua ojasta allikkoon. Minun on vaikea luottaa tuntemattomiin, koska en usko olevani tarpeeksi hyvä heille eivätkä he ajattele kuin omaa onneansa. Heidän on parempi olla ilman seuraani. Silti haikeana katselen horisonttiin ja löydän itseni haaveilemasta elämäni rakkaudesta. En tiedä onko tämä pelkoa, huonoa itsetuntoa vai olenko vain yksinkertaisesti niin kiltti, etten osaa vaatia onnea itselleni.
Olen ajelehtinut nyt 23-vuotta elämästäni ja tuntuu että tulevaisuus tulee jatkumaan tällaisena. En näe muutosta itsessäni enkä käytöksessäni. Se pelottaa, koska jo nyt olen lohduttautunut alkoholin voimaan. Juomalla itseni uneen kun kukaan ei ole näkemässä antaa minulle lohtua, tunnen että voin siirtää ongelmani seuraavaan päivään eikä niitä tarvitse käydä nyt ja tässä läpi. Olen hakenut apua tähän oloon, mutta jonot ovat niin pitkät eikä tilani niin kriittinen että tulisin saamaan apua vielä pitkään aikaan. Saati että saisin tietää mikä minua vaivaa ja miksi olen niin tyhjä ja turta kaikelle.