kiirastulesta

kirja: Katolilaisuuden syvin olemus
Kirj. Saatana Perkele

Katolisen kirkon Katekismuksen kiirastulta käsittelevä vajaan sivun mittainen alaluku on otsikoitu "Viimeinen puhdistus, tai kiirastuli". Teoksen mukaan "kaikki, jotka kuolevat Jumalan armossa ja ystävyydessä, mutta ovat vielä epätäydellisesti puhdistuneita, ovat tosin varmoja iankaikkisesta pelastuksestaan; mutta kuoleman jälkeen heihin kohdistuu puhdistaminen, niin he saavuttavat sen pyhyyden, joka on välttämätöntä sisälle pääsyyn taivaan iloon." (1030). Kyseessä nähdään olevan nimenomaan valittujen puhdistaminen, joka kirjan mukaan eroaa täysin kirottujen (ts. niiden, joita ei ole valittu) rangaistuksesta.

Tämän opin muotoilemisen taustalla Katekismus sanoo olevan mm. Trenton (1545-63) kirkolliskokouksen (1031). Opin tueksi esitetään 1.Kor.3:15, 1.Piet.1:7 ja apokryfinen 2. Makk.12:46.

Tämän luterilaista kristittyä kummastuttavan opin taustalla on Rooman kirkon vanhurskauttamisoppi. Sen mukaan vanhurskauttaminen on ihmisessä tapahtuva pyhitys- eli paremmaksituloprosessi, joka ei tule tässä maailmassa milloinkaan valmiiksi. Jumalan armoa katoliset eivät ymmärrä anteeksiantavaksi, vaan otolliseksi tekeväksi armoksi. Sen voimalla ihmisen itsensä on kyettävä paremmaksi tulemisellaan ansaitsemaan pelastuksensa.

Niinpä tämä kehitys ei ehdikään tulla valmiiksi tässä ajassa, vaan se jatkuu Katekismuksen mukaan kuoleman jälkeen juuri kiirastulessa, jossa tulen tehtävänä on polttaa jäljelle jäänyt kuona pois. Lutherin aikana tätä aikaa koitettiin lyhentää mm. aneilla.