Mikä maku? – Katolilaisen silmin katsottuna

En ole samaa mieltä musiikkivalinnoistasi, mitä tuulee listan alkupäähän. Ei ole mitenkään diplomaattista konservatismia tai traditionaalia suosia gregorianiikkaa ja sakraalipolyfoniaa. Jättäisin myös etuliitteen "neo" pois tässä yhteydessä. Hyvän sakraalimusiikin ominaisuus on aidosti liturgiset tekstit, vrt. missale, lukukappaleet jne. Hyvä tyyli, eli oikein valittu musiikki, vrt. Kirkkovuoden aika tai liturgian kohta. Nämä itsestäänselvyydet, jotka ovat päässeet unohtumaan, eivät saisi leimata mitään näkemystä suhteessa tapaan ilmaista yhteistä uskoa. Ei se millä instrumentilla, vaan millä tavalla. Tapamme ilmaista kertoo paljon tavastamme uskoa. Vaatimattomasti voi ilmaista kaiken, mutta vaatimattomuus ei saa olla itse tarkoitus. Ei tarvita Lullyä, Mozartia, Bachia tms. Varsinkaan ei kaivata huonosti sävellettyä uutta katolista musiikkia muka "helposti lähestyttävää" ihmisiä aliarvioivaa musiikkia. Hyvä liturginen musiikki on seurakunnan voimavarat huomioivaa, oikeisiin teksteihin pohjautuvaa ja pitkään musiikilliseen historiaamme(josta voimme olla varsin ylpeitä) pohjautuvaa ja siitä aarteesta heijastuvaa litugiseen kontekstiin sopivaa musiikkia. Onko meiltä on kadonnut tällainen taju?

Tuo Thomas Tallis teos kohdassa tavalliset traditionalistit, on hyvin kaunis. Itse asiassa ystäväni Turusta kertoi laulaneensa sen kuoronsa kanssa monta vuotta sitten.

Kauhistukseni huomasin tuon yhden linkin alla messun meidän omasta katedraalistamme. Ei kai tuollaisia messuja siellä nykyään vietetä? Mikäs messu se sellainen on.