. Heprean kielen ominaisuudet ominaisuudet,
mm. voimakas todellisuudentaju,
tekevät heprean myös erityisen soveliaaksi runokieleksi.
Heprealaisen runon säkeet ovat lyhyitä – monesti niissä on vain
pari kolme sanaa – minkä ansiosta niissä on paljon tehoa.
Professori James Muilenburg,
erään raamatunkäännöskomitean (Revised Standard Version) jäsen,
on sattuvasti huomauttanut:
”Puheilmaisu [heprealaisessa runoudessa] on
tiivistettyä, ja kaikki paino sijoitetaan tärkeille sanoille.
Psalmin 23 heprealainen teksti sisältää vain 55 sanaa,
kun taas nykyisissä
länsimaisissa käännöksissämme sanoja on kaksi kertaa enemmän.
Silti ei käännöksissäkään
alkuperäisen heprean säästeliäs sanankäyttö ole kadonnut. – – Heprealainen runous on kieltä, joka elää puhuttaessa. – – Heprealainen runoilija auttaa meitä näkemään, kuulemaan ja tuntemaan.
Fyysiset aistimukset ovat tuoreita ja eloisia – – Runoilija ajattelee kuvin, ja nuo kuvat otetaan kaikille ihmisille yhteisestä jokapäiväisestä elämästä.”
(An Introduction to the Revised Standard Version of the Old Testament,
1952, s. 63, 64.)
Tarkastelkaamme esimerkkinä
heprealaisen runokielen ytimekkyydestä psalmin 23 ensimmäistä jaetta
Uuden maailman käännöksen mukaan.
Jehova [on] minun Paimeneni.
Ei minulta mitään puutu.
Kahdeksan sanan sijasta heprea tarvitsee
tämän sanomiseen vain neljä sanaa,
jotka vastaavat sanoja ”Jehova”, ”minun Paimeneni”, ”ei – – mitään”
ja ”minulta – – puutu”.
Sana ”on” tarvitaan suomessa ajatuksen täydentämiseksi,
hepreassa se ei ole ymmärtämisen kannalta tarpeen.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200001953?q=heprea&p=par
mm. voimakas todellisuudentaju,
tekevät heprean myös erityisen soveliaaksi runokieleksi.
Heprealaisen runon säkeet ovat lyhyitä – monesti niissä on vain
pari kolme sanaa – minkä ansiosta niissä on paljon tehoa.
Professori James Muilenburg,
erään raamatunkäännöskomitean (Revised Standard Version) jäsen,
on sattuvasti huomauttanut:
”Puheilmaisu [heprealaisessa runoudessa] on
tiivistettyä, ja kaikki paino sijoitetaan tärkeille sanoille.
Psalmin 23 heprealainen teksti sisältää vain 55 sanaa,
kun taas nykyisissä
länsimaisissa käännöksissämme sanoja on kaksi kertaa enemmän.
Silti ei käännöksissäkään
alkuperäisen heprean säästeliäs sanankäyttö ole kadonnut. – – Heprealainen runous on kieltä, joka elää puhuttaessa. – – Heprealainen runoilija auttaa meitä näkemään, kuulemaan ja tuntemaan.
Fyysiset aistimukset ovat tuoreita ja eloisia – – Runoilija ajattelee kuvin, ja nuo kuvat otetaan kaikille ihmisille yhteisestä jokapäiväisestä elämästä.”
(An Introduction to the Revised Standard Version of the Old Testament,
1952, s. 63, 64.)
Tarkastelkaamme esimerkkinä
heprealaisen runokielen ytimekkyydestä psalmin 23 ensimmäistä jaetta
Uuden maailman käännöksen mukaan.
Jehova [on] minun Paimeneni.
Ei minulta mitään puutu.
Kahdeksan sanan sijasta heprea tarvitsee
tämän sanomiseen vain neljä sanaa,
jotka vastaavat sanoja ”Jehova”, ”minun Paimeneni”, ”ei – – mitään”
ja ”minulta – – puutu”.
Sana ”on” tarvitaan suomessa ajatuksen täydentämiseksi,
hepreassa se ei ole ymmärtämisen kannalta tarpeen.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200001953?q=heprea&p=par
Vastaukset 3
Vanhimmat
Laitankin nettiprofiiliini
kohtaan
harrastukset:Heprealainen runous.
Sehän on totta koska luen Psalmeja joka päivä.
IhQ hianoo,
määkii harrasta siis
heprealaist runout?
Lyhyestä Virsi kaunis,
ei todellakaan pitkästä copubastauxesta.