Näin EU höynäyttää hyväuskoisia hölmöläisiä Analyysi Suomen EU-maksut kasvavat, vaikka koko EU:n menot hieman supistuvat. Tämä on kuitenkin pieni tappio sen rinnalla, että koko EU-budjetti perustuu suurelta osin tilastovääristelyyn ja hyväuskoisten höynäytykseen. Suomi kuuluu EU:n hyväuskoisiin – ja maksaa roppakaupalla muiden viuluja.
Suomen maksuista EU:n ja muiden jäsenmaiden edustajien kanssa neuvotellut ja sopinut pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on luonnehtinut Suomen EU-maksuista virinnyttä keskustelua "säälittäväksi". Hänen mukaansa keskustelu on "vellonut" epäolennaisia sivuseikkoja.
Pääministerin sanavalinnat eivät ehkä kaikilta osin olleet täysosumia, mutta siinä hän on epäilemättä oikeassa, että budjettikeskustelu on hetkittäin juuttunut Suomen ja EU:n taloussuhteiden epäolennaisiin yksityiskohtiin.
Seitsenvuotissuunnitelman kustannuksissa miljoonilla tai prosenttiyksikön osilla ei ole merkittävää vaikutusta Suomen rahoitusasemaan tai talouteen.
Ei ainakaan sen rinnalla, että koko EU:n taloudenpito perustuu olennaisilta osin laajamittaiseen tilastovääristelyyn, välistävetoon ja tuhlaukseen.
Niitä Suomessakin olisi paikallaan "velloa" ennemmin kuin yhden seitsenvuotissuunnitelman desimaaleja.
Kolme syytä, miksi EU on liian kallis
EU:n vuosien 2014–2020 suunnittelukautta leimaavat aivan samat perustavaa laatua olevat ongelmat kuin yhä meneillään olevaa vuosien 2007–2013 budjettikautta – niin kuin leimaavat EU:n taloudenpitoa muutoinkin.
Ongelmia on ainakin kolmea sorttia – ja niistä kaikista koituu Suomelle huomattavaa haittaa ja enemmän maksettavaa kuin pitäisi.
Suomi maksaa EU:lle liikaa siitä hyvästä – tai paremminkin siitä pahasta – että:
1) EU:ssa jäsenmaiden maksut ja rahan jako suosivat niitä jäsenmaita, joissa on muita laajempi harmaa talous ja vastaavasti rasittavat Suomen kaltaisia jäsenmaita, joiden harmaa talous on muita suppeampi.
2) EU:n rahankäytöstä olennainen osa hupenee asiattomiin ja sääntöjen vastaisiin tarkoituksiin, mikä aiheuttaa Suomellekin aiheettomia kustannuksia.
3) Sääntöjen mukaisestakin rahankäytöstä suuri osa hupenee tehottomuuteen tai jopa lentää sananmukaisesti taivaan tuuliin – ja aiheuttaa Suomellekin turhaa maksutaakkaa.
Näistä EU:n peruspiirteistä koituu erikseen ja etenkin yhdessä Suomelle rutkasti turhaa rahanmenoa, joka ei erikseen erotu EU:n uudesta sen paremmin kuin vanhastakaan seitsenvuotissuunnitelmasta.
Suomi maksaa lisää ja saa vähemmän
EU:n taloudenpito perustuu jäsenmailta perittäviin maksuihin ja näistä maksuista kertyneiden varojen jakamiseen takaisin jäsenmaille. Talousjärjestelynä EU on pohjimmiltaan rahanjakolaitos, jonka pieni osa Suomikin on.
Järjestelyyn kuuluu, että EU perii kultakin jäsenmaalta eri määrän maksuja kuin palauttaa niille rahaa, niin kuin tulonjakojärjestelyissä on tapana.
Maksu- ja jakoperusteet ja niiden hienosäätö ovat alituisen poliittisen ja neuvottelutaktisen mittelön aiheita, ja siitä viime kuukausien budjettineuvotteluissakin on ollut kyse.
Kaikki kilvoitteluun osallistuneet jäsenmaat ja EU:n toimielimet ovat pyrkineet parantamaan omaa maksu- tai rahoitusasemaansa joko omia maksujaan pienentämällä, tulojaan kasvattamalla tai kummallakin keinolla.
Viime viikon budjettisovulta puuttuu vielä Euroopan parlamentin sinetti, mutta nyt EU:n budjetti näyttää ensi kerran hieman supistuvan. Tämä tarkoittaisi, että kaikkien jäsenmaiden yhteenlasketut maksut supistuvat ja vastaavasti EU:n jakama rahamäärä supistuu hivenen.
Yksittäisten jäsenmaiden suhteellisen aseman muutokset vaihtelevat jonkin verran, joten joku maa hyötyy enemmän kuin joku toinen ja joku muu maa kustantaa muiden hyötyjä.
Suomen maksut EU:lle kasvavat, mutta EU:n Suomelle jakama rahamäärä supistuu, joten Suomen maksuasema heikkenee. Muutokset ovat laskutavasta riippumatta suhteellisen pieniä mutta silti Suomelle epäedullisia.
Enemmän Suomelle on haittaa EU:n taloudenpidon muista puutteista.
Tilastotulot muuta kuin oikeat tulot
EU:n periaatteena on karkeasti pelkistäen se, että keskimääräistä rikkaammat maat maksavat enemmän kuin saavat ja keskimääräistä köyhemmät jäsenmaat saavat enemmän kuin maksavat.
Maksu- ja jakoperusteiden luonteesta sekä EU-maiden kansallisista eroista koituu kuitenkin Suomelle alituista ja kaiken lisäksi merkittävää haittaa.
Jäsenmaksut ja rahan jakaminen perustuvat EU:ssa keskeisiltä osin kansantalouden tilinpitoon ja virallisissa taloustilastoissa näkyviin tuloihin.
Paha vain, että nämä tilastot valehtelevat. Ja paha Suomelle, että Suomen taloustilastot valehtelevat vähemmän kuin useimpien muiden EU-maiden tilastot tai kaikkien EU-maiden tilastot keskimäärin.
Monissa muissa maissa suurempi osa tuloista on pimeitä tuloja kuin Suomessa.
EU:ssa maksutaakka jakautuu epäreilusti kansakuntien kesken esimerkiksi siten, että Suomi maksaa ylimääräistä muiden veronkierrosta.
0Äänestä
olutmöhö
Niinpä. Ja Timo Soinikaan ei halua luopua EU;sta, päinvastoin, haluaa taas fasistiryhmään takaisin Brysselin oluthanojen ääreen.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin EU höynäyttää hyväuskoisia hölmöläisiä
Näin EU höynäyttää hyväuskoisia hölmöläisiä
Analyysi Suomen EU-maksut kasvavat, vaikka koko EU:n menot hieman supistuvat. Tämä on kuitenkin pieni tappio sen rinnalla, että koko EU-budjetti perustuu suurelta osin tilastovääristelyyn ja hyväuskoisten höynäytykseen. Suomi kuuluu EU:n hyväuskoisiin – ja maksaa roppakaupalla muiden viuluja.
Suomen maksuista EU:n ja muiden jäsenmaiden edustajien kanssa neuvotellut ja sopinut pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on luonnehtinut Suomen EU-maksuista virinnyttä keskustelua "säälittäväksi". Hänen mukaansa keskustelu on "vellonut" epäolennaisia sivuseikkoja.
Pääministerin sanavalinnat eivät ehkä kaikilta osin olleet täysosumia, mutta siinä hän on epäilemättä oikeassa, että budjettikeskustelu on hetkittäin juuttunut Suomen ja EU:n taloussuhteiden epäolennaisiin yksityiskohtiin.
Seitsenvuotissuunnitelman kustannuksissa miljoonilla tai prosenttiyksikön osilla ei ole merkittävää vaikutusta Suomen rahoitusasemaan tai talouteen.
Ei ainakaan sen rinnalla, että koko EU:n taloudenpito perustuu olennaisilta osin laajamittaiseen tilastovääristelyyn, välistävetoon ja tuhlaukseen.
Niitä Suomessakin olisi paikallaan "velloa" ennemmin kuin yhden seitsenvuotissuunnitelman desimaaleja.
Kolme syytä, miksi
EU on liian kallis
EU:n vuosien 2014–2020 suunnittelukautta leimaavat aivan samat perustavaa laatua olevat ongelmat kuin yhä meneillään olevaa vuosien 2007–2013 budjettikautta – niin kuin leimaavat EU:n taloudenpitoa muutoinkin.
Ongelmia on ainakin kolmea sorttia – ja niistä kaikista koituu Suomelle huomattavaa haittaa ja enemmän maksettavaa kuin pitäisi.
Suomi maksaa EU:lle liikaa siitä hyvästä – tai paremminkin siitä pahasta – että:
1) EU:ssa jäsenmaiden maksut ja rahan jako suosivat niitä jäsenmaita, joissa on muita laajempi harmaa talous ja vastaavasti rasittavat Suomen kaltaisia jäsenmaita, joiden harmaa talous on muita suppeampi.
2) EU:n rahankäytöstä olennainen osa hupenee asiattomiin ja sääntöjen vastaisiin tarkoituksiin, mikä aiheuttaa Suomellekin aiheettomia kustannuksia.
3) Sääntöjen mukaisestakin rahankäytöstä suuri osa hupenee tehottomuuteen tai jopa lentää sananmukaisesti taivaan tuuliin – ja aiheuttaa Suomellekin turhaa maksutaakkaa.
Näistä EU:n peruspiirteistä koituu erikseen ja etenkin yhdessä Suomelle rutkasti turhaa rahanmenoa, joka ei erikseen erotu EU:n uudesta sen paremmin kuin vanhastakaan seitsenvuotissuunnitelmasta.
Suomi maksaa lisää
ja saa vähemmän
EU:n taloudenpito perustuu jäsenmailta perittäviin maksuihin ja näistä maksuista kertyneiden varojen jakamiseen takaisin jäsenmaille. Talousjärjestelynä EU on pohjimmiltaan rahanjakolaitos, jonka pieni osa Suomikin on.
Järjestelyyn kuuluu, että EU perii kultakin jäsenmaalta eri määrän maksuja kuin palauttaa niille rahaa, niin kuin tulonjakojärjestelyissä on tapana.
Maksu- ja jakoperusteet ja niiden hienosäätö ovat alituisen poliittisen ja neuvottelutaktisen mittelön aiheita, ja siitä viime kuukausien budjettineuvotteluissakin on ollut kyse.
Kaikki kilvoitteluun osallistuneet jäsenmaat ja EU:n toimielimet ovat pyrkineet parantamaan omaa maksu- tai rahoitusasemaansa joko omia maksujaan pienentämällä, tulojaan kasvattamalla tai kummallakin keinolla.
Viime viikon budjettisovulta puuttuu vielä Euroopan parlamentin sinetti, mutta nyt EU:n budjetti näyttää ensi kerran hieman supistuvan. Tämä tarkoittaisi, että kaikkien jäsenmaiden yhteenlasketut maksut supistuvat ja vastaavasti EU:n jakama rahamäärä supistuu hivenen.
Yksittäisten jäsenmaiden suhteellisen aseman muutokset vaihtelevat jonkin verran, joten joku maa hyötyy enemmän kuin joku toinen ja joku muu maa kustantaa muiden hyötyjä.
Suomen maksut EU:lle kasvavat, mutta EU:n Suomelle jakama rahamäärä supistuu, joten Suomen maksuasema heikkenee. Muutokset ovat laskutavasta riippumatta suhteellisen pieniä mutta silti Suomelle epäedullisia.
Enemmän Suomelle on haittaa EU:n taloudenpidon muista puutteista.
Tilastotulot muuta
kuin oikeat tulot
EU:n periaatteena on karkeasti pelkistäen se, että keskimääräistä rikkaammat maat maksavat enemmän kuin saavat ja keskimääräistä köyhemmät jäsenmaat saavat enemmän kuin maksavat.
Maksu- ja jakoperusteiden luonteesta sekä EU-maiden kansallisista eroista koituu kuitenkin Suomelle alituista ja kaiken lisäksi merkittävää haittaa.
Jäsenmaksut ja rahan jakaminen perustuvat EU:ssa keskeisiltä osin kansantalouden tilinpitoon ja virallisissa taloustilastoissa näkyviin tuloihin.
Paha vain, että nämä tilastot valehtelevat. Ja paha Suomelle, että Suomen taloustilastot valehtelevat vähemmän kuin useimpien muiden EU-maiden tilastot tai kaikkien EU-maiden tilastot keskimäärin.
Monissa muissa maissa suurempi osa tuloista on pimeitä tuloja kuin Suomessa.
EU:ssa maksutaakka jakautuu epäreilusti kansakuntien kesken esimerkiksi siten, että Suomi maksaa ylimääräistä muiden veronkierrosta.
Niinpä. Ja Timo Soinikaan ei halua luopua EU;sta, päinvastoin, haluaa taas fasistiryhmään takaisin Brysselin oluthanojen ääreen.