Taidan siirtyä takavasemmalle näistä helluntaipiireistä. Tulin muutama vuosi sitten uskoon opiskelupaikkakunnallani. Siirryin sittemmin työnperässä isompaan yliopistokaupunkiin. Helluntaiseurakunta, jossa olen käynyt on melko iso, lähes 2000 jäsentä. En ole oikein löytänyt paikkaani seurakunnassa nuorten aikuisten joukossa mitenkään. Olen tällainen, en niin menestynyt, perusduunari. Jätin aikoinaan opiskeluja kesken ja muutaman työpaikankin taakseni epäonnistuneena ja hakeuduin sitten lyhyempään kurssikoulutukseen, jonka avulla sitten löysin työpaikkani tältä nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani. Työni on fyysisesti raskasta, palkka melko huono, joten sillä ei paljon perustoimeentulon lisäksi matkustella tai harrastella. Olen käynyt srk:ssa erinäisissä tilaisuuksissa, pienryhmissä ja sellaisissa. Tuntuu, että kaikki nuoret aikuiset ovat hirveän hyvin menestyneitä, kauniita ja rohkeita, opiskelevat yliopistossa tai vähintään ammattikorkeakoulussa, ne on kiertäneet maailmaa ja niiden elämä on niin täynnä kaikkea. Srk:ssa tuntuu olevan tällaisia klikkejä, joissa kaikki ovat ilmeisesti tunteneet toisensa vaippa-ikäisestä asti, niihin on turha yrittää ängetä itseään mukaan, ryhmät ovat niin tiiviitä, ovat kai omalla mukavuusalueellaan eivätkä halua, että kukaan tulee häiritsemään heitä. Sitten on näitä jotka seurustelevat tai ovat jo aviossa, eihän ne mitään tällaista sinkkua hännystelijäksi halua. Mä en ole edes mitenkään verbaalisesti lahjakas tai sillai, että heti nopeasti osaisin jutuillani tehdä itseni kiinnostavaksi, harkitsen vähän tarkemmin mitä sanon tai en ainakaan yritä tehdä mitään suurta vaikutusta tekemisilläni. Suoraan sanottuna, että löydä itselleni paikkaa tässä srk:ssa, olen täysin ulkopuolinen. Tällaiseenko Jumalaan minä sitten tutustuinkin, tällaisiako opetuksia Jeesus antoi, pystyttäkää raja-aitoja, syrjikää, hakeutukaa teitä miellyttävien ihmisten joukkoon jne? Kyllä minä ennemmin koen hengenheimolaisuutta työkamujeni suhteen, jotka ovat perusduunareita, joilla ei kaikki ole mennyt elämässä niinkuin napista painaen, jotka antavat elämästään matalan profiilin kuvan eli eivät kauheasti elvistele kaikella.
TULE SELLAISENA KUIN OLET
syrjäytynyt kohta
58446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
"Suoraan sanottuna, että löydä itselleni paikkaa tässä srk:ssa, olen täysin ulkopuolinen."
Tässä se nyt tuli. Nimittäin se, mistä sä huomaat uskonnollisuuden hengen. Jos tunnet itsesi ulkopuoliseksi, niin voin sanoa, että se paikka ei ole oikea sinulle. Oli sitten seurakunnan nimi mikä tahansa. Etsippä sellainen seurakunta, jossa sulla tulee heti tunne, että kuulut tänne. Siitä tiedät, että uskon Henki vaikuttaa siinä seurakunnassa.
Mikä seurakunta se olikaan, johon itse kuuluitkaan?
Sinun olisi joskus hyvä olla itse enemmän takavasemmalla, näissäkin asioissa.
Sinä varsin pintapuolisesti tuomitset toiset uskonnollisuuden hengen omaaviksi. Ulkopuolisuudentunne on siis usein pelkkä tunne, joka johtuu ihmisestä itsestään.
Aloittaja ei kerro itseään millään tavoin syrjityn tai väheksytyn kenenkään taholta.
Näinkin voisi olla laita. Aina ei se sosiaalinen kanssakäyminen luista ja ihmiset ovat erilaisia tullen erilaisista ympäristöistä. Parasta olisi, jos tällaiset asiat otettaisiin rohkeasti puheeksi. Eiväthän tavalliset ihmiset, nuoret tai vanhat, ole välttämättä mitään ihmissuhdeasiantuntijoita. Ei ainakaan sellaisia, joiden pitäisi koko ajan vaistota tai vainuta, kuka ei kuulu joukkoon ja mikähän sillä mahtaa olla.
Olisi sitten niin sanotusti verbaalisesti lahjakas tai ei, voi aina suunsa avata ja kertoa, mistä kenkä puristaa. Usein se auttaa jo heti avaamaan olemattomia solmukohtia. Usein voikin olla niin, että ihminen, jota asiat ovat vaivanneet, on ollut yksinkertaisesti väärässä. Hän on ollut omien luulojensa varassa ja uskonut omien tuntemustensa kertovan koko totuuden.
Älä siis ole niin kerkeä löytämään vastauksia asioihin, joista et ole tarkemmin perillä. Se on ylimielisyyttä ja itsensä nostamista.
>>Mikä seurakunta se olikaan, johon itse kuuluitkaan?
Kehoitat siis toista etsimään seurakunnan, jonne tämä kokee kuuluvansa. Itselläsi sellaista ei kaikesta päätellen siis ole. Katsele tuota omaa kirjoitelmaasi ja puhu siinä itsellesi.
Joo niin kehoitan. Kyllä sen hyvin nopeasti aistii, kun tulee outoon uuteen seurakuntaan, että missä on me-henki ja missä on me-Henki.
Molemmat kyllä yhdistää. Toinen yhdistää vähän erilailla, kuin toinen.
On niitä sellaisiakin ihmisiä joille mikään kuppikunta ei ole se oikea paikka. Itse olen luonteeltani sellainen yksinäinen susi. En pidä ihmisistä enkä viihdy minkäänlaisessa ryhmässä. Teen töitäkin parhaiten omissa oloissani ja rauhassa.
Elämäntapani on elää omissa oloissani, olla oman elämäni herra. Minä päätän minne menen ja milloin ja miten elän. Jos en viitsi just tänään tehdä ruokaa tai siivota, niin vastaan vain itselleni siitä. Menen sitten kebulaan syömään ja siivoan joskus toiste, kukaan ei ole nalkuttamassa siitä, onneksi.
Seurakunnassa tulisin hulluksi, kun joku muu päättäisi mun asioistani, itse asiassa kaikki muut kaiken lisäksi. Kiitos ei.
Introvertti olet, kuten minäkin. Eipä minullakaan ole seurakuntaa, ihan itsekseni näitä uskon asioita pohdiskelen. Kaikkea hyvää sinulle!
Kyllä kyllä nimimerkit samanlainen ja mulla sekoaisi pää, olette vahvoja oman tien kulkijoita, joita ei niin vain kahlita Näin on tehty ennenkin ja näin tehdään vastakin -sääntöihin ilman vahvoja perusteluja. Mitä siihen voi sanoa muuta kuin hyvä niin, mutta yhtäkään sellaista ei ole, joka ei joskus kaipaisi rinnalleen vierelläkulkijaa.
Mielestäni itsenäisyys ja uskallus kulkea ihan omaa tietä ovat ihailtavia ominaisuuksia ihmisessä. Laumasieluisuus ei koskaan ole hyväksi, etenkin sitten kun se muuttuu poliittissävytteiseksi, tekoyhteisölliseksi yhteiskunnallisuudeksi, joka on sairas ilmiö. Jokainen ihminen on halutessaan kykenevä päättämään itse omasta elämästään, kyse on rohkeudesta olla erilainen kuin se hallitseva massa yleensä suhteellisen idiootteja ihmisiä.
Kun kerran oppii elämään omillaan, päättämään omasta elämästään ja saa vapauden, sitä elämäntapaa ei enää halua muuksi muuttaa.
Vapaus on arvokkain asia jonka ihminen voi saada, mutta sitä vapautta ei saa minkään yhteisön jäsenenä. Vapaus syntyy ihmisen omasta ponnistelusta vapauteen sekä lopulta siitä kun ihminen vapautuu muiden ihmisten päätösvallasta. Eli elää omaa elämäänsä omalla tavallaan antamatta muiden määräillä itseään.
Missä sellanen seurakunta on kun kristuksen ruumis. Kuinka useesti te kokoonnutte.
tunteen vaikutusta se jp paikkaa tarjoaa etsivälle?
Kovin olet köykäiseksi näytetty viime vuosina.
Ihanteellista, tuohon minäkin olen pyrkinyt koko elämäni, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Jokainen ihminen on aina jollakin tavalla riippuvainen toisista ihmisistä, halusi sitä tai ei. Jopa ne, jotka kuvittelevat ostavansa täydellisen vapauden muiden ihmisten tekemisistä ja sanomisista, joutuvat toteamaan, että ovat ehkä vielä enemmän sidoksissa muihin ihmisiin ja heidän mielipiteisiinsä. Täydellistä vapautta ei tässä maailmassa pysty tavoittamaan.
Raamatusta löytyy ja siellä, missä Jeesuksen omia on koolla, niin siellä on Kristusruumis koolla, joka on seurakunta.
Et siis kuulu mihinkään. Oletko syrjäytynyt.
Miekkosen kuvastakihan se jo näkyy. On se syrjäytynyt, on se. Näin on. On on.
Mitähän näille monille seurakunnille on oikein tapahtunut parinkymmenen vuoden aikana? Niissä on ihan hirveästi kaikkea touhuilua ja happeningiä ja kaikennäköisen toiminnan johtajaa hienoine CV:en, mutta jotenkin Henkeä niissä ei ole tai se yritetään tekohengittää juuri tällä kaikella touhuilulla eläväksi. Mitä enemmän ikää tulee, sen pienempään pakettiin voi kääriä sen, mitä usko on, mikä pitää sen hengissä ts. elävänä. Oikeastaan sen huomaaminen on todella vapauttavaa, kaikenlainen riuhtominen sinne tänne jää vähemmälle.
Pystytkö jaripekka nimeämään seurakuntasi paimenet, vanhimmat, opettajat ja evankelistat ja muut viranhaltijat jotka Jumala on seurakuntaan asettanut?
Ef 4:11-12.
Apt 14:23 Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.
1 Tim 5:17 Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.
Tiit 1:5 Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,
1:6 jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.
1:7 Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä,
1:8 vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen;
1:9 hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.
>>TULE SELLAISENA KUIN OLET
Siis näin. Pientä korjausta.
Keskellä metsää ikänsä asunut erakko(kin), joka on Jeesuksen oma, kuuluu seurakuntaan. Näin yksinkertaista se on.
Asutko keskellä metsää. Eikö sieltä ole mitään kulkuyhteyksiä.
No Suomi on metsien maa, niin että kaikki sisämaassa asuvat varmaan sitten asuu metsän keskellä. Joo hyvät kulkuyhteydet on, ihan autolla pääsee kotiovelle asti ja valtatiellekkään ei ole matkaa kuin 1,5 km.
Jari-Pekalta ei rehellistä vastausta saa.
Sellainen ruumis-seurakunta. Ei seistä rehellisesti tunnustaen omaa uskoa. Seurakunnassa lienee jotain hämärää.
Alkaa pahasti haiskahtaa esim. siltä turkulaiselta "Jumalan seurakunnalta", jossa jäsenet ovat koroittaneet itsensä kaikkia muita korkeammalle, eivät tunnusta "mitään uskontoa", toisinsanoen: kieltävät esim. kristittyjen olevan tosi-kristittyjä, juutalaisten olevan tosi-juutalaisia jne. Se joukko on muita ylempi, harvalukuinen pelastettujen ruumis, yli meidän muiden maan matosten.
Eikö vaan ookkin? Laitan viis euroa vetoa, että kyseessä on "Jumalan seurakunta", ei yhtään vähempi.
Toki arvailla saa. Mutta mulla ei ole yhteenkään seurakuntaan jäsenkirjaa, enkä ole yhteenkään seurakuntaan liittynyt, en edes tuohon, jonka mainitsit.
En ole liittynyt, vaan mut on liitetty. Siinä on pieni iso ero. Liha ja Henki.
Jumala on mut itse liittänyt Kristusruumiiseen, joka on seurakunta. Muista seurakunnista ei Raamatussa uudessa testamentissa sitten puhutakkaan.
Älä vain kovin isoa vetoa laita.
Raamattu ei muuten opeta tuollaista seurakunnattomuutta. Seurakunnattomuuteesi lienee lihallisempi syy, kuin itse väität. Mahd. sinulle on yritetty selvittää Jumalan sanan mukaista kurinalaisuutta, mutta et ole niihin nöyrtynyt, vaan ylevästi jättänyt "nuo maalliset" kristityt. Tämä on syy monien seurakunnattomuuteen, tai uusien pikkulahkojen perustamiseen: johtajisto ei ole nöyrtynyt Jumalan sanan mukaan, vaan haluaa levittää omia epäraittiita oppejaan ja mahd. profetioitaan. Näihin liittyvät sitten muutkin yhtä epäraittiit. Hyvin usein, eli yleensä epäraittiuden taustalla on jonkinlainen haureus.
Raamatussa ei puhuta mistään aineettomasta seurakunnasta nimeltä "Kristus-ruumis". Todellinen Kristus-ruumis on ihan aineellisiin seurakuntiin kuuluvien aineellisten ja ruumiillisten uskovien hengellinen yhteys. Kaikki seurakuntiin kuuluvat eivät kuitenkaan ole tätä Kristus-ruumista, sillä juudaksiakin täytyy olla.
Paavali kirjeissään kyllä kirjoittaa ihan aineellisille seurakunnille, opettaa niiden järjestystä, johtajuutta ja alamaisuutta. Sinä toimit just niinkuin Raamattu kieltää. Tällöin et itse todellisuudessa kuulu Kristus-ruumiiseen, vaan olet uskonut Saa'tanan harhan, ylpeydessäsi jättänyt Kristus-ruumiin, paikallisseurakunnan, joka on Jeesuksen Kristuksen pyhä seurakuntaruumis, kaikkine jäsenineen, joita halveksit.
Tee parannus, jos ehkä syntisi vielä annetaan sinulle anteeksi.
Kol. 1:24
Aivan. Paavali kirjoitti kirjeensä aivan aineelliselle seurakunnalle Kolossan alueella, ihan aineelliset uskovat kuulivat kirjeen sanoman. Kolossassa oli seurakunta. Se tuhoutui pian tuon kirjeen jälkeen, ilm. samana vuonna, Kolossan alueen suuressa maanjäristyksessä.
Näin mekään emme koskaan tiedä, kun kuulemme Jumalan sanan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kokonainen seurakunta kuoli, lukemattomien muiden alueen ihmisten mukana.
15at15 niin ihmiset antavat synnit anteeksi.
* " Tule niinkuin olet vaan
muuta Hän ei vaadikkaan!
Tule niinkuin olet vaan,
muuta Hän ei vaadikkaan."
*********************************'''
* "Sellaisenaan, saat käydä Herran luokse
kaivaten Hän sua odottaa,
sä ällös enää synnin teille juokse,
sen valhe hurma johtaa kuolemaan !"
* Ylläpito " kiusaa "! *********************************Todistaa vaan, että olen ainakin uskossa Jeesukseen, kiitos Jeesus, siunaa pelastuksen armolla heitä !
Hyvänen aika Mohikaani ! Miten tuo viestisi ' Ylläpito " kiusaa "! ' liittyy 3 minuuttia aikaisemmin kirjoittamaasi viestiin (laulun sanoihin) tai aloituksen asiaan?
Onko kaikki hyvin ja kunnossa? Olen veljesi ja huolissani. Neuvon, että juttelet vaimosi tai jonkun muun luotettavan henkilön kanssa ja näytät nuo viestisi.
Kaikkea hyvää sinulle Mohikaani. Vanha olen jo itsekin, mutta joskus jaksan käydä tätä palstaa lukemassa. Toisina päivinä tarvitsen apua päivän toimiin.
Mohikaani saattaa olla dementoitunut tai jotain muuta on vuosien varrella tapahtunut helluntailaisuuden pyöritellessä Mohikaania kuin lapsi lumipalloa pyöritellessään.
Henget eivät koskaan jätä rauhaan sitä joka on valinnut uskomuksensa oman tahtonsa mukaan.
Jahka on ryypiskellyt tänä päivänä ja liekö putki päällä?
Tuttu ilmiö. Jätin koko kristillisyyden taakseni, en löytänyt mistään hyvää ilmapiiriä. Uskoni muuntui vuosien varrella ja onneksi niin kävi. Sain nähdä omin silmin, että lähes kaikki uskovaiset ovat jollain tavalla vinksahtaneita tai hirvittävän ahdasmielisiä.
Nyt minulla on rauha.
ex-uskova
17.2.2013 12:24
Jätin koko kristillisyyden taakseni, en löytänyt mistään hyvää ilmapiiriä. Nyt minulla on rauha.
NIIN, sinulla on nyt väärä rauha, koska saaatana ei ole sinusta enää kiinnostunut, eikä sinua enää kiusaa, koska päätit jättää Jeesuksen ja siirtyä vihollisen puolelle.
Harmaata aluettahan EI ole - Jeesus sanoo, jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan.
Ja niin omalla ratkaisullasi päätät iankaikkisen kohtalosi.
En usko helvettiin saati taivaaseen fyysisinä paikkoina. Molemmat ovat joillekin olemassa eräänlaisina metafyysisinä todellisuuksina.
Pappi sanoi minulle aikoinaan: Jos pelkäät, pelko ei ole jumalasta. Jos sinulla on jossakin rauha, voit olla varma, että jumala on kanssasi. Huomasin, että uskovaisten puheet alkoivat pelottaa - miltei itsekin aloin uskomaan niihin.
Maailma ei ole mustavalkoinen, vaikka jotkut niin haluavatkin ajatella.
Nyt kellun virran mukana... ja seuraan, minne tuuli tytön kuljettaa.
Ex uskova
Kuten huomaat, sinut ammutaan tosikkojen toimesta heti alas, mutta noitten perässä on turha "juosta", sillä heillä on opittu oppi ja se ei jousta muuhun kuin tuomion suuntaan.
Itse olen nuo lokerot jättänyt ja kukaan ei tule sieltä minua niputtanaan, ei tule.
"En usko helvettiin saati taivaaseen fyysisinä paikkoina."
Noiden paikkojen olemassa olo ei ole uskosta riippuvainen. Taivas ja helvetti eivät muutu todeksi tai epätodeksi sen mukaan miten milloinkin uskomme.
Uskoisin, että suurin ongelmasi on siinä, että katsot Jeesuksen sijasta ihmisiin.
Ihmisiin katsomalla tulet aina pettymään, katsomalla Jeesukseen et pety koskaan.
Totuus ei jätä rauhaan kun sen kerran on kohdannut.
>>Uskoisin, että suurin ongelmasi on siinä, että katsot Jeesuksen sijasta ihmisiin.
Ihmisiin katsomalla tulet aina pettymään, katsomalla Jeesukseen et pety koskaan.>>
Noinhan uskovainen sanoo. Ongelma vain on siinä ettei täällä näy Jeesusta moissään - ainoastaan noita hänestä puhuvia uskovaisia ihmisiä. Vaikka saarnaaja hihkuu kokouksessa ja kehottaa tulemaan Jeesuksen luo alttarille ja sinne sitten menee, niin eipä siellä Jeesusta näy: Korkeintaan tuo sama saarnamies, joka ehkä rukoilee, taputtelee hartioihin ja hokee "kiitos-jeesusta" ja siinä se sitten taitaa ollakin.
Näissä jutuissa, jotka Jeesus on meille kertonut ja jotka hylkäämme ja jätämme taaksemme, toteutuu sananlasku: "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää".
Saarnaaja 12:13-14
Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.
Tunnen miehen, entisen uskovan, joka nyt kulkee rappioalkoholistina ja huutaa vertahyytävällä äänellä, kiroten välillä Jumalaa, välillä saatanaa.
Milloin on putkassa, milloin kapakassa, milloin taas ojassa makaamassa oksennukseensa miltei tukehtumassa.
Hyvä elämä vaihtui hirvittävään elämään, mutta oma oli valinta.
Viisaasti teet, jos hellareista lähdet - Opettavat vaan harhaoppia, täyttä karismaattista postaskaa.
Etsi mieluummin joku EI-karismaattinen srk, esim. baptisti-pohjainen seurakunta.
Jos asut Hesan seudulla, suosittelen One Way Missionia, on ainakin raamatullinen srk, jossa on myös Israel-iltoja pari kertaa viikossa ja perjantaisin katuevankeliointia Hesan keskustassa "Perjantai Kristukselle" toiminnan myötä. On muutenkin todella vireä srk, jossa paljon toimintaa.
* On tosi tyhmää, antaa kielteistä palautetta seurakunnista, pitäisi ensin tutkia itsensä, jospa se, mistä syytät seurakuntaa, onkin oman nuttusi alla.
Ei ole tyhmää varoittaa srk:sta, jossa on itse ollut ja havainnut ne kaikin tavoin Raamatun vastaiseksi, kuten hellareista suurin osa on, kohta varmaan kaikki.
Mm selkeästi harhaoppiset Marko Selkomaa ja Nokia Missio nyk. "Missiomaailma"on otettu kaikissa hellareissa avosylin vastaan ja kaatajapappi Selkomaa kulkeekin ristiin rastiin ja luontevasti eri helluntaiseurakunnissa kertomassa eksytys-oppejaan kaikille onnettomille huijatuille hellareille.
Aloittajan teksti kuulosti Jyväskylältä.
Siellä kannattaisi käydä Satamaseurakunnassa, vaikka sielläkään ei voi välttyä ylistelyltä. Kaupungista löytyy hyvin pieni baptistilähetyksen joukko sekä Vaajakoskelta tavalliset baptistit.
Osa helluntailaisista on siirtynyt ns. Esankadun porukkaan. Kokoontuvat kodeissa ja kerran kuussa Sepänkeskuksessa.
Samassa rakennuksessa kokoontuu kitarakuoron johdolla ne, jotka eivät enää kelpaa helluntaikirkkolaisille.
Helluntaikansalainen Länsipäijänteen helluntaisrk kokoontuu myös silloin tällöin Pelastusarmeijan tiloissa.
No, jokainen toivottavasti tietää Sinun puhuvan tässä valhetta tai vähintäänkin muunneltua totuutta.
Onko Jyväskylässä tapahtunut jonkinlainen hajaannus vai mitä johtopäätöksiä tästä olisi vedettävä "jotka eivät enää kelpaa helluntaikirkkolaisille"? Tai "osa helluntailaisista on siirtynyt...." - sinne tännekö pienempiin porukoihin vai?
Jos näin on, niin mistä moinen johtuu?
Siellähän ei kitarakuorolaulut enää sopineet joidenkin korville sunnuntain jumalanpalveluksissa kuultavaksi, joten vanhemman porukan oli väistettävä kodistaan joihinkin väistötiloihin...kyllä on ihme touhua.
Sitten nämä samat uskonnollishenkiset näennäisuskovaiset keskustelevat viisaasti siitä, miten srk:ssa voitaisiin paremmin kohdata erilaisia ihmisiä, erilaisuutta jne. Samalla tehdään kuitenkin sellaisia käytännön toimia, jotka ajavat porukan hajalleen. Ilmeisesti perimmäinen tarkoitus onkin saada rakennettua tiettyyn muottiin sopiva srk.
Sinun todistuksesta tulee jälleen kerran mieleen kuinka tärkeää on suuremmissa seurakunnissa että siellä on toimivia hyvin hoidettuja rukouspiirejä ja että pienempiä kotikokouksia järjestetään usein ja säännöllisesti. Kotikokouksissa kun yleensä on keveämpi ilmapiiri ja siellä uskaltaa olla oma itsensä. Siellä myös saa yhteyttä toisten uskovien kanssa. Mutta kokousten vetäjien tulee tietenkin antaa tilaa kaikille ja ottaa huomioon kaikki tasapuolisesti. Alkuseurakunta kokoontui kodeissa. Tästä on Raamatussa monta esimerkkiä. Näin tulisi seurakuntien toimia tänäkin päivänä: pienissä ryhmissä kodeissa. Näin seurakunnan tilaisuuksiin uskaltaa ulkopuolinenkin ihminen ja herätys voi alkaa..............
en kyllä enään koskaan kotia ota hihhuleita huuamaan . kokoajan hokivat että kaikki on saa-tanaa. pölyt kyllä lähti tuvasta, oli kyllä senlaista möykkäämistä
Meillä on ollut kotikokouksia eikä niissä ole saa.tanaa edes mainittu.
Eikä ole huudettu. Rauhallisesti on laulettu, todistettu uskosta ja pidetty puheita sekä keskusteltu ja juotu kahvia. Kukaan ei ole loukkaantunut. Viimeksi, kun meillä oli kokous, ihmiset tulivat seuraavana päivänä kiittämään hyvästä kokouksesta. Sitten he kyselevät että koska seuraava kokous on. Viimeinen kiittäjä kävi eilen. Niin että se siittä.
Sinun kodissasi on ollut liian innostuneita hihhuleita. Ota seuraavalla kerralla selvää ketä tulee johtamaan kokous ja puhumaan sekä varmista että kaikki menee rauhallisesti eikä huutoja eikä saa.tanoita hyväksytä. Sano se heille.
!. Korinttolaiskirja 11
Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi.
Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin.
Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.
Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista,
sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa.
Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole? Mitä minun on teille sanominen? Onko minun teitä kiittäminen? Tässä kohden en kiitä.
--Tänä päivänä harvemmassa srk:ssa nyt suoranaista gastronomista nälkää nähdään, mutta tuo kohta "sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa." aivan hyvin nykyseurannassa voi viitata muunlaiseen nälkään ja muunlaiseen yltäkylläisyyteen. Toiset kahmivat itselleen kaiken huomion, ajan, tehtävät, rahallisen tuen, kaiken mitä nyt seurakunnasta irtisaavat ja jättävät toiset nurkkaan häpeämään ja varsinkin siinä tapauksessa, jos eivät saa tukijoita omille intresseilleen. Seurakunnan sisällä voi olla hyvinkin sädehtivää hengellistä sädekehää päänsä päällä kuljettavia ihmisiä, jotka ovat niin aktiivisia, että muille ei sitten paljon tilaa jää. Se on todella väärin ja se aiheuttaa hajaannusta, epäsopua ja jopa seurakuntayhteisöstä täydellistä erkaantumista.
Jumalalla ei ole lempilapsia tai sellaisia, joiden ominaisuudet olisivat jotenkin parempia hengellisessä työssä, toiminnassa kuin toisten. Minkä takia Jumala olisi muuten luonut niin erilaisia ihmisiä.
Monessa seurakunnassa ei suvaita todellista erilaisuutta. Oikeastaan aika monessa seurakunnassa ihmisiä jaotellaan samoin kriteerein kuin vaikka nykyisissä työhaastatteluissa eli "Jos olet sosiaalinen, vahvan koulutuksen saanut, ulospäin suuntautunut moniosaaja, olet Sydämellisesti tervetullut poppooseemme", mutta muussa tapauksessa "Ai, olet tuollainen hiljainen peräkammarinpoika perähikiältä, amiksen käynyt ja varsinaista nousujohteista uraahan sinulla ei ole takanasi, tuollaisia pätkätöitä siellä täällä, joo, kiitoksia mielenkiinnosta, palaamme asiaan myöhemmin ts. emme ota sinuun ainakaan yhteyttä."
!. Korinttolaiskirje 12:22-27
22 Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä;
23 ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme;
24 mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
25 ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.
26 Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.
27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
--Tämähän ei toteudu seurakunnissa, päinvastoin. Jos joku ihmisten mielestä mitäänsanomaton kärsii, niin asenne on kyllä se, että oma vikasi, siinähän kärsit, älä nyt tule häiritsemään meidän rauhaisaa ja kivaa yhdessäoloa. Eriasiahan tietty on, jos joku SISÄRENKAASSA (siteeraten Onni Haapalan termiä) oleva joutuu ahdinkoon tavalla tai toisella, silloin löytyy tukijoita ja seurakuntaa vaaditaan rukoilemaan ja käymään taistelua jonkun tällaisen ihmisen puolesta.
Tasapuolista tottatosiaan.
1. Korinttolaiskirje 14
Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
Niin, jokaisella on jotakin annettavaa. Taitaa vain seurakunnissa olla linja, että joillakin on jokaikisessä kokoontumisessa paljon annettavaa ja toisille siihen antamiseen ei tilaisuutta anneta.
Asenne on se, sinä et ole tarpeeksi hyvä laulamaan, sinä et ole tarpeeksi hyvä soittamaan, sinä et ole tarpeeksi hyvä puhumaan, älä nyt vaan sieltä penkistä nouse sanomaan mitään viisauksia jne. jne.
Asenne on paremminkin se, ai sinä olet sen ja sen puhujan veljenpoika, no tottakai voit pitää saarnan, niin sinähän olet pitänyt raamattuluentoja 40 vuotta, tottakai sinä nyt osaat kaikkein parhaiten löytää raamatusta kaiken olennaisen paremmin kuin kukaan muu, niin sinähän oletkin käynyt konservatoriot ja peräti sibelius akatemian, ilman muuta sinä olet etuoikeutettu musisoimaan ja päättämään vähän siitäkin, ketkä täällä saavat musisoida, niin ja sinä, koska olet lääkäri sinä ilman muuta saat valita missä kaikissa toimissa haluat olla toimimassa.
Tukahduttakaa vaan maallisilla kriteereillänne Jumalan Hengen toiminta Kristuksen ruumiinjäsenissä, koko ruumishan siitä sitten loppujen lopuksi kärsii, kituen pikkuhiljaa kuolee pois.
Helluntailiike on vaarallinen ihmisen henkiselle, tunnepeäiselle ja psyykkiselle kuin hengellisellekin hyvinvoinnille.
"Tule sellaisena kuin olet - mutta sen jälkeen et enää kelpaa sellaisena kuin olet"
- http://www.james.pp.fi/helluntaikritiikki.html
- http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/lansimaiset/181-helluntailaisuus
Ihminen ei tarvitse kontroloivia ja alistavia uskontoja dogmeineen ollakseen Jumalan hyväksymä.
"Parhaassa tapauksessa olet löytänyt samanmielisten joukon, jonka kanssa on hienoa palvella Jumalaa. Löydät paikkasi ja tehtäväsi seurakunnan toiminnassa, etkä esitä minkäänlaista kritiikkiä. Jos olet innokas, aktiivinen ja usein äänessä, etenet helposti myös johtotehtäviin. Into on tärkeämpää kuin taito. Seurakuntayhteisöt ovat vallanhaluisten ihmisten "
Oman kokemukseni mukaan asia on juuri näin kuin yllä on kuvattu kopsattuna 8 2 linkistä. Kaikki ne, jotka eniten touhottivat heti uskoontulonsa jälkeen kaikessa mahdollisessa srk toiminnassa, joiden puhetulva oli vertaansa vailla, sisällöstä viis ja viisaudesta vielä vähemmän, jotka osasivat nöyristellä sopivasti sisärengasta pääsivät helposti porras portaalta johtotehtäviin, sehän heillä eittämättä päämääränä on ollutkin ja siitä vallasta he eivät luovu, mieluummin luopuvat Jumalasta, tosin itse he eivät sitä luopumista ole edes huomanneet - tyhmiä kun ovat. On karmealta edes ajatella kuinka suuri negatiivinen merkitys seurakuntien terveelle kasvulle näillä huonon itsetunnon saaneilla, mutta liian ison egon omaavilla onkaan seurakuntaelämälle päästessään vallankahvaan kiinni...siinä touhussa jää kyllä rauniokasoja taakse.
Ehkä vähän tärkeämpää kuin jossain porukassa viihtyminen, on Kristuksen tunteminen!
Puhuu varmaan sellainen hlö, joka on löytänyt paikkansa srk:ssa, jolla on samanhenkisiä kavereita ympärillä, silloin on helppo toisille tarjota ylihengellistä elämäntapaa tyyliin "mitä sinä nyt välität muista ihmisistä, tukeudu Kristuksen". Sitten kun porukoista pois potkittu kovettaa inhimilliset tarpeensa tällaisten älyttömien neuvojen ansiosta, ajattelee vain kristusta, hän onkin ylpeä ihminen muiden mielestä, epäsosiaalinen sellainen, johon ei saa kontaktia ja joka on vain itseänsä täynnä.
Toivon että löydät paikkasi. Älä kuitenkaan luovu uskostasi, mihin sitten suuntaatkin. Olishan se ihanteellista, jos löytäisi vaikka yhdenkin sellaisen uskonystävän, jonka kanssa olisi läheiset välit ja jonka kanssa ymmärrys pelaisi.
Minulla myös on joskus ollut tuntemuksia, etten ehkä oikein ole kuulunut joukkoon (enkä toisaalta tiedä onko se tarpeenkaan. Eihän kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri?). Mut ehkä tässä on vaikuttanut oma rikkinäisyyskin ja monenlaiset tunteet siinä sitten... Olen vähävarainen, terveys ei paras mahdollinen ja muutenkin vaikeuksia olen kokenut elämässä. Ehkä siitä tullut tietty katkeroituminen toisia kohtaan, joilla asiat tuntuvat olevan "paremmin". Järjellä ymmärrän, että se on hienoa jos kenellä on ollut elämä helpompi jne., mutta ne tunteet... No, Herra armahtakoon ja auttakoon tässäkin asiassa.
Mutta siis, lähinnä halusin sinulle sanoa, että ei kai se ole automaatio että aina heti tuntisi olevan kotonaan jossain... Seurakunnissakin ihmiset ovat vain ihmisiä, siinä missä muuallakin, eivätkä aina osaa huomioida toisiaan riittävästi. Eikä ne henkilökemiat aina käy yksiin, se on vain inhimillistä. Silti voi ja pitää arvostaa ja kunnioittaa toisia sisarina ja veljinä Herrassa. Mutta jos olet jo kauan ollut tuossa seurakunnassa, niin ikävää jos et tunne oloasi hyväksi.
Kuulutko mihinkään soluun? Varmasti on irrallinen olo, jos ei missään sellaisessa käy, kun perustilaisuuksissa oleminen jää ihmisten välillä käytännössä aika pinnalliseksi, kun keskitytään muuhun opetukseen jne.
Ps. Minä käyn vanhempien naisten solussa. Siellä koen olevani hyväksytty, vaikken tosin aina täysin ymmärretty. :)