En mä mitään töitä tee. Osingoilla ja perintörahoilla ja valtion avustuksilla elelen joskus investoin johonkin asuntoon keskustassa ja sit kalliilla sitä vuokraan eteenpäin. En ymmärrä ihmisiä jotka aamulla aikasten lähtevät töihin jollain pikku palkalla.
Työtön hyvin toimeen tuleva
Mateineu
4146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä yhteiskunnan tukia on mahdollista saada, kun on perittyä omaisuutta? Mitkä ovat omaisuusrajat eri tukimuodoissa? Kertokaa, että voin hakea. Tähän asti olen ymmärtänyt olevani väliinputoaja yhteiskunnan tukien suhteen.
Työttömyystukia voit saada varallisuudesta riippumatta. Asumistukea vuokra-asumiseen tai vastikkeisiin vain vähän, jos kyse on merkittävästä omaisuudesta. Rajat ovat katsottavissa Kelan sivuilta, jonka jälkeen omaisuutta lasketaan kuukausitulona.
Varovaisuus on viisautta....
Minulle on käynyt myös niin hassusti, että alani palkat ovat pudonneet niin alas, että kokopäivätyöhön lähtemisen kynnys on niin suuri, että ei ole järkevää.
Voisiin painaa 40 tuntia viikossa niskalimassa ja käteen jäisi lähes 200 euroa enemmän, joka katoaisi työstä aiheutuviin kustannuksiin.
Haen kuitenkin kokopäivätyötä olosuhteiden pakosta.
Minäpä kerron sinulle oman kokemukseni ja suhteeni työhön. Olen työläisperheen lapsi. Isäni oli metsuri ja äiti hoiti pientä kotitilaa: lehmä, pari ja muutama kana, ja peruna- ja juurikasvismaa. lisätuloja saimme keräämällä syksyisin marjoja. olimme pienituloisia, mutta nälkää ei koskaan nähty,mutta ei muotivaatteissa koulua käyty.
Olisin voinut opiskella ja sada hyväpalkkaistakin duunia, mutta töitä olen tehnyt aiina vain sen verran että tulen toimeen. Ja aika vähällä tulee toimeen kun on viisautta ja ei juokse turhuuden ja muodin perässä. Myös se edullisin ja vähänjalostettu ruoka on on sitä terveellsintä ym.
En ole saanut suuria perintöjä. Tuntuisi ihan hullulta elää valmiilla, toisen hankkimalla rahalla. Ainakin itse koen valtavaa mielekkyyttä elää itse hankkimallaan toimeentulolla. Tai jos olisin upporikas niin vamaan lähtisin jonnekin Intiaan auttamaan köyhiä, tai perustaisin vaikka Karjalaan lastenkodin tai miksei tänne kotimaahankin. En koe mielekkääksi elää vain jouten, itselleni. Jo kouluaikana oli kiva pitää vaatteita, jotka oli hankkinut vaikka keräämällä marjoja tai kesätyöansioilla. Ei ihmisarvo ole mitattavissa euroilla ja mikä jos on varaa elää vaikka perintövaroin, mutta kyllä jotain mielekästä terve ihminen haluaa tehdä. Työtön ja eläkeläineinen pienituloinen voi tehdä myös jotain hyödyllistä. Eilen tapasin yhteisvastuukerääjän. Iäkäs täti keräsi varoja hädänalaisten auttamiseksi.
Tämä on vain minun hekilökohtainen näkemykseni ja joku toinen on onnellinen eläessään toisella tavalla.
Ja se pienipalkkainenkin työ voi olla antoisaa, tärkeää ja onhan siellä ihanat työkaverit, asiakkaat ym.