Mun elämä

Tää on mun elämää ei aina kestä pää kun satusedät sepittää...

No ei se oo Nykäsen Mattinakaan eläminen mitään erikoista herkkua. Tuli eilen vähän ryypättyä ja kuten tavallista sitähän herätään aina aamulla kauhean näköisen kotkan vierestä. Niin myös tänään, mutta harmikseni huomasin että se kotka olikin vaimoni Mervi.
Ajattelin että olin ollut varmasti humalassa naimisiin mennessämme, joten päätin ottaa tänäänkin krapulan tilalle tukevat lärvit.

Kävelin lähimpään siwaan ja sanoin että 7 pulloa pitäs saada sitä nykässiideriä, mutta myyjä sano että sen valmistus on lopetettu jo ajat sitten.
Perkele, sanoin minä ja kun tarkemmin ajattelin niin olihan siitä ollut joskus managerin kanssa puhetta mutta managerikin kuolla kupsahti parisen viikkoa takaperin niin ei pysy hommat oikein hansikkaassa.

No jos ei oo seitsemää nykässiideriä niin anna sitten vaikka 16 pulloo ginilonkeroo, huusin myyjätytölle.

Vedin kaupan portailla 5 pulloa lonkeroa ja tein testin. Tiesin että lähellä on vanhusten palvelutalo jossa asuu aivan kamalan näköisiä mummoja. Niin pahan näköisiä noitia että jo pelkästä niiden katsomisesta tulee paha olo selvinpäin.

Matkalla vedin kuudennen lonkun huiviin ja saavuttuani pihalle meinasin lattoittaa heti kun yksi mummo jolla ei näyttänyt olevan toista silmää paineli menemään rollaattorilla noin 3 metrin minuuttivauhtia ympäri laitosta.

Tein äkkikäännöksen ja juoksin lähimpään pusikkoon huilaamaan. Pusikossa vedin naamaan kahdeksan lonkeroa ja kun en uskaltanut vieläkään mennä takaisin mummoja katselemaan niin läksin kävelemään alkoon päin.

2 pulloa ginilonkeroa, jotka olin säästänyt matkaevääksi eivät riittäneet edes alkolle asti, joten ostin pullon makeaa omenasiideriä matkan varrella sijainneesta elintarvikekioskista.

Alkossa katsoivat että miten se Nykäsen poika tulee tänne selvinpäin, mutta kun kerroin että olen juonut jo tukevat pohjat niin eivät meinanneet uskoa. Uskoivat sitten kun sanoin että ei ole tällä hetkellä antabuskuuri päällä.

Kun olin antanut nimikirjoituksen alkon kesäharjoittelijatytölle ja tämä puolestaan oli myynyt minulle pari kossua painuin takaisin baanalle.

Otin kolmella huikalla ekan kossupullon ja painuin takaisin mummojen palvelutalolle ja kun kolme ensimmäistä naisihmistä alkoi näyttää ihan siedettäviltä painuin takaisin kotiini luottaen että pystyn taas katsomaan aviosiippaani, tosin en ihan sillä silmällä mutta katsomaan kumminkin.

Oven takana otin vielä varmuuden vuoksi huikat toisesta pullosta ja sisälle päästyäni siellä odotti oma rakas vaimokultani joka terävillä kynsillään raapi minulta naaman niin verille että en nähnyt mitään kolmeen päivään, onneksi. Eipä nähnyt vaimokaan sillä olin humauttanut häntä nyrkillä muutaman kerran oikein kunnolla ja nyt meitä molempia odottaa pahoinpitelysyytteet.

Taidan mennä juomaan viinaa kun niin vituttaa.