Alussa Jumala loi taivaat ja maan (1 Moos 1:1 RK).
Raamatun ensimmäinen sana Alussa
tarkoittaa muutakin kuin ajan alkupäätä.
Se paljastaa koko projektin Pään.
Kaikki on luotu Hänen kauttansa
ja Häneen,
ja Hän on ennen kaikkia,
ja Hänessä pysyy kaikki voimassa (Kol 1:16-17).
Ja juuri tuolla perusteella Hän esittelee Itsensä
Uuden Testamentin sivuillakin sanalla Alku.
"Näin sanoo AAMEN … ALKU" (Ilm 3:14).
Vielä Raamatun viimeisessä luvussa Hän lausuu:
"MINÄ OLEN α ja Ω,
Ensimmäinen ja Viimeinen,
Alku ja Loppu …
Minä, Jeesus (Ilm 22:13-16).
Johannes nimittää Häntä Sanaksi:
"SANA oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan,
ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään,
mikä syntynyt on." (Joh 1:1-3)
Sana (kreik Logos) tulee sanajuuresta leg,
joka ilmaisee kokoamista ja laskemista.
Jollain tavalla Sanan miekka erotti tyhjästä materian.
Materian maailma on siis saanut alkunsa Hänen kauttaan.
Mutta Hän on myöskin antanut itsestään ulos Elämän.
Johannes jatkaa:
"Hänessä oli Elämä" (Joh 1:1-4).
Hän on siis luonut taivaat ja maan,
mutta myös elävien joukot kumpaiseenkin.
Herran Sanalla ovat taivaat tehdyt
ja kaikki niiden joukot Hänen suunsa Hengellä (Ps 33:6).
Kun taivaat tähtitarhoineen ja kaikkine joukkoinensa
oli luotu, luotiin Maa.
Tämä käy ilmi myös Jumalan puheesta Jobille:
"Missä olit silloin, kun minä maan perustin?
Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
Kuka on määrännyt sen mitat
- tottapa sen tiedät -
tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
Mihin upotettiin sen perustukset,
tahi kuka laski sen kulmakiven,
kun aamutähdet kaikki iloitsivat
ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?" (Job 38:4-7)
Aivan samoin kuin taivaiden luomiseen sisältyi
sekä taivaankappaleet että elävien joukot,
myös maan luomiseen sisältyi siinä asuvat elävät olennot:
Ei hän sitä autioksi luonut (Ps 33:6).
Jumala jatkaa puhettaan Jobille,
ja ottaa esiin mahtavan eläimen, behemotin,
jonka sanoo olevan luomistöidensä alku/esikoinen.
"Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin;
se syö ruohoa niinkuin raavas …
Se on Jumalan töiden esikoinen;
sen luoja ojentaa sille miekan.
Sille kantavat satonsa vuoret,
joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät." (Job 40:10-15)
Raamatun ensimmäisen jakeen loppupisteessä
olemme ihanassa tilanteessa
niin taivaissa kuin maan päälläkin.
Aamutähdet kaikki iloitsivat
ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat.
Maan päällä olevat eläimet leikitsivät.
Mahtavinkin niistä söi ruohoa kuin raavas.
Ei ollut pelkoa, eikä kauhua.
Rauha, rakkaus ja sopusointu täytti taivaat ja maan.
Valitettavasti tuo ihanuus särkyi.
Ja sen seurauksena maata kohtasi hävitys ja sekasorto,
josta Raamatun toinen jae kertoo.
http://kalamos.omasivu.fi/alku/
Raamatun ensimmäinen sana Alussa
tarkoittaa muutakin kuin ajan alkupäätä.
Se paljastaa koko projektin Pään.
Kaikki on luotu Hänen kauttansa
ja Häneen,
ja Hän on ennen kaikkia,
ja Hänessä pysyy kaikki voimassa (Kol 1:16-17).
Ja juuri tuolla perusteella Hän esittelee Itsensä
Uuden Testamentin sivuillakin sanalla Alku.
"Näin sanoo AAMEN … ALKU" (Ilm 3:14).
Vielä Raamatun viimeisessä luvussa Hän lausuu:
"MINÄ OLEN α ja Ω,
Ensimmäinen ja Viimeinen,
Alku ja Loppu …
Minä, Jeesus (Ilm 22:13-16).
Johannes nimittää Häntä Sanaksi:
"SANA oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan,
ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään,
mikä syntynyt on." (Joh 1:1-3)
Sana (kreik Logos) tulee sanajuuresta leg,
joka ilmaisee kokoamista ja laskemista.
Jollain tavalla Sanan miekka erotti tyhjästä materian.
Materian maailma on siis saanut alkunsa Hänen kauttaan.
Mutta Hän on myöskin antanut itsestään ulos Elämän.
Johannes jatkaa:
"Hänessä oli Elämä" (Joh 1:1-4).
Hän on siis luonut taivaat ja maan,
mutta myös elävien joukot kumpaiseenkin.
Herran Sanalla ovat taivaat tehdyt
ja kaikki niiden joukot Hänen suunsa Hengellä (Ps 33:6).
Kun taivaat tähtitarhoineen ja kaikkine joukkoinensa
oli luotu, luotiin Maa.
Tämä käy ilmi myös Jumalan puheesta Jobille:
"Missä olit silloin, kun minä maan perustin?
Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
Kuka on määrännyt sen mitat
- tottapa sen tiedät -
tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
Mihin upotettiin sen perustukset,
tahi kuka laski sen kulmakiven,
kun aamutähdet kaikki iloitsivat
ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?" (Job 38:4-7)
Aivan samoin kuin taivaiden luomiseen sisältyi
sekä taivaankappaleet että elävien joukot,
myös maan luomiseen sisältyi siinä asuvat elävät olennot:
Ei hän sitä autioksi luonut (Ps 33:6).
Jumala jatkaa puhettaan Jobille,
ja ottaa esiin mahtavan eläimen, behemotin,
jonka sanoo olevan luomistöidensä alku/esikoinen.
"Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin;
se syö ruohoa niinkuin raavas …
Se on Jumalan töiden esikoinen;
sen luoja ojentaa sille miekan.
Sille kantavat satonsa vuoret,
joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät." (Job 40:10-15)
Raamatun ensimmäisen jakeen loppupisteessä
olemme ihanassa tilanteessa
niin taivaissa kuin maan päälläkin.
Aamutähdet kaikki iloitsivat
ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat.
Maan päällä olevat eläimet leikitsivät.
Mahtavinkin niistä söi ruohoa kuin raavas.
Ei ollut pelkoa, eikä kauhua.
Rauha, rakkaus ja sopusointu täytti taivaat ja maan.
Valitettavasti tuo ihanuus särkyi.
Ja sen seurauksena maata kohtasi hävitys ja sekasorto,
josta Raamatun toinen jae kertoo.
http://kalamos.omasivu.fi/alku/
Vastaukset 2
Vanhimmat
kalamos, kiitos hyvästä Alusta, aloituksesta!
Viittasit Jobiin, joka sai tietää alut ja loput ja tarkoitukset. Job tiesi sisimmässään Jeesuksesta kristuksesta samalla tavoin kuin Pietari, sillä on kirjoitettu Jobissa:
JOB 19:
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Itse asiassa jo Raamatun ensimmäisestä luvusta
on luettavissa tuo valtava pelastussanoma siitä,
kuinka sekasorron ja hävityksen alainen
saa kokea uuden syntymisen ihmeen,
ja syvät vedet ja pimeys poistuvat,
kun Valkeus loistaa sydämen maaperään ja täyttää sen Elämällä.