Minuun sattuu aivan tajuttomasti! Olen lopen
kyllästynyt tähän jatkuvaan takapakkien ketjuun.
Arvatenkin kyseessä on siis rakkaus. Joka kerta
kun tapaan jonkun johon myöhemmin
ihastun/rakastun, se jää aina yksipuoliseksi. En
koskaan ole saanut pitää ketään omanani.
Aina on ollut jokin este. Mies on varattu tai ei
halua muuta kuin yhden yön juttuja tai sit
välimatkat ovat mahdottomat. (olen seur myös
ulkomaalaisten kanssa) tai sit jään kakkoseksi
(tosi usein). Tässä alkaa ihmisellä itsetunto
laskea aivan sairaasti.
En metsästä suhteita vaan ne tulevat omalla
painollaan. En pidä itseäni kuitenkaan
epätoivoisena. Oon ihan normaalin näköinen ja
kokoinen ja oloinen kaiketi...Mut asiaan.
Ihastuin erääseen tyyppiin, ja meillä oli juttua
vireillä. Ajattelin jo että oliskohan se tässä,
mutta eilen ollessani paikallisessa (hänkin oli),
hän vain lähti toisen matkaan. Kaikki oli aluksi
hyvin ja meillä oli todella hauskaa, mutta kun se
toinen nainen asteli paikalle, niin kaikki
muuttui.
Mua todella sattuu. On tosi alentavaa ja
masentavaa aina jäädä nuolemaan näppejään. Mulla
olisi niin paljon annettavaa, mutta räjähtääkö se
ennen pitkää omiin käsiin.
Jos tätä tällaista vielä jatkuu niin minä en enää
kohta jaksa nuolla haavoja ja tsempata itseäni
taas henkisesti kuntoon. Nytkin on taas niin
vaikeaa. Luulisi että ajan myötä tähän olisi
tottunut, mutta ei hylkäämiseen totu koskaan.
:Suoraan sydämestä
kyllästynyt tähän jatkuvaan takapakkien ketjuun.
Arvatenkin kyseessä on siis rakkaus. Joka kerta
kun tapaan jonkun johon myöhemmin
ihastun/rakastun, se jää aina yksipuoliseksi. En
koskaan ole saanut pitää ketään omanani.
Aina on ollut jokin este. Mies on varattu tai ei
halua muuta kuin yhden yön juttuja tai sit
välimatkat ovat mahdottomat. (olen seur myös
ulkomaalaisten kanssa) tai sit jään kakkoseksi
(tosi usein). Tässä alkaa ihmisellä itsetunto
laskea aivan sairaasti.
En metsästä suhteita vaan ne tulevat omalla
painollaan. En pidä itseäni kuitenkaan
epätoivoisena. Oon ihan normaalin näköinen ja
kokoinen ja oloinen kaiketi...Mut asiaan.
Ihastuin erääseen tyyppiin, ja meillä oli juttua
vireillä. Ajattelin jo että oliskohan se tässä,
mutta eilen ollessani paikallisessa (hänkin oli),
hän vain lähti toisen matkaan. Kaikki oli aluksi
hyvin ja meillä oli todella hauskaa, mutta kun se
toinen nainen asteli paikalle, niin kaikki
muuttui.
Mua todella sattuu. On tosi alentavaa ja
masentavaa aina jäädä nuolemaan näppejään. Mulla
olisi niin paljon annettavaa, mutta räjähtääkö se
ennen pitkää omiin käsiin.
Jos tätä tällaista vielä jatkuu niin minä en enää
kohta jaksa nuolla haavoja ja tsempata itseäni
taas henkisesti kuntoon. Nytkin on taas niin
vaikeaa. Luulisi että ajan myötä tähän olisi
tottunut, mutta ei hylkäämiseen totu koskaan.
:Suoraan sydämestä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus elämä potkii päähän. Itsellänikin oli
samanlaista kuin sinulla ja aina sain mennä
kotiin nuolemaan näppejäni ja hakkaamaan päätäni
seinään että mikä meni pieleen. Sitten tuumasin
että ei tästä tule mitään ja päätin vähän aikaa
tuulettaa päätä muissa asioissa. Aloin
harrastamaan kaikkea ja puuhailin ystävättärien
kanssa kaikkea mukavaa. Eräänä iltana sitten
menimme baariin ja oloni oli todella mukava ja
päätin että en ota mitään ihastuksen kannalla.
Menin sitten tanssimaan erään miehen kanssa ja
meillä oli sitten todella hauskaa ja tanssinpa
siinä muidenkin miehien kanssa, mutta tämän erään
miehen kanssa päätimme lähteä treffeille ja siitä
se alkoi elämäni rakkaus. Olen edelleenkin
yhdessä tämän miehen kanssa. halusin vain kertoa
että keskity välillä muihin asioihin kuin
ihmissuhde asioihin ja pidä hauskaa itsesi ja
ystävien kanssa sitten käy paikallisessa
pitämässä hauskaa ja lyön vetoa että löydät
sinäkin elämäsi rakkauden. Se on vain asenteesta
kiinni. Tsemppiä sinulle!!
Meni turvallinen tiistaipäivä, tuikitavallinen
keskiviikko,tuttu torstaikin, taisi mennä koko
viikko sitä samaa, rauha maas. Mä kävelen kadulla
niinkuin nyt kadulla kävellään, kun sitten nään
tän ilmestyksen. ensisilmäyksen myötä saankin
kädet täyteen työtä tässä rakkaudessa, nähkääs.
Meni muutamia viikkoja lisää. Hurman hetkillä
hulluus marssi sisään ja kysyi onkos täällä
rakastavaisia, -mä taisin tulla oikeaan
paikkaan. ................................
Hulluuteen tällaiseen kerta kerran jälkeen mukaan
meen.
Rakkaus on pesti hulluuteen.
Menee toraillessa tiistaipäivä, mykkäkoulussa
keskiviikko, torstai on epätoivoa täynnä ja
perjantaikin kovin pitkä. .. Tästä kaikesta saa
helposti kyllikseen. Minne katsonkin aina
punaista nään. mun pää paisuu mä hakkaan sitä
seinään nään mustaa verkalleen. Kunnes taas
ymmärretään toisiamme. Kunnes on lämpöä ja tahtoa
auttaa ja ymmärrystä niille joilla on vain niiden
tasainen kelkkamäki hautaan. ja niinpä taas sinä
saat minut juopumaan .. minä saan sinut luopumaan
leikiten antautumaan tällä maalla jonka nimenä
rakkaus on. eikä tässä yhtään missään ole mitään
normaaliuteen viittaavaa. ...Hulluuteen
tällaiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen.......
RAKKAUS ON PESTI HULLUUTEEN!! koita kestää
Ongelmasi kuulosti niin tutulta. Minäkään en saa
koskaan sitä kenet eniten haluan. Olen pari
kertaa seurustellut sellaisten miesten kanssa,
joita en oikeasti edes rakasta, mutta en jaksa
ainaista yksinelämistäkään. En tiedä ihastunko
sitten itseäni niin paljon "parempiin " miehiin,
ai missä on vika kun ne, joista välitän eivät ole
yhtä innostuneita minusta. Olen kokenut myös
tuon, että istun ihastukseni kanssa samassa
ravintolan pöydässä ja loppuillasta hän lähteekin
toisen naisen matkaan. Voi vaan kuvitella miten
huono itsetunto tuollaisista kokemuksista tulee.
Oudointa on että olen ihan hyvännäköinen,
vauhdikas nainen ja ystäväni aina päivittelevät
kuinka voin olla sinkku kun flaksin pitäisi
käydä...