Kaiken synnyllä on Luojansa!

OlevainenO kirjoitti: «Miksei tiedemiehet voi vain reilusti myöntää, että voi olla mahdollisuus Jumalan olemassa oloon maailmankaikkeuden synnyn taustalla ?»

Juuri tuolla tavalla tiedemiehet kai tavallisimmin myöntävät.

Että voi olla.

Mutta niin kauan kuin emme pysty tarkistamaan asiaa, se ei kuulu tieteen tutkimuskenttään.

Hei !

Minä ajattelen sen johtuvan siitä että tiedemaailma ei voi pitää "tietona" hengellisiä asioita joita pitää ymmärtää- ja ajatella hengellisesti.
Ihmisen pitää olla "uskovainenkin" ennenkuin asioita kirkastuu.

Tiedon määriteltä on: "Olettamus joka on hyvin perusteltu tosi."

Hengellisiä asioita voidaan perustella hengelliset uskovaiset niitä kyllä hyvin ja perustellakin mutta vain hengellisesti ja vain hengellinen ihminen voi ymmärtää korkeintaan toisen sellaisia ajatuksia tai Jumalan suuria tekoja.

Uskonnollisia asioita voidaan tieteellisesti tutkia vain ilmiöitä joista saadaan numeroita. Tietysti myös historia, kielet, yms. arkeologia.

Uskonnolliset asiat menevät jonnekin käytännön ontologian moraalin ja etiikan lipun alle filosofian maailmassa. Tiedemiehet pistävät ne "huuhaan" piikkiin kaikki mikä on hengellistä.

Jokainen filosofi on joutunut ottamaan jumaluuteen ja Jumalaan kantaa ajan saatossa. Jokainen filosofi on kertonut ajatuksensa miten suhtauu Jumalaan ja historiassa puolet olikin teisteja.

"Liikkujalla pitää olla liikuttaja, ja liikuttajallakin liikuttaja, jne. Kaikilla liikutetettavilla on liikuttaja joka liikuttaa edelleen ja viimeinen liikuttaja on itse Jumala" Tähän tapaan on erään filosofin (en muista nimeä) korkeaa filosofiaa joskus, esim., mm. uusklassisella aikakaudella.

Tiede on syntynyt kuitenkin tyhjästä 1800 luvun viimeisellä vuosikymmenellä ja varsinkin 1900 luvulla. 2000 luku jatkaa tieteen nimissä suurilla asioilla.
Tiede on synnyttänyt paljon hyvää ihmiskunnalle. Käänteisenä asiana ja ilmiönä maapallon saastuminen, ilmastonmuutos ja joukkotuhoaseet ovat tietenkin rajoitetun rationaalisuuden ja dysfunktionaalinenkin asia.

Jumala ei ilmaise itseään skepikoille. Skeptisyys on se vaarallisin asia. Kriittinen sen sijaan pitääkin olla.
Raamatun asiat pitää ymmärtää oikein, se on tärkeintä, sanaakaan ei oi hylätä Raamausta, mitta pitää ymmärtää oikein, Ymmärtämisen ongelmia on alkukielen merkitys, tapakulttuuri sekä heikko Raamatun kokonaisuuden tuntemus. Pitää tietää mitä koko Raamattu samasta asiasta kirjoittaa. Nämä kaikki pitää huomioida Raamattua tulkittessa. Mitään jaetta ei voi irrottaa asiayhteydestään ja tulkita irrallaan. Asiayhteys on aina tärkeä myös Raamatun asioiden ymmärtämisessä em. lisäksi.

Tiedemiehet eivät voi tavallisesti tutkia hengellistä tieteellisin menetelmin.

Paavali puhui "alkeisvoimista" tarkoittaessaan filosofiaa. Filosofia ei ole vain "pohdiskelua" eikä pelkää moraalifilosofiaa, vaan koko maailman tieteen alue.
Metafysiikka, ontologia/ käytännön filosofia kattaa kaiken över hela värld.
Uskonnollisuus mahtuu filosofian sisään sekin, mutta vain uskonnollisuus. Hengellisyys sen sijaan on kokonaan toinen asia. Kristillinen hengellisyys.
Akatemia on ollut jo 500 ekr siis ennen Kr. Sokrates, Platon ja Aristotele olivat ne jotka loivat akatemian. He olivat "hyveellisyyden" moraalin pohdiskelijoita paljolti.
Paavali sanoi ettei tämä maailman oma alkeisvoima pelasta kuitenkaan.

Kun Jumala teki maan elämän syntyi toki valtava määrä alkuaineiden reaktioita.
Aina kun kaksi alkuainetta hinkkaa toisiaan syntyy jotakin uutta töhnää ja tahnaa.

Kiitos kysymyksestäsi. Annoit minulle aiheen mistä kirjoitan hotelliinikin tekstin.

http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/11.1

Jumalan siunausta
Jari Laurila