Puhelimen käyttö seurassa

En tiedä iphonesta mutta ihan tavallisetkin vanhanajan kännykät tuottavat harmia. Kun olen ilakävelyllä naapurin kanssa, niin hänen on jostain syystä ihan pakko vastata puhelimeen, vaikka olisimme juuri juttelemassa molemmille tärkeästä asiasta.

Siinä hän sitten lätisee loputtomasti eikä vahingossakaan sano luuriin, että anteeksi, mulla on juttu kesken kävelykaverin kanssa.

Huonoa käytöstä, ei muuta.

Olin ystäväni kanssa lounaalla. Tulossa oli kuulemma tärkeä puhelu, niin hän otti kännykän pöydälle. Pian se soi, ja ystäväni vastasi. Kertoi soittajalle olevansa kanssani lounaalla, "mutta ei se mitään, puhu ihan rauhassa". (!) Siinä puhuivat, söin leivän, söin leivoksen, join kahvin. Koska minulla ei ollut enää syötävää eikä juotavaa, eikä itseasiallisesti seuraakaan eikä puhelu osoittanut mitään loppumisen merkkejä, päätin lähteä. Kokosin tavarani ja sanoi lähteväni, heippa! - Siitäkös viha nousi, tekstiviestejä tuli perään miten olen tosiouto ja ettei ystävänikään "sentään ihan mitä tahansa siedä". Ihan kuin olisin jättänyt hänet synkkään metsään enkä tarjoamani lounaan ääreen.
No, lienemme entisiä ystäviä. Mutta noin aion toimia jatkossakin. Aikani on arvokasta, minunkin.

Ainahan voi koittaa sanoa asiallisesti puhelinten räplääjille, että pahoitat mielesi, kun puhelin kiinnostaa enemmän kuin sinä. Valitettavasti kuitenkin tähän suuntaan maailma on nyt vaan mennyt. Puhelin on koko ajan, joka paikassa mukana ja käden ulottuvilla. Töissä on päivittäin tilanteita, jossa joko a) lauseeni keskeytyy, kun työkaveri vastaa puheluun (henkilökohtaiseen) tai b) työntekemisestä ja työtehtävien suorittamisesta ei tahdo tulla mitään, kun vastaillaan tai soitellaan puheluita (henkilökohtaisia). Kavereiden kanssa taasen olen huomannut, vaikkei puhelinten käyttö ihan niin räikeää ole, kuin aloittaja kirjoittaa, että hyvistä, vanhan ajan keskusteluista ja kinasteluista ei tule mitään, kun kaikki asiat tarkastetaan googlesta. Kaverini eivät tunnu myöskään löytävän lähikaupasta kotiin ilman älypuhelimen navigaattoria. Kiukutteleva taapero hiljennetään älypuhelimesta näytettävällä Muumit-jaksolla.... And the list goes on and on. Voisin toki väittää, että en ole katkera älypuhelimien takia, mutta kyllä minä olen... :D Ne ovat pilanneet monia asioita ja tulevat pilaamaan vielä useampia.

saavat säteilyä päähän

olin iphone-aikoina lähes riippuvainen puhelimestani. jatkuvasti tsekkailemassa onko tullut viestejä, puheluita tai ilmoituksia. joskus jopa suihkussa kuvittelin kuulevani puhelimeni soivan tai piipittävän ja öisin heräilin unesta viestiääneen, vaikka todellisuudessa mitään ääntä ei koskaan ollutkaan - paitsi omassa päässäni.

asia korjaantui, kun rottweilerini hyppäsi puhelimen päälle - nyt minulla on halvin mahdollinen samsung, ja tuntuu että se ei koskaan soi eikä häiritse normaalia elämääni. soitan tai laitan viestin jos on asiaa, whatsappit, viberit, facebook puhelimessa ovat aivan turhia.

Kerran ollessani yleisessä käymälässä tarpeillani kopissa tuli käymälään joku joka sanoi kovaäänisesti Terve! Vastasin automaattisesti että terve ,jolloinka kuului seuraava kysymys . Mitenkä menee ? johonka vastasin . Mikäs tässä istun skeidalla. Silloin tuli seuraava viesti. Hei sopisko sulle et mä soitan kohta uudestaan kun tuolta seinän takaa huutelee joku idiootti joka vastailee mun sinulle esittämiin kysymyksiin.
Tartisko miettii vähän.

Ne räplääjät räpläävät kännykkäänsä koko ajan sen takia, koska ilman räpläämistä olisi liian ahdistavaa keskustella toisten ihmisten kanssa, jos ei ole samalla mitään räplättävää. Eräänlainen pakokeino siis, räplääminen.

Samaa mieltä.. Itse juuri loukkaannuin hieman, kun ystäväni oli käymässä luonani yhtenä viikonloppuna ja asumme siis eri paikkakunnilla.. Vaikka puhuin piti räplätä puhelinta ja alkoi ottamaan kuviakin itsestään facebookkiin? Mutta niin oli tosi "kiva" käynti kyllä. :(

Kännykkä on vallannut elämää:

http://m.youtube.com/watch?v=OINa46HeWg8

Joo, tää on oikeesti totta. Meillä yläkoulussa kaikilla vastaan tulijoilla on varmaan jonkun näköne vempain kädessä. Niitä käytetään oppitunneilla ja se häiritsee mielestäni muitten keskittymistä kun vieruskaverille supitetaan jotain mikä sieltä kännykästä on löytyny. Ja kun haluaisin tehdä yhden kaverini kanssa jotain hän vaan sanoo ettei jaksa ja räplää kännykkää. Nää älypuhelimet kyllä hallitsee ihhmisten elämää!

ja lisätään nytten se, että facebookkiin pitää aina lisätä turhia "paikassa henkilön pläplä kanssa" ja joku turha kommentti.. tämmöistä ainakin mun kavereideni kanssa ja ilta menee siinä kun kattovat että kuinka moni tykkää ja kuka kommentoi.. -.-

On tosi epäkohteliasta toisten seurassa ruveta puhumaan puhelimeen tai tekstailla tahi muuten näplätä puhelinta, olipa tavallinen tai jostain älypuhelimesta kyse!
Kun puhelin soi, joko sulkee sen tai vastaa ja sanoo, etten juuri nyt voi puhua, soitan myöhemmin. Koska yleensä puhelut eivät ole niin tärkeitä ja jos onkin, voi soittaja sanoa asiansa lyhyesti ja piste.
Nuoret ja lapsetkin tekevät saman virheen, että seurassa lätistään jotain jonninjoutavaa, jopa ruokapöydässä. Kerran olin kirkossa vihkimistilaisuudessa, niin nuori näpräsi koko ajan kännykkänsä. Lienee pelasi pelejä. Kertakaikkiaan johonkin tilaisuuteen mennessä ja ollessa kertakaikkiaan kännykät pois muasta, koskee myös aikuisia. Ainakin suljettava kokonaan.
Miten kummassa ihmiset tulivat toimeen ennen kännykkäaikaa! Nyt täytyy olla tavoitettavana ympäri vuorokauden!

Jos meillä on juttu kesken ja muija alkaakin pälpättämään puhelimeen törkeästi kesken kaiken, niin otan puhelimen kädestä ja heitän sen päin seinää niin, että se menee palasiksi. Aina on toiminut. Suosittelen!

Itse kävelen rivakasti varastoon, ja nakkaan movojan koivuklapin poikittain peräreikäni syövereihin,

Kyllä tiedän vastaavia ja paljon. Ei hetkeäkään ilman, jos ei soitella väännetään naamakirjassa. Itse pidän tällaisia ihmisiä täysin moukkina, ilmeisesti yrittävät olla hyvinkin tärkeitä ihmisiä, mutta kääntyy kyllä päin vastaiseksi. Ehkä tähänkin riippuvuuteen tulee oma AA-kerhonsa.

Se on kännykkä-ähky, jos aina pitää kännykkää käyttää.